Jatkuva kasvatus käytännössä.

Eikö harvennuksissa ja poimintahakkuissa riitä näkemäraivaus eli ei kaikkea alikasvosta tarvitse poistaa? Tämä liika raivaaminen voi olla todellinen ongelma jk-menetelmän kannalta, joskaan tätä ei Silvan webinaarissa mielestäni mainittu.

Tuo mehtäukon yhtenäinen tarkoittaa hyvinkin jaksottaisen taimistoja, jotka korjuussa voidaan säästää, hänen mielestään. Peitteinen metsänhoito ei ole ”yhtenäistä”, on erirakenteista. Metsissä, joita kasvatetaan vesakoitumisen kynnysarvon paremmalla puolella, eivät ole pusikoituneita. Siinä mielessä peitteisessä metsänhoidossa ennakkoraivaus ei ole tarpeen, ei edes näkemäraivaus. Jos siellä tyvellä on joku alikasvos, se ei estä korjuuta ja peitteisessä metsänhoidossa raivaushyöty saadaan, kun raivataan korjuun jälkeen

Kyllä muistin Jovain: on parempi raivata korjuun jälkeen. Sitä on vaikea uskoa etteikö olisi tarpeen näkemäraivaus jk:ssakin. Kaikki kohteet eivät ole aina ja kaikin kohdin niin tiheitä etteikö pusikkoa syntyisi. Välillä on hakattava harvemmaksi, jotta saadaan ylipäätään taimia syntymään. Vähintään pienaukoissa pitää raivata.

Lukijan mielipide. Tomppo ja Laurén: Jatkuva kasvatus ei ole aina metsän kannalta paras menetelmä. Jatkuvan kasvatuksen huoleton soveltaminen johtaa kasvutappioihin ja huonompaan tulokseen ympäristötavoitteissa.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011384396.html

Vuosikymmenten ajan on rakennettu systeemiä, joka pitää metsänomistajat riippuvaisina tasaikäisestä puustosta kuin nikotiiniriippuvaiset tupakasta. Bonukset, takuuhinnat ja ”ilmaiset” taimipalvelut ovat olleet osa tätä koukuttamismekanismia, joka tekee muutoksesta lähes mahdotonta mutta ei korjaa kannattavuutta.

Tämän järjestelmän ylläpitämiseen on kehitetty Kemera=>  Metka tukijärjestelmä ja kokonainen valistuskoneisto. Metsänhoitokursseilla opetetaan tulostavoitteetta yhä vanhoja käytäntöjä kuten uskontunnustusta paremmasta tuonpuoleisesta. Lehtien metsäosastoilla ja neuvontapalveluissa toistetaan mantraa ”harvennus ja aukkohakkuu”.

Kun joku ehdottaakin paljaaksihakkuulle muuta tapaa, dissonanssi iskee. Mieli ei kestä ristiriitaa pitkään uskomuksen ja todellisuuden välillä, joten se keksii keinot suojata omaa maailmankuvaa:

Tiedevastaisuus (”Tutkijat eivät tiedä mitä puhuvat”)

Kokemusargumentit (”Isäni teki näin ja tuli hyvä tulos”)

Pelon lietsonta (”Jos emme tee näin, koko teollisuus kaatuu”)

”Odotettava motonmittasaksien tulosta” Milloin ne valmistuu?  ( niiden tieto on kuljettajan kalibroimaa ja saksilla on lyhyt oppimäärä)  Onko  motonmittasakset ennustaneet seuraavalle paljaaksihakkuulle missään?

Pelko pois! ”Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen voidaan aloittaa missä metsikön kehitysvaiheessa tahansa. Siinä kuluu vain se aika, mikä tarvitaan päätöksentekoon.” Yrjö Norokorpi  ”JK sopii kaikkialle missä  puunsiemenet itää ja puuta kasvaa”!

Ps ; Harvinainen tapaus mainita täällä ; A.J.  kertoi käyneen kirjastossa ja lainanneen  ko alaa koskevan  kirjan.  Oliko sillä muita  metsäaiheista tutkimusta jota on mahdollista  lainata?   Kerro  tänne muillekin!    Epäilen ,  sen vaikutus  ei auta.

Siirretty.