Yhteiskuntatieteissä loukku kuvaa tilannetta, jossa yksilöiden itsekeskeinen toiminta rapauttaa yhteistyötä. Kajastaako suomalaisessa metsäkeskustelussa loukun reunat?
Mediassa on keskusteltu kesän mittaan niin EU:n metsästrategiasta, metsäalan käpertymisestä, Evon tiedekansallispuistosta kuin PEFC-päivityksestä. Uutisten aiheena on ollut metsään liittyvä instituutio: metsästrategian, metsänhoidon, metsästyksen tai luonnonsuojelun periaatteet ja toimintalinjat, joita on kannatettu tai vastustettu.
Yhteiskunnan säännöt määrittävät arvojamme, mieltymyksiämme ja tavoitteitamme. Ne vaikuttavat meihin enemmän kuin huomaammekaan. Myös suhteessamme metsään ajattelemme ja toimimme instituutioiden maailmassa.
Keskusteluissa metsänomistajien kanssa ilmeni, että usein perheet ja suvut haluavat säilyttää metsäomaisuuden hallussaan. Metsäomaisuutta arvostetaan ja siitä halutaan pitää kiinni: ”Maa on jotain, jota ei enää valmisteta”. Monet metsänomistajat kokevat olevansa osa sukupolvien jatkumoa.
Mitä ihminen itse asiassa omistaa, kun hän omistaa metsää? Muun muassa tästä aiheesta olen keskustellut 50 suomalaisen metsänomistajan kanssa. Kysymys tuntuu äkkiseltään huvittavalta, mutta tarkemmin ajateltuna vaikealta – ja paljastavalta. Metsä omaisuuden lajina on erityislaatuinen.
Metsäammattilaisissa kietoutuu henkilökohtainen eli ennen ammattilaisuutta muodostunut ja ammatillinen, koulutuksessa ja työssä rakentuva metsäsuhde. Molemmat vaikuttavat siihen, miten ammattilaisina toimitaan metsässä tai siihen liittyen.
Metsäkonfliktissa tunteet ovat aina läsnä ja vaikuttavat siihen monin tavoin. Tunteet kertovat, mitkä asiat metsissä ovat osapuolille tärkeitä ja vaalimisen arvoisia.
Ihmiset tarvitsevat kaupunkimetsiä, sillä ne tarjoavat vaihtoehdon kaupunkiympäristön vilinälle, ihmisten ja liikenteen runsaudelle. Metsässä voi hetken rauhoittua, hengittää.
Miten jatkuvapeitteiseen kasvatustapaan siirtyminen onnistuu ja mitä huomioita prosessissa kannattaa ottaa huomioon? Pentti kertoo blogitekstissään omasta kokemuksestaan 20 hehtaarin kohteella.
Uudessa blogisarjassamme Tuulikki Halla, Reetta Karhunkorva ja Jaana Laine käsittelevät kaupunkimetsiä, metsäkonflikteja, muuttuvaa metsäammattilaisuutta ja metsänomistajuutta sekä metsäsuhteisiin sisältyvää ylisukupolvisuutta.