Jatkuva kasvatus käytännössä.

Webinaarista huomioita.

Jussi Saarinen (Silva ry) kertoo, että metsikön rakennetta ei ole tarkoitus pitää jatkuvasti samanlaisena. Kaikki toimet näkyy olevan nykyään sallittuja ml. kevyt muokkaus, istutus, taimikonhoito ja ennakkoraivaus. Hakkuuesimerkki. Melko hyvät hinnat saatiin ja metsään jäi 150-200 m3/ha puusto; poistuman keskijäreys oli tässä laatuharvennuksen vuoksi 300 litraa, mutta on yleensä korkeampi. Ensimmäisen hakkuun jälkeen voidaan kuusikossa tehdä vielä 2-3 harvennusta ennen suurempaa väljennystä, männikössä ehkä yksi ennen kuin väljennetään enemmän taimien synnyttämiseksi.

Minna Kujala (Arvometsä). Suunnittelun ja valvonnan hinta on konsulteilla korkeampi kuin esimerkiksi mhy:n valtakirjakaupan toteutus, eli Arvometsän taksa on 6 prosenttia hakkuuarvosta. Varsinaisen metsäsuunnitelman hintaa ei tässä kerrottu.

Erno Lehto (Innofor). Hyvää pohdintaa pienaukkojen tekemisestä ja alikasvosten toipumisesta. Sateenvarjomaisilla liian pimeässä kasvaneilla alikasvoskuusilla ei ole hyvä ennuste. Niiden neulaset ovat sopeutuneet varjoon ja valoshokista toipuminen vie pitkän aikaa. Koivun ja männyn alta vapautettu kuusi toipuu nopeammin. Pienaukkoon kasvoi ensin heinää, mutta 5-6 vuoden jälkeen syntyi kuusen taimia, heinittymättömille alueille myös mäntyä sekä niiden ylispuustoksi koivuja. Vuonna 2012 tehty noin 0,3 hehtaarin pienaukko on vuonna 2024 eli 12 vuodessa taimettunut aivan hyvin.

Huom. Tällaisella alueella olisi kenties saatu syntymään metsälain avohakkuulle vaatima puolen metrin pituinen taimikko 10 vuodessa (etelässä) reunametsän siemennyksestäkin, varsinkin jos olisi käytetty apuna maanmuokkausta. Jos alue olisi normaali iso aukko ja istutettu, oltaisiin 12 vuoden kohdalla jo lähes ensiharvennuksessa rehevällä paikalla etelässä. Eli pitää muistaa että kun jk-kasvattajat vinoilevat pitkistä odotusajoista avohakkuun jälkeen, pienaukossa odotusajat ovat vielä olennaisesti pitemmät.

Jk-sertifikaatti on kehitteillä ja julkistetaan syksyllä.

Yleisökommentti. Lain vaatima jäävä puusto on kuutiometreinä 100 – 150 m3/ha, ja tuulituhoriskin kannalta enemmänkin voi kannattaa jättää. Suuri osa ongelmista johtuu siitä, että hakataan tiheä metsä kerralla harvaksi pohjapinta-alaan 10. Mieluummin vaiheittainen tuulenkestävyyttä lisäävä harvennus joka estää myös heinittymistä.

*

Sivuhuomiona tuli mieleen: käytetäänkö laserkeilauksen antamaa tietoa metsän kokorakenteesta jotenkin hyväksi metsaan.fi-aineiston laadinnassa? Luulisi että erirakenteisuus, puujaksot ja -lajit niissä sekä taimikonhoidon tarve tarkentuisivat sen ansiosta ja tarvittaisiin vähemmän maastoarvioita.

Kurjelle huomio että rantojen uhanalaiset eivät ole kaikki metsälajeja vaan ovat osittain eri joukko.

6% hakkuuarvosta konsulteille on rosvousta. Neuvonta jk:een ei ole mitään rakettitiedettä.

Jostain syystä jk:n määrittelyssä keskitytään 0.3 ha pienaukkoon, joka pinta-alassa mitattuna on pienaukon yläraja. Ja joka umpimetsään tehtynä voidaan määritellä avohakkuuksi. Jk:lle ominainen kasvutekijä, kasvatettava puusto puuttuu. Sen sijaan, jos pienaukko tehdään sen varsinaisessa tarkoituksessa. Esim. yhden suuren puun poisto, puuryhmän poisto tai taimiston vapauttaminen. Jk:lle ominainen kasvutekijä on mukana ja toimenpide luokitellaan kasvatushakkuuksi. Nämä ovat niitä yö ja päivä juttuja, metsien kasvun ja tuoton osalta. Siinä mielessä tuskin on tarpeen vertailla pitkillä odotusajoilla.

Pienaukoista ei ole itsellä kuin huonoja kokemuksia. (Aukot on tehty edellisten omistajien toimesta) Huonosti ovat taimettuneet männiköissä ja varsinkin jos on yhtään pidempää varpua, niin ei taimia ollenkaan. Sitten vielä hirvet ovat suosineet näitä pienaukkoja metsän siimeksessä… Pien aukkojen taimikot 10 – 15 vuotta takamatkalla istutettuihin verrattuna. Vaatii Tricoa, hikeä ja kyyneleitä, että pienaukoissa kasvaa joskus nuori kasvatusmetsä. Toki osuutta asiaan on puulajilla ja maapohjalla, mutta työläitä hieskoivikoita on itsellä tuollaisiin kasvanut ja pikkuhiljaa hoitamalla saa männiköitä tilalle ja osan joutuu jättämään hieskoivulle.