Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

Kyllähän pidemmän päälle ainoa haju, mitä hirvet kunnolla pelkäävät ja joka on tallentunut niiden perimään, on tarpeeksi suuren raadon haju, koska se houkuttelee aina petoja paikalle.

Luulisi, että Riistakeskuskin ymmärtäisi käydä kysymässä täsmällisempää tietoa petomääristä sieltä missä sitä varmasti on, eikä pelaisi peliään Luken lonkalta heittämien arvailujen varassa. Esson baarin aamun viisastenkerhosta saisi täsmälliset petotiedot erittäin pienellä virhemarginaalilla. Sen tiedon hankaluus on tietenkin se, että viisastenkerhon päätöksistä ei ole valitusoikeutta mihinkään.

Metsästäjien riistatiedoista saa hyvän otannan jahtiporukan nuotiolla: varmana tiedetään, että ne hirvet on nyt tuolla peräkylän korvessa. Siispä ajo sinne. Tyhjän ajon jälkeen taas nuotiolla varmana tiedetään, että ne hirvet on nyt tuolla takasuolla. Siispä ajo sinne…. Tämä toistuu läpi viikonlopun aamusta iltaan. No tärkeintähän onkin olla poissa jaloista pirtissä.

Otin työn alle puolukkaturvekankaalle kylvetyn männyntaimikon varhaisperkauksen. Kylvö oli ehkä 2023 ja ensimmäiset erät taimista on hirvi jo tuhonnut. Alueella on kesät talvet lujasti hirviä.

Raivatessa pohdiskelin koko touhun kannattavuutta. Pitäisin lähes varmana, että kaikki männyt syödään lähivuosina jatkokasvatuskelvottomiksi. Alueelle on tullut todella vahvasti hieskoivua, jopa haapaa ja raudusta. Perkaamisen joutuu varmasti uusimaan. Kävi jo mielessä, että luovuttaisin jo nyt männynkasvatuksen suhteen ja antaisin hieskoivun vallata alueen. Kuten sanottua, veikkaan kaikkien mäntyjen tuhoutuvan hoidosta huolimatta ja sitten jäljellä on enää vesasyntyistä hiestä mitä kasvatella. Kuuselle paikka on liian karu. Jos raivausta ei tekisi, saisi edes siemensynsyntyisen hieskoivikon jonka eh olisi käytännössä vuosikymmeniä ennen raadellun männikön vastaavaa.