› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 17,781 - 17,790 (kaikkiaan 17,851)
1 2 3 … 1 778 1 779 1 780 … 1 784 1 785 1 786

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • mehtäukko 21.7.2026, 08:06

    ”…Niin paljon kun aikanaan tuli katseltua myytäviä metsäpalstoja…”

    Vielä uusi näkökulma voivotteluun, kun rahat eivät riitäkään ostamaan palstoja. Eikö tuossa hälyytyskellot jo ole kilkatellut…jaa, mutta kun realismi töplöstää ja patterista puuttuu virtaa!

    Ja lukijathan näkevät seuraavaksi ”asiantuntijamaisen ” vastauksen:

    Jovain Jovain 21.7.2026, 09:16

    Niin tuntuu kilkattavan, laita se tallin ovi kiinni. Ei epäilystäkään, vielä siinä hylätyssä metsäpalstassa on jotain putsattavaa ja raato myyntiin tai avohakattavaksi. Se tuntuu olevan se hyväksyttävä toimenpide?

    A.Jalkanen A.Jalkanen 21.7.2026, 09:41

    Seppo Vuokko jatkaa metsäkeskustelua Hesarissa otsikolla: Metsätalous ylläpitää monimuotoisuutta

    Jatkuva kasvatus yksipuolistaa metsäluontoa, eikä suinkaan lisää monimuotoisuutta. Taloudellisetkin hyödyt ovat vähintäänkin kyseenalaiset.

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012146118.html

    AJ:

    Lajiston osalta ei tarvinne hakea verrokkia aivan jääkauden jälkeisestä avovaiheesta saakka. Voidaan hakea sitä ajalta ennen pysyvää ihmisasutusta ja kaskiviljelyä, joka oli ensimmäinen metsämaisemaan laajasti vaikuttava maankäyttömuoto. Metsämaisemamme oli keräilijä-metsästäjän aikaan lajistoltaan ja rakenteeltaan hyvin vaihteleva; puustoa oli paljon ja aukkoja vähän.

    On lajeja jotka tykkäävät avohakkuista, lajeja jotka hyötyvät peitteisestä metsästä ja lajeja jotka kaipaavat luonnontilaisen kaltaista metsää. On selvää että kaikkien ryhmien tarvitsemaa elinympäristöä ei voida tuottaa taloudellisesti samalla metsäkuviolla, tai edes keskimääräisellä vähän yli 30 hehtaarin metsätilalla. Pitää ottaa avuksi alue-ekologinen ajattelu, jota toteutetaan maiseman tasolla ja maakunnan tasolla. Kaikkia em. elementtejä kannattaa kuitenkin lisätä yksittäisellä metsätilallakin.

    Hakkuutähteiden ja kantojen lahopuu on tarpeellista ravinteita sitovaa orgaanista ainesta, mutta ei riitä vaateliaille lahopuulajeille. Pitkä kiertoaika tuottaa isoja puita, mutta monelle metsälajille on tärkeää myös puun ikä. Kaikkein harvinaisin elinympäristöresurssi kliinisessä talousmetsämaisemassamme ovat vanhat jäkäläiset havupuut ja vanhat lehtipuut, jotka ovat ylittäneet reilusti normaalin talousmetsän päätehakkuuiän.

    Keskireheviä eli tuoreita kasvupaikkoja on metsämaistamme vajaat puolet. Pienet aukot alkaen yhden puun jättämän aukon kokoluokasta ovat näillä kasvupaikoilla metsän luontainen uudistumistapa. Niille tarjotaan pienaukkoja, jotka mahdollistavat valoa vaativien puulajien uudistumisen. Ne eivät ole kuitenkaan ongelmattomia: kaarnakuoriaisille ja tuulenkaadoille altista metsänreunaa tulee paljon, samoin uudistumisen ja kasvun ongelmia varttuneen reunametsän läheisyyden ja heinittymisen vuoksi. Saadaan avohakkuiden haitat ilman niiden hyötyjä.

    Kaikkein joustavin metsänkasvatusmalli on Timo Pukkalan ”vapaa kasvatus”, jossa ei etukäteen rajata pois mitään menetelmää.

    Perko 21.7.2026, 16:15

    Metsäkeskustelun ytimessä on juuri mittakaavaero, sillä vaikka Seppo Vuokon esittämä argumentti avohakkuun kyvystä jäljitellä luonnon suuria häiriöitä – kuten metsäpaloja tai myrskytuhoja – pitää paikkansa valoisan pioneerivaiheen ja lajirunsauden luomisessa, ero luonnolliseen aikajänteeseen on valtava.

    Luonnossa suuri uudistava häiriö kohtasi saman metsäalueen satojen tai jopa tuhansien vuosien välein, kun taas nykyisessä talousmetsänhoidossa avohakkuu toistuu alle sadan vuoden sykleissä, eikä hakkuuaukealle myöskään muodostu metsäpaloille tyypillistä elintärkeää hiiltynyttä lahopuuta.

    Ihmisen saapumisesta Suomeen puurajan mukana muistuttaa siitä, että lajistomme on kehittynyt hitaasti jääkauden jälkeen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja ennen 1950-luvun teollista avohakkuukautta metsiämme hoidettiinkin pitkään jatkuvaa kasvatusta muistuttavilla poimintahakuilla. Koska avohakkuu tarjoaa männyn kaltaisille valokasveille ja tietyille hyönteisille välttämätöntä valoa, mutta jatkuva kasvatus puolestaan suojelee herkkää pienilmastoa, varjoisen metsän sammal- ja sienilajistoa sekä estää suometsien vesistöpäästöjä, paras ratkaisu on aina kasvupaikkakohtainen tiheys: karuilla mailla tarvitaan valoa enemmän, kun taas rehevissä korvissa ja kuusikoissa jatkuva peitteisyys toimii parhaiten.

    Nostokoukku 21.7.2026, 16:38

    Avohakkuu ei pysty jäljittelemään luonnontuhoa kuin maisematasolla. Luonnontilassa paloalueelta ei viedä pois kuin lämpö. Kaikki muu jää paloalueelle. Paloalue järjestelee uudistumisensa itse. Sinne ei ilmesty kaivinkonetta mylläämään maata eikä ihmistä taimivakkoineen.

    Metsuri motokuski 21.7.2026, 16:38

    Kyllä tuolla kansallispuistoissa kun kulkee niin aika usein siellä on ollut metsäpaloja. Vanhoista noin 300 vuoden puissa saattaa olla useitakin palokoroja eri aikakaudelta. Metsäpalot ovat olleet myös eri osilla puistoja ja voi hyvinkin kuvitella että vastaavat nykyisiä päätehakkuita. Uk puisto on kyllä hyvä tutkimuskohde kuinka lähes luonnonmetsät ovat kehittyneet ja uudistuneet.  Tietenkin eroavaisuuksia nyky metsän käsittelyyn on.  Se on selvä.

    Nostokoukku 21.7.2026, 16:44

    Avohakkuulta viedään yleensä pois kaikki runkopuu, usein myös havut ja kannot. Luonnonmetsän kuloalueseen verrattuna jäljelle jää autiomaa. Maisema avartuu samoin kuin avohakkuussa. Siihempä yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.

    Timppa Timppa 21.7.2026, 18:27

    Metsäpalossa häipyvät boori ja typpi.  Uuden metsän kasvu  on hitaampaa kuin aukossa.

    Koska aukossa pintakasvillisuus ei pala. niin varvut säilyvät ja alue saattaa olla jo parin vuoden kuluttua  hyvä mustikkapaikka.  Luulen, että aukon pintakasvullisuus on muutenkin monipuolisempaa, koska maaperän siemenpankki säilyy

    Tietysti myös  eliöstö säilyy aukossa hengissä.  Toisin on metsäpalon jälkeen

    Yhdessä metsäpalokohteessa männyt maistuivat erityisen hyvin hirville.

    Eroja on siis monenlaisia, mutta kasvua ja  monimuotoisuutta on aukossa enemmän ellei tutkita palosta riippuvia lajeja.  Niiden menestymisen varmistavat kuitenkin useat metsäpalot.

    Visakallo Visakallo 21.7.2026, 18:44

    Suomen luontoväki on pitänyt Kanadan metsiä Suomea parempina,  koska niitä ei siellä juurikaan hoideta, vaan luonto ”hoitaa” avohakkuiden jäljet. Harvennuksia ei tehdä. Suomessa taas metsiä hoidetaan ja harvennetaan, joka on luontoväen mielestä aivan väärin.

    konstapylkkerö2 22.7.2026, 05:54

    Metsänviljelyä on tehty jo ennen -50-lukua. Meilläkin kotitilalla on kuusta istutettu esim. v.1939.  Vielä on joku kuusi pystyssä malliksi niistä.

    Harsinta osoitti heikkoutensa vähän myöhemmin, kun oli syntynyt paljon vajaatuottoisia metsiä.

Esillä 10 vastausta, 17,781 - 17,790 (kaikkiaan 17,851)
1 2 3 … 1 778 1 779 1 780 … 1 784 1 785 1 786