Ennallistaminen

Tuo Maamiehen lukaisema määritelmä on käytössä metsäkatoasetuksessa, mutta asetus ei kai ole vielä voimassa?

HS: ”Metsäkatoasetus kieltää tiettyjen tuotteiden kuten kaakaon, kahvin, puun ja naudanlihan tuonnin EU:n markkinoille, mikäli ne aiheuttavat pysyvää metsäkatoa. Yritysten täytyy raportoida tarkasti tuotannon alkuperästä.”

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011621859.html

Tässä voisi keskustella myös ennallistamisen rahoituksesta. Se tulee varmaan olemaan yhdistelmä verorahaa, EU-tukea ja yksityistä rahaa, jota saadaan mm. lahjoituksina ja luonnonarvokaupan kautta. Maanomistaja voisi saada rahoituksen vaikka suon ennallistamiseen tai vesistön kunnostukseen asettamalla sen luontoarvokauppaan myyntiin.

*

Jaan pitkän kirjoituksen Linkedinistä. Siinä on juttua ennallistamisen hyödyistä ja osoittaa myös että alalla on paljon pöhinää ja toimijoita lähtökuopissa odottamassa toiminnan käynnistymistä.

Financing Europe’s Peatlands: Building the Next Generation of Nature Markets

Lauri R. Iijoki River Coordinator June 26, 2026

Lähdemme Riina Rahkilan kanssa heinäkuussa Euroopan investointipankin, Ladscape Finance Labin ja WATERLands-hankkeen järjestämään seminaariin Pariisiin pitämään esitystä Pohjois-Pohjanmaan turvemaiden ennallistamisten mahdollisuuksista, rahoittamisesta ja vesistövaikutuksista. Seminaariin osallistuu rahoituksen parissa toimivia asiantuntijoita, hankekehittäjiä, tutkimusorganisaatioita, standardointitahoja, sijoittajia, yrityksiä ja Euroopan komission edustajia. Kun kutsu kävi, niin kyllähän siihen piti tarttua – vaikka sitten lomalta käsin.

Idea Pohjois-Pohjanmaan ennallistamisverkostosta ja kansainvälistymisestä on virinnyt tarpeesta tehdä tiiviimpää yhteistyötä suurten jokien toimijoiden kanssa, nyt kun sekä Iijoella, Kiiminkijoella, Oulujoella, Siikajoella, Pyhäjoella ja Kalajoella on omat vesistökoordinaattorinsa. Verkosto sai vauhtia ja sisältöä GTK:n politiikkasuositukseen osallistumisesta, innostavista keskusteluista RELEX Foundation for a Better Future kanssa sekä onnistuneesta yhteisestä suoseminaarista sekä työpajasta Oulussa. Keväällä kirjoitimme ideapaperin ennallistamistoimien skaalaamisesta Landscape Finance Labin kanssa ja jätimme siinä sivussa Horizon-hakemuksen. Tämän jälkeen keskusteluissa ennallistamisverkostosta ovat olleet muun muassa Oulun yliopiston SAFIRE-tutkimusverkosto ja Priodiversity LIFE -hanke. Luonnollinen alusta ennallistamisverkoston jatkotyöstölle löytyi Riina Rahkilan luotsaamasta VYYHTI-verkostosta, joka päätyi myös esityksemme otsikkoon muodossa VYYHTI Restoration Network.

Pohjois-Pohjanmaan ennallistamispotentiaali

Pohjois-Pohjanmaa on eteläistä aapasuovyöhykettä ja sen laaja ennallistamispotentiaali on herättänyt kiinnostusta myös Euroopassa. Mielenkiintoa lisäävät myös meidän vahvat verkostot ja laadukkaat paikkatietoaineistot. Pohjois-Pohjanmaalla on vajaat 200.000 ha metsänkasvatukseen soveltumatonta heikkotuottoista ojitettua suota, jonka päälle vielä kymmeniä tuhansia hehtaareja vettämiseen soveltuvia entisiä turvetuotantoalueita ja turvepeltoja. Lisäksi on merkittävä määrä kuivuudesta kärsiviä, mutta muuten luonnontilaisia soita, jotka voivat soveltua vesienpalautukseen.

Vaikka tälläkin hetkellä Pohjois-Pohjanmaalla ennallistetaan karkeasti 10 jalkapallokentällistä suota joka päivä, valmista tulee tällä tahdilla vasta noin 100 vuoden päästä. Siksi on tarve tehdä jotain isommin, tehdä verkostosta näkyvä ja saada kasvot toiminnalle. Varsinkin suuremmat ja kansainväliset yhteistyökumppanuudet edellyttävät verkoston profiloitumista, näkyvyyttä sekä viestintää medialle. Verkosto hyötyisi suuresti myös rahastosta, jonka avulla olisi mahdollista vivuttaa avustuksia ja toteuttaa ennallistamistoimia nykyistä systemaattisemmin ja laaja-alaisemmin. Tällä hetkellä kukaan ei edes tiedä tarkasti, kuinka paljon, missä ja miten on ennallistettu ja ennallistetaan soita ja turvemaita. Kansallisen ennallistamissuunnitelman toimeenpano tulee joka tapauksessa edellyttämään tarkkaa nykytilan tuntemusta ja toimenpiteiden seurantaa.

Miksi soiden ennallistaminen on sitten niin merkittävä asia?

Kaksi kolmasosaa eli pyöreästi miljoona hehtaaria Pohjois-Pohjanmaan soista on ojitettu metsänkasvatusta, maataloutta ja turvetuotantoa varten. Ojitukset ovat mahdollistaneet teollisen puuntuotannon kasvattamisen, mutta samalla aiheuttanut hallaa lukuisiin puroihin ja jokiin, joissa aikoinaan viihtyivät jokiravut, raakut ja taimenet, ihmisistä puhumattakaan. Häiriö ei myöskään ole ollut kertaluonteinen, vaan moni vanha ojitusalue kuivattaa yhä turvemaata, joka maatuessaan päästää mm. ravinteita, liuennutta orgaanista hiiltä ja rautaa vesistöihin, mikä lisää rehevöitymistä ja veden tummumista.

Soiden ojittamisesta johtuva veden tummuminen, lämpeneminen, pohjan liettyminen ja hapettomuus sekä virtaamien äärevöityminen ovat heikentäneet erityisesti lohikalojen elinympäristöjä. Vesiekosysteemin perustuotanto vähenee ja ravinnon laatu heikentyy. Kaloille välttämättömien rasvahappojen tuotanto ja siirtyminen ravintoketjussa heikkenee planktonista, levistä ja pohjaeläimistä alkaen. Myös kalaston lajisuhteet muuttuvat suosien haukia ja särkikaloja. Vähäisen virtaaman ja veden tummenemisen vuoksi veden lämpötila voi nousta kesällä liiaksi, jolloin kalojen hapensaanti vaikeutuu. Pahimmassa tapauksessa, kun kuivuuden vuoksi pohjaveden pinta on käynyt erittäin alhaalla, ja happamat sulfaattimaat ja turvemaat ovat joutuneet kosketuksiin hapen kanssa, voi rankkasade ja siitä seuraava pH:n äkillinen lasku johtaa kalojen joukkokuolemiin.

Vaikka rakentaisimme kaikkiin vesivoimalaitoksiin kalatiet tai purkaisimme padot, eivät lohikalakannat tule elpymään luonnolliselle tasolleen jos valuma-alueelta tuleva kuormitus jatkuu. Kestävillä metsätalouskäytännöillä ja tehokkailla vesiensuojelumenetelmillä, kuten vesiensuojelullisesti tärkeimpien soiden ennallistamisilla ja vesiensuojelukosteikoilla voidaan saada jo paljon aikaan. Toki kalateitäkin tarvitaan!

Soiden ennallistamisella saavutetaan myös muita hyötyjä

Suot ja kosteikot ovat myös tärkeitä lintujen pesimäalueita ja elinympäristöjä. Suomen soilla elää mm. 120 uhanalaista lintulajia ja monien lajien osalta mittari näyttää kirkkaan punaista. Pohjois-Pohjanmaa on myös Euroopan mittakaavassa merkittävä suo- ja kosteikkolintujen alue.

Ennallistaminen voi olla myös ilmastoteko, sillä ojitetut turvemaat voivat jatkaa kasvihuonekaasupäästöjen tuottamista suoraan ja välillisesti vesistöihin pääsevien ravinteiden kautta niin kauan kuin ne pysyvät kuivina. Pohjois-Pohjanmaan soihin ja turvemaihin on sitoutunut karkeasti miljardi tonnia hiiltä, joka on moninkertainen määrä puustoon verrattuna. Ennallistamalla ja johtamalla vesiä soille marjasadot kasvavat ja pohjoisessa porojen kesälaitumet paranevat. Jopa vesivoiman tuotannon kannattavuus voi parantua, jos tulvahuiput tasaantuvat, ohijuoksutusten tarve vähenee ja vettä voidaan varastoida paremmin korkean sähkön hinnan ajankohtiin.

Ennallistamisen rahoituksen näkökulmasta tärkeintä on tehdä näitä erilaisia hyötyjä selkeämmin mitattaviksi. Hyvää taustatukea tarjoavat BOOST-hankkeen määrittämät luonnonarvohehtaarit, kehittyvät luonnonarvomarkkinat (esim. luontoarvot.fi ja Hiilipörssi) sekä kasvava kiinnostus vesistöhyötyihin perustuvia rahoitusmalleja ja kompensaatioita kohtaan. Tärkeässä roolissa ovat myös maanomistajat, heidän kokema hyöty ja motivaatio, joiden ehdoilla tätä työtä tehdään.

Tämä on meidän tiemme Pariisiin. Menemme kertomaan puhtaiden vesien ja vaelluskalojen, lintujen sekä taimenpurojen viimeisissä luonnontilaisissa taskuissa elävien raakkujen tarinaa. Se tarina on kuitenkin meitä pidempi. Osa näistä erittäin uhanalaisista ja tärkeistä vesistöjä puhdistavista simpukoista on syntynyt jo 1700-luvulla! Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja toimijajoukko on niin laaja, että en varmasti muista mainita ja kiittää kuin osaa teistä. (Kiitokset poistettu.)

Eipä tuo ole minun idea, vaan taitaa olla ainut keino millä näitä hankkeita saadaan liikkeelle.

Metsänomistajien puolustukseksi pitää sanoa, että 1960-luvulla luultiin että ojien haitat ovat väliaikaiset ja että suo kuin suo lähtee kasvuun ojittamalla. Voi kun olisi silloin tiedetty puutuhkan ihmeitä tekevä voima; kuinka paljon ojitetut turvemaamme nyt kasvaisivatkaan!