Jatkuva kasvatus käytännössä.

Niinpä, Taas sivutetaan  tutkittu tieto ja esitetään vaan Pukkalan ja kumppanien tiedon . Kiitos mehtäukko videosta, oli mukavaa kuunneltavaa.

Jk.ssa ongelma ei välttämättä ole taimien synty, vaan niiden hidas kehitys ja se että ne sijoittuu väärille paikoille, toisilla paikoilla liikaa ja toisile ei ollenkaan. Esim ajourille on taipumusta taimettua hyvin, niissää vaan on yleensä moninkymmenkertaisesti liikaa taimia. Suomessa melkein joka paikka metsittyy, se vaan vaatii paljon aikaa. Jk häviää niin paljon ajassa vs jaksollinen

Kuten Kangas kirjoitti, ilmaisia lounaita ei ole.

Noissa videoissa ei jostain syystä puututa jk:n käytännön metsänhoidon ja puunkorjuun suuriin ongelmiin. Jatkuva harventelu nyky ”talvina” on metsämaaston ja tiestön rajoittamina marginaali sektorissa.

Viherturakaisten ja eu:n toitotus sen yleismenettelystä on typerää tyhmyyttä.

Kuten Sauli kertoi, kasvu yllätti positiivisesti (4-6 mottia), olipa yhdessä kohteessa ollut jopa lähellä 10. Sen sijaan kuten mehtäukko kertoi, niin ongelmiin ei puututtu. Ongelma oli myös alikasvoksen hidas kehitys, mikä ei tietysti ole mikään yllätys. Sen sijaan  mistään Perkon ilmoittamista 23 motin kasvusta ei ole näyttöä, se tosin tiedettiin jo etukäteen. Meillä jopa VT-männiköt kasvaa paremmin kuin jk-kohteet.

Edelleen olen sitä mieltä ettei jk millään muotoa pärjää jaksolliselle tuolla kasvulla. Sen sijaan jk voi olla vaihtehto kohteissa, missä ei jostain syystä haluta aukkoa tehdä. Silloin ei vaan tuotto ole se tärkein.

Jatkuvan kasvatuksen todellinen taloudellinen ydin ei olekaan taimimäärillä hifistelyssä, vaan tuotantotavan radikaalissa muutoksessa, jossa puunmyyntitulo moninkertaistetaan nostamalla arvokkaan tukkipuun osuus 60 prosenttiin ja jättämällä kuitupuu eli propsi vain 27 prosenttiin.

Vanhoillinen keskustelu jumittuu yhä himoitsemaan ylisuuria taimimääriä, joista koituu metsänomistajalle vain jatkuvia raivauskustannuksia ja byrokraattisia Metka-kuluja ilman reaaliaikaista tuloa, vaikka hitaamman arvokasvun pohjoisessa laatu jalostuu järeytymällä ja etelässä taimettumisnopeudella ei ole edes ratkaisevaa merkitystä lopullisen tilipussin kannalta.

Kun katkonnan valta otetaan pois teollisuuden kuitunälkäisiltä kourilta ja siirrytään tukkia maksimoivaan jatkuvaan kasvatukseen, säästetään jättimäiset perustamiskustannukset ja korjataan markkinoilta paras mahdollinen kantohinta.   Raution esitys on vuodelta 2022  ja käytetystä simulaattorista puuttuu perusasioita.

Se 70 vuoden kierron tukkiosuus on hyvä tulos, mutta se kuvaa vain päätepistettä. Eri-ikäisrakenteisen metsänhoitomallin todellinen voima on ennakoinnissa: maratonilla ollaan menossa jo puolimatkassa kun  startissa kaivavat lähtökuoppia.  Se on vaan niin tyly vertailussa.   Siitä  on ollut vuosia  kymmeniä  näyttöjä  mutta on edelleen täysin  ymmärtämätön asia aukon laidalla.