Tiheiköistä parempi suoja riistalle

Muutamankin kuusen säästäminen tarjoaa metsäkanalinnuille suojapaikan harvennetussa metsässä.

Ihanteellinen riistametsä on kolmen puulajin sekametsä, jossa on sekapuita noin viidennes puuston määrästä.

Istutuskuusikoihin kannattaa taimikonhoidossa jättää kasvamaan kuusten kanssa samaa tahtia kasvavia luonnonmäntyjä. Ne lisäävät kenttäkerrokseen tulevan valon määrää, mikä parantaa riistametsän avainlajin eli mustikan elinoloja.

Mustikan varvusto suojaa linnun poikasia. Marja-aikaan mustikkametsässä laiduntavat metsälintujen lisäksi sorsat ja jopa kurjet.

Joka toisella tankillisella tiheikkö

Puustoltaan tasakokoisen talousmetsän vaihtelua voi lisätä jättämällä puiden lomaan riistatiheiköitä. Ne ovat raivaamattomia, alaltaan muutamasta puusta jopa pariin aariin, mielellään erikokoisista puista muodostuvia keitaita. Kuusialikasvos on tiheikön tärkein osa.
Aari muodostuu ympyrästä, jonka säde on noin 5,6 metriä. Kahden aarin ympyrän säde on kahdeksan metriä.

Luontaisia riistatiheikön paikkoja ovat pajukoituneet painanteet, maastokuvioiden reunat, esimerkiksi metsän ja suon rajalla. Parhaan hyödyn tiheiköt antavat, jos niitä jätetään mustikkakasvuston lähistölle. Ja jos sankat pajukot ja vanhojen ojanvarsien tiheiköt jättää riistan suojapaikoiksi, säästyy raivauskustannuksiakin.

Riistatiheiköitä perustetaan hehtaarille 4–5 kappaletta. Suunnilleen oikea määrä tiheiköitä syntyy, jos taimikonhoidossa tekee sellaisen joka toisella tankillisella ja helpolla ennakkoraivauskohteella miltei joka tankillisella.

Riistatiheiköiden osuus saa olla kymmenen prosenttia ilman, että taimikonhoidon kemeratukea leikataan. Riistatiheiköiden perustaminen on syytä mainita rahoitusta haettaessa.

Matala alikasvos ja pensaat tarjoavat suojapaikkoja kanalinnuille, joten niitä voi jättää raivaamatta riistatiheiköiden ulkopuolellakin, kunhan ne eivät haittaa kasvatettavia taimia. Esimerkiksi katajia tai taimikkoon jätettyjä alikasvoskuusia voi typistää latvasta, jos ne varjostavat taimia. Säästöpuuryhmien alustoja ei raivata.

Vältä turhaa siistimistä

Riistatiheiköitä kannattaa jättää myös uudistusaloille. Hakkuualan peitteisyys, toisin sanoen avarien näkymien rikkominen, parantaa riistan viihtyvyyttä.

Riistametsänhoitaja jättää myös tavallista runsaammin säästöpuuryhmiä. Niitä muodostuu, kun pienet suopainanteet, kosteikot ja kallionyppylät rajataan hakkuun ulkopuolelle.

Uudistushakkuussa säästyneitä alikasvoskuusiryhmiä ei kannata raivata kattavasti, koska ne tarjoavat suojapaikkoja riistalinnuille. Turhaa siistimistä kannattaa muutenkin välttää.

Muokkauksessa maanpintaa rikotaan mahdollisimman vähän, jotta varpukasvien juuristo säästyy. Kääntömätästys on hyvä menetelmä.

Sekapuuston syntymisen voi uudistamisessa varmistaa kylvämällä tai istuttamalla pääpuulajin lisäksi vähemmistöpuita. Erityisesti havupuut sopivat kasvamaan lomittain. Sopiva puulajisuhde on 80 prosenttia pääpuulajia ja 20 prosenttia sekapuita. Taimikon aukkopaikoissa ja painanteissa voi kasvattaa koivuja.

Alikasvosta aukkoihin

Harvennushakkuut parantavat riistalintujen elinolosuhteita metsässä, kunhan riistatiheiköitä on tarjolla. Lisääntyvä avaruus auttaa, muun muassa ajourien avaamat lentoväylät ovat kuin kiitoratoja metsoille. Harvennus kohentaa lisäksi mustikan kasvuolosuhteita.

Leväperäisyys on valttia myös riistaa suosivilla ennakkoraivauksilla. Ainespuiden puuston tyvet raivataan puhtaaksi, mutta aukkopaikkoihin saa jättää kuusia. Taimikonhoidossa muodostetut riistatiheiköt säästetään, seuraavissa hakkuissa niitä voi käyttää säästöpuuryhminä.

Erirakenteisen metsän kasvatukseen kuuluvat pienaukot parantavat pyyn elin-olosuhteita. Lisäksi varpukasvustot säilyvät poimintahakkuin käsitellyissä erirakenteisissa metsissä. Avohakkuun jälkeen varvut häviävät jopa vuosikymmeniksi.

Vinkit:

  • Perusta 4–5 riistatiheikköä taimikkoon ja ennakkoraivauksille
  • Säästä harmittomat katajat
  • Jätä mäntyjä kuusentaimikoihin
  • Säästä pajupensaat

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito