Suhteessa metsään

Metsänomistajana olen miettinyt paljon omaa metsäsuhdettani ja nyt eteeni tuli loistava mahdollisuus päästä juttelemaan aiheesta muiden metsänomistajien kanssa. Olin viikonlopun LadyForest – naismetsänomistajat Facebook-ryhmän tapaamisessa.

Minun kantava ajatukseni elämässä yleensäkin on Life is people. Niin näköjään myös näissä metsäasioissa. Olen suhteessa metsään, mutta huomaan sen suhteen olevan myös yhteisöllinen. LadyForest porukan kanssa tuumattiin, että meillä on tarvetta keskusteluille vertaisten kanssa ja halua yhdessä oppimiselle. Teimme myös Aarrekartan omaan metsään. Aarrekartan kokoaminen käynnisti parin päivän aktiivisen pohdinnan aiheesta ja lopputulos on tässä. Jotain kohtia olen jo vienyt samantien eteenpäin.

Kolttosia ja vaarallisia leikkejä

Lapsuuteni me asuttiin metsän reunassa. Sen saman, josta tuli myöhemmin minun metsäni. Siitä talon pihasta tien yli pujahtamalla ja ojan yli hyppäämällä pääsi isojen puiden katveeseen. Siellä mutustelin ketunleipiä, kiipeilin suon yli kaatuineilla puilla ja kesäystäväni kasteli remmikenkänsä mulahtaessaan silmäkkeeseen. Veljellä oli puumaja, maja puussa, jossa kävin salaa. En muista kiellettiinkö, mutta salassa sinne menin ja katollekin kiipesin vaikka pelotti.

Metsässäni on pappani istuttamia puita ja isäni on setieni kanssa hoitotöitä tehnyt. Ala-asteella 4H-kerhossa kasvatin kuusentaimia. 1500 myytiin ja 1500 istutettiin omaan metsään. Silloin istuin ensimmäisen kerran metsäkurssilla opettelemassa avojuuritaimien istutusta. Kanssa opiskelijat olivat aikuisia ja ihmettelivät pikkuista kurssikaveria.

Elämäntapa ja sisaruus

Tykkään elää siten, että metsä (ei välttämättä oma) on lähellä, pääsen sinne helposti lenkkeilemään. Tykkään retkeillä ja istua tulilla. Tykkään liikkua metsässä myös pimeällä otsalampun kanssa tai mikä parasta kuun valossa. Sienestän ja marjastan mieluusti, mutta ämpärin ei tarvitse tulla täyteen. Kunhan saa kulkea, kuunnella, haistella ja ihmetellä. Syvällä omassa metsässäni onkin kohta, jossa on huumaavan hyvä tuoksu. Epäilen sen tulevan Vanamosta, mutta täytyy ensi kesänä tutkia tarkemmin.

Suurin arvo taitaa ollakin historian havina ja yhteys omiin juuriin. Toinen on hyvinvointiin ja elämän tasapainoon liittyvä asia sekä arvostan suuresti metsän tarjoamaa ruokaa. Metsänomistajana taloudellisuus on mukana kuvioissa, mutta haluan löytää tasapainon metsätalouden, kasvien ja eläinten monimuotoisuuden välille. Muistan, kun ensimmäisen kerran metsäkone jurruutti metsääni niin kyllä siinä tuli mietittyä, että mitäs tässä nyt tapahtuu ja lopputulos näytti ja tuntui pahalta. Mietin, että eikö sinne voisi ennemmin mennä mies ja hevonen. Teki mieli pyytää anteeksi ja pyysinkin. Lohdullista on kuitenkin seurata miten metsä ottaa tilan haltuunsa ja kasvaa uutta.

Karta silkkiä nuppusormi.

Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.

Sen sisar olet.

Ote Eila Kivikk´ahon runosta Kesäruno kiteyttää syvimmät ajatukset metsäsuhteestani.

Tällä kokemukseni jakamisella pyytäisin sinua pohtimaan omaa metsäsuhdettasi ja tekemään oman aarrekartan metsään oli sitä sitten omana tai ei. Olisi todella mukavaa kuulla millainen metsäsuhde sinulla on, joten pistähän kommenttia alle!

Lämpimin terveisin,

Johanna