Jatkuva kasvatus käytännössä.

Joopa joo. Se jatkuva ei valitettavasti toimi enää siinä vaiheessa, kun ei ole taimia ja alkaa loppua hakattavat puut . Tämän takiahan se metsälakikin aikanaan laadittiin.

Kymmenen vuotta sitten lakia löysättiin ,mutta kun vaikutukset on nähty, lakia päivitetään sen verran ,että uudistamisen  (koskee myös jk:ta) jälkeen pitää hakatulta alueelta löytyä määräajassa vakiintunut ja kehityskelpoinen taimikko . Jos ei löydy, on mo:n ryhdyttävä sellaisiin toimiin, että löytyy. Ennen tähän oli varsin toimiva sapluuna. Puut myyntikieltoon niin pitkäksi aikaa, että elinkelpoinen taimikko oli todettavissa.

Ymmärrän varsin hyvin tämän muutamien nimimerkkien kielteisen asenteen istuttamalla tapahtuvaa uudistamista kohtaan. Kun puukaupat ovat jumissa ja joudutaan lain määräämänä istuttamaan taimet vuosia heinää kasvaneelle arolle, ei puhuta aivan pienestä haasteesta. ( nimimerkillä omakohtaista kokemusta on).

Ei se jatkuvan kasvatuksen yrittäminen edellisen metsälain voimassa ollessakaan tavatonta ollut. Tehtiin korpikuusikoihin siemenpuuhakkuita ajatuksella, että alue taimettuisi. Ei tullut taimia, mutta puut olivat muutamassa vuodessa pitkin pituuttaan . Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi korjata jäljelle jäänyt puusto, muokata ja istuttaa. Silloin oli pakko aloittaa alusta paljaalta maalta kalleimman mukaan. Kyseinen tapahtumasarja ei ollut tavatonta kivennäismaillakaan. Siemenpuukuusikkoon ilmestyi vain heinää ja lepikkoa taimien asemasta. Sen jälkeen seurasi edellä mainittu tapahtumaketju. Tuulelta säästyneet puut myyntii halvalla ja uudistaminen kalliilla valmiiksi heinettyneelle ja vesakoituneelle maapohjalle. Siinä riitti työmaata ja hammastenkiristelyä. ”Tositamppaajat” löytyvätkin siitä porukasta ,jotka paikkailevat jk:n epäonnistumisen jälkiä. Edelliset tapaukset  ovat esimerkkejä kohteista ,jotka hakkasin isäntien toimeksiannosta  siemenpuuasentoon ja kävin myöhemmin parsimassa jäljet. ”Viimeisenä palveluksena” jk- metsiin tehtyjä avohakkuita on kertynyt kokemuskenttään lukuisia.

Jaksottaisella menetelmällä toimineet korjaavat metsistään jo toista satoa siinä vaiheessa ,kun finaaliin päätyneen jk-metsän uusi puusto on hädin tuskin kuitupuun mitoissa venähtäneiden uudistushommien seurauksena. On varmasti katkeraa katsella ,kun osaavammat ovat pysyneet tuplaamaan puunmyyntitulonsa ja metsänsä puustopääoman 50 vuodessa ja itse on jäämässä entistä kauemmas jälkeen. Menestys vaatii toki jonkin verran työtä, mutta paljon vähemmän verrattuna siihen ,että pidetään maata ( jk-uskonnon varjolla) tuottamattomana ja tehdään mahdolliset korjaukset liian myöhään. Silloin ”tamppaamisesta” voi saada traumoja ja rakkoja kämmeniin.

Noin voi toki tehdä ,mutta termi ”metsätalous” on siinä vaiheessa unohdettava. Kysessä on vain huonosti tuottava harrastus. Samaa sarjaa ,kun hevosenpitokin monen kohdalla on. Rattailla pitää istua ahkerasti ja tehdä työtä, että saa edes omansa pois. Kun jk:een verrataan, siellä ulkotöitä vierastetaan eikä saada edes kuluja katettua.

Minusta mehtäukko aiemmin laittoi tosi hyvän linkin podista jossa tätä asiaa käsiteltiin.  Siinä olivat tunteet ja periaatteet unohdettu. Yleensä järkevä keskustelu on aina vaikeaa kun ollaan niiden ajatusten äärilaidoilla kuten perko ja osin jovain on jk osalta sekä muutama muu jaksottaisen osalta. Tästä jostain se keskitie löytyy. Yleensä kun ääripäät keskustelee niin lopuksi se menee henkilökohtaisuuksiin joka ei ainakaan paranna keskustelua. Uskon että jk:sta on kaikki järkevä sanottu pariksi vuodeksi.

Olelliset asiat on jo seulottu moneen kertaan. Eräässä vaiheessa totesin jo asian käsitellyn, mutta eikös kaksoset kaivaneet myyrien lailla uutta kuoppaa,- tuloksetta.

Miksi tyypit eivät voi näin selkeistä asioista lopettaa jankutusta? Ovat varmaan kaupan kassalla samanlaisia..!

Minun puolesta voitte vapaasti yrittää. Jos on ”juntta kommunisti” niin vaikea siitä on puhumalla saadaa miksikään muuksi.  Näin vertsauskuvallisesti.