Kuinkas moni vielä tekee hankintahakkuita moottorisahalla ja minkälaisia savotoita. Itse tulee aina noin 100 mottia talven aikana harvennuksia sahattua.
”Hankintana on tehtävä, jos jäävän puuston hyvää laatua todella tavoittelee ja laatuharvennusperiaatteella männikköä ensiharventaa. Ei siihen urakkametsuria voi päästää eikä motoakaan.”
Huonompikin metsuri tekee paremman jäljen kuin keskiverto hankintamies.
Koko loppuvuoden on metsälehden hintapalsta näyttänyt valkeaa vähäisen kaupankäynnin vuoksi Lapissa. Tehtaat on ostaneet enemmän puuta kuin vuosiin. Tämä ristiriita johtuu Metsänhallituksesta jonka myynnit ovat kasvaneet. Nämähän ei näy tilastoissa. Tästä johtuu nihkeys yksityismetsissä täällä.
Koivukuidun menekki pysyy nihkeänä tulevaisuudessakin. Kemiin rullaa koivua Äänekkosken alueelta jo nyt saati tulevaisuudessa. Odotetaan Kemijärven sellutehdasta munia puristellen.
Pikkutukkia saa menemään hankintana pölkylle ja keiteleelle kemijärvellä. Isoa pölkylle. Laatuvaatimukset on vaan kiristyneet joten tukin saanto on tosissaan pienentynyt
Visakallo: ”Meikäkäisen metsät pitäisi olla nyt täysin pilalla, sillä niiden kaikki harvennukset on tehty jo 80-luvun alusta lähtien pelkästään motoilla ”
Kun sinne historiaan taas mentiin, alkoi kiinnostamaan minkälaisilla motoilla ensiharvennuksia 80-luvun alussa tehtiin? Ajoura välikin oli siihen aikaan edottomasti 30 metriä.
Etupäässä ne olivat koneita, jotka oli tehty ajokoneen päälle ja joille kaadettiin erilliskaatona puut yleensä kaikki samaan suuntaan. Prosessoreita.
Pika taisi ensimmäisten joukossa tuoda Harvesterin, joka nosti puun ylös kannoltaan, kääntyi ja alkoi työntää sitä sykeperiaatteella karsintaterien läpi poispäin itsestään, eli kuljettaja ei päässyt näkemään tyvileikkoa.
Joissakin koneissa pätkittiin puu sirkkelinterällä, olipa jossain koneessa sitten kaatopäässäkin vannesahan terä, tosin kartion muotoinen.
Ensiharvennuksien piti olla melko pahasti myöhässä, jos niitä alettiin moisilla motoilla työstää. Taisi ensimmäiset olla mallia VIMEK- nostolaitekone.
Netistä varmaankin löytyy joitakin kuvia myös niistä 80-luvun motoista. Kyllä se uraväli ainakin meillä kapeni aika pian siitä 30 metristä 20 metriin. 30 metrin uravälillähän tehtiin pisto- eli haamu-uria. Ihan hyvät metsäthän niistäkin kasvoi. Kaikki ne alueet on harvennettu motolla toiseen kertaan ja osa on jo uudistettukin.
Ponsse teki H 60 kouran -85 ja se oli markkinoiden paras kokoluokassaan 90-luvun loppuun saakka.Alkuun näitä ilmeisesti asennettiin paljon muunmerkkistenkin ajokoneiden päälle yhdessä ponssen kuormaimen kanssa.Kyllä näillä jo ensiharvennus onnistui.Ranekin on harventanut tämmöisellä Åsan alustalle laitetulla yhdistelmällä.Tunnelma toki oli kuin tynnyrissä olisi istunut ja tapinreijästä olisi tiiraillut.
Siihen 20-metrin ajouraväliin siirryttin 90-luvun puolivälissä. Siihen asti kolmenkymmen metrin ura-väli oli kyllä ehdoton, ilman mitään pistoja tai koukkauksia.
Vasta joskus 80-luvun loppu puolella alkoi tulla markkinoille näitä ”havennuskoneita.” Ensimmäisiä taisi olla m.m. Farmi Trac, Nokkajokeri, Telakarhu/Fintrac, isommilta valmistajilta FMG/Motokärppä, Valmet 711. Se ”haamu-ura” menetelmä taisi alkujaan olla Normetin Farmi Trac:lle makkinoima.
Tuossapa linkki aika perus metsässä käytettävän maataloustraktorin teknisiin tietoihin. Näyttäisi olevan vakio renkailla 2380 leveä ja siihen ku tehtaalla heitetty reippaan 5cm leveämmät kiekot alle jotta pellolla edes jotain tekee niin mennään 2500 päälle. Silti reippaasti motoja kapeampi.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.