Ladataan...
Riikilä | Tutkijat taikureina – eli kuinka kuusikosta tehdään sekametsä
Tilaajille
Metsänhoito
Tuonkun saisi tutkijoille menemään vaikka vänkärillä päähän että sekametsän kasvatus ei onnistu nykyisellä sorkkaeläintaloudessa. Pakko vaan viljellä mätäkuusi- kuivakuusi- mätäkuusi viljelykierrolla…. Seka, ko, mä, leku poissuljettu ajatus. Puheet komeita mutta ei mitään todellisuuspohjaa
Kyllä tutkijat varmaan ymmärtävät yskän, mutta tulppana edistyksen tiellä on mittava sorkkaeläinlaidunnus (poro, hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris). Jos metsälain uudistamiskriteerit tuodaan uudelleen lakiin, niiden ei pidä koskea näitä väärän kasvupaikan kuusikoita eikä muitakaan tuhoille alttiita kohteita.
Meillä päin mänty-kuusisekametsä onnistuu aika usein. Kaikkien kolmen puun sekametsä hyvin epävarmasti. Joskus hirvet syövät sekä koivut että männyt.
Sehän on tietysti selvää, mutta ei valitettavasti kaikille, että sekametsä syntyy vain aukkovaiheen kautta.
Kuusen saa tukiksi alle 20 vuodessa ja oksiston suojaamaan koko runkoa tuholaisilta jos istuttaa 1200 ja EH hyvin varhain 600:aan. Tällöin luodaan pohja järeälle tukkimetsälle.
Vielä pitäisi osata väljentää 10 v EH:n jalkeen 400:aan ja siitä vielä 20 v perästä 200:aan. Tällä tiheydellä voikin sitten jo kasvattaa 2-3 m3:n runkoja, jolloin 80 vuotiaana meillä on jo hyvällä maalla 400 – 500 m3 metsä, jossa on tukkia reilusti yli 90 %.
Kirjanpainajat saa metsistä pidetyä poissa kup pyyntipuupinoilla 200 m välein riskimetsissä (tai teiden varsilla), jotka viedään pois toukkineen ennen heinäkuuta. Toimii varmasti.
Kyllä pätee edelleen Riikilän ohjeen (nopeasti uudistushakkuuikään) taustalla oleva tekijä: kasvukuntoinen ja elinvoimainen puu vastustaa paremmin tuhoja kuin riutuva puu. Sehän on edellytys, että puut järeytyvät nopeasti.
Kuusi-koivu onnistuu, kun koivua on sekapuuna enemmän, mutta männyt syö hirvi. Keväällä raivasin järeän uudistuskypsän männikön vierestä yli 6 metristä kuusivaltaista taimikkoa – puolentoista hehtaarin alalla YKSI luontainen mänty oli selviytynyt hengissä ja kasvanut yli 3 metriseksi!
Mielenkiintoinen juttu tuo, että syökö hirvi koivua vai mäntyä. Meillä taas tilanne on, että puhtaat mäntytaimikot saavat olla likipitäen rauhassa. Sekataimikoista syödään useimmiten koivut, mutta männyt jätetään. Sitten löytyy tapauksia, joissa syödään sekä koivut että männyt. Muutaman sadan metrin välilllä voi olla niin, että toisesta taimikosta on syöty sekä koivut että männyt ja toisesta vain koivut.
Vaikuttavatko jotkin maaperän ominaisuudet siihen, mikä maistuu parhaiten hirville?
Kyllä maaperä varmaan vaikuttaa, sillä minulla on rehevät maapohjat ja tarjolla on hirville mieluisampaa ravintoa kuin koivut – välipalaksi mäntyjen väliin syövät pajua (raita) ja haapaa. Jonkun verran taittelevat koivujakin, mutta niitä on niin paljon, että joku koivu pääsee aina karkuun.
Meillä sentään vielä on jonkinverran metsäntutkimusta. Siteeraan Metsätieteen aikakauskirjaa 2/2007: ”…Kovien pakkasten ja syvän lumen aikaan hirvi suosii ravintonaan mäntyä, koska männynversot sulavat hyvin ja niiden ravintopitoisuus on suuri tilavuuspainoon nähden…”
Metsotutkimuksen puolelta tiedetään, että metso käyttää talvella ravintonaan pelkästään männynneulasia. Tutkimuksissa on havaittu, että metson paino nousee koko talven ajan. Ei ole ihme, että hirvetkin ovat huomanneet männyn edut.
Anton yrittää epätoivoisesti siteerata tutkimuksia, vaikka se ei ole kovin muodikasta nykyään. Tutkimuksia selitellään enempi omaksi eduksi metatieteen eli arvailun höystämänä.
Ja sitten vielä yksi tapaus. Kevättalvella 2019 kuljin täysin kävelijää kantavilla hangilla lumituhoja kartoittamassa. Hirvenjälkiä ei ollut lainkaan mäntytaimikoissa. Eräskin tapaus oli, että hirvi oli kävellyt tietä mäntytaimikon yli ja haukannut koivunvesaa, muttei piitannut yhtään männyistä.
Tapasin hirviäkin, mutta ne asustivat varttuneissa hyvin harvennetuissa kasvatusmetsissä, joissa saattoi kasvaa joitakin vaivaisia koivuvesoja, joita hirvet söivät,
Yhdyn Vessin näkemykseen, kuusikot pitää harventaa riittävästi ja ajoissa, sillä lailla ne järeytyy nopeasti. Etelässä kuusikko voi oikein harvennettuna laittaa poikki jo 45 vuotiaana.
Männyn syönnistä, itsellä on pahalla hirvialueella istutettu männikkö joka on saanut olla täysin rauhassa. Lähellä oleva kuusi-tervaleppäkuvio mihin tullut pikkasen luontaista mäntyä sekaan, niin melkein kaikki männyt on mennyt parempiin suihin.
VMI10 kertoo, että hirvituhojen ala on ollut eteläsuomessa 552400 hehtaaria, pohjoissuomessa 464400 hehtaaria. Maamme taimikoista hirvien tuhoamia on ollut silloin yli miljoona hehtaaria. Kun metsiemme pinta-ala on 20 miljoonaa hehtaaria, niin tuo tuhottu taimiala on 5 prosenttia metsäalastamme. Jo tällä hetkellä meillä on hirvien tuhoamien taimikoiden tilalle nousseita hieskoivu-kuusirääseiköitä miljoonia hehtaareita.