Säännöt metsäsuhteen taustalla

Yhteiskunnan säännöt määrittävät arvojamme, mieltymyksiämme ja tavoitteitamme. Ne vaikuttavat meihin enemmän kuin huomaammekaan. Myös suhteessamme metsään ajattelemme ja toimimme instituutioiden maailmassa.

Kuvaajan metsäsuhde:
Kuvaajan metsäsuhde: "Marjastus on mukavaa puuhaa. Metsässä liikkuessa voi nauttia myös hiljaisuudesta ja luonnon kauneudesta." (Kuvaaja: Riitta Räsänen / Metsie-kokoelma / Lusto)

Instituutioilla tarkoitetaan kirjoitettuja ja kirjoittamattomia, virallisia ja epävirallisia sääntöjä, joita sovelletaan yhteiskunnan eri tasoilla ja tilanteissa. Metsäalaan vaikuttavia instituutioita ovat esimerkiksi metsälainsäädäntö, jokamiehenoikeus tai hirvenmetsästyksessä noudatettu tapakulttuuri.

Instituutioita voi tarkastella nk. uuden institutionalismin (new institutionalism) kehyksessä. Rationaalisen valinnan institutionalismia mukaillen metsään liittyvät säännöt painottavat hyödyn ja tehokkuuden tavoittelua. Äkkiseltään näistä tulee mieleen metsänparannusta ja puuston kasvun tehostamista tukevat säännöt ja toimintatavat.

Historiallinen institutionalismi puolestaan tavoittaa oivallisesti metsien ylisukupolvisuuden. Tämä institutionalismin haara korostaa sääntöjen vaikuttavuutta historiasta nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Menneisyyden sääntöjen seuraukset näkyvät tässä ajassa – vaikkapa soiden ojitusta edistäneiden ohjeiden seurauksena kehittyneissä puustoisissa turvemaissa. Samalla nousee esiin polkuriippuvuus (path dependence), jolla tarkoitetaan aiemmin tehtyjen päätösten nykyisyydessä rajoittavia tai mahdollistavia vaikutuksia. Polkuriippuvuuden jokainen voi tunnistaa omassa elämässäänkin, kun nuoruudessa tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, mitä vaihtoehtoja nykyisyydessä on tarjolla.

Kuvaajan metsäsuhde: ”Minun metsäsuhteeni on lähinnä polttopuiden tekemiseen liittyvää ns. puuhastelua. Toki lisäksi metsäsuhteeseeni liittyy myös kalastusta, hirvijahtia ja kävelyä metsissä. Myös metsätilani hoitotoimet ovat luonteva osa metsäsuhdettani. Pyrin parhaani mukaan tekemään suurimman osan metsätilani hoitotoimenpiteistä itse. Kevyellä kalustolla, jotta metsä säilyisi mahdollisimman ’koskemattomana’, vaikka onkin talousmetsää.” (Kuvaaja: Mika Papunen / Metsie-kokoelma / Lusto)

Sosiologinen institutionalismi sijoittaa säännöt vallitsevaan kulttuuriin (yhteiskuntaan). Esimerkiksi suomalaisen ja vaikkapa brittiläisen kulttuurin kasvatit ymmärtävät jokamiehenoikeudet eri tavoin. Diskursiivinen institutionalismi puolestaan kohdistuu sääntöjen muotoutumiseen kysyen, miten, milloin, miksi ja kenen toimesta sääntöjä on laadittu. Tässähän voisi pohtia, miten ja miksi yksityismetsien käytön sääntelyä on eri aikoina muutettu.

Suuntaa siis katseesi syksyiseen metsään ja instituutioihin. Pohdi, millaiset säännöt, ohjeet, tavat, perinteet tai rutiinit määrittävät metsäsuhdettasi. Saatat yllättyä sääntöjen runsaudesta.

Jaana Laine (Helsingin yliopisto)

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö

(Blogitekstin kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity tutkimukseen tai blogiin.)

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut

Kuvat