Ei ei  alaharvennusta koska NNA-tuotto kärsii !  Niinhän se oli ainakin ennen. Nyt tosin Pukkalan linkin kuvassakin oli esim. alaharvennettu jk-metsä.  Kasvatusmenetelmät on sekaisin ehkä siksi että se toimii hyvin ja/tai sitten sopii joidenkin agendaan , että ei erotella , kun ei jk ehkä toiminutkaan  kuten paperilla oli suunniteltu.    Toisaalta ; saahan sitä muuttaa käsityksiään  kuka tahansa, kun näkee toimiiko  ja miten tai ei ollenkaan  jokin teoria luonnossa.

PS  Vielä lisää juttua Pukkalan palstan tiimoilta ; siellä hän esittää (kuva) kuinka   yli puolet kuitupuusta päätyy energian tuottamiseen. Ei pidä nykyään paikkaansa uudemmissa tehtaissa varsinkaan koska sellun ligniini ei mene enää polttoon vaan se otetaan talteen entistä arvokkaampien tuotteiden valmistukseen.

”Ei vakiintune yleismenetelmäksi”, mutta paineita peitteisen metsänhoidon suuntaan on. Toteutuu ilmeisesti jaksottaisen metsänhoidon kautta ja muistuttaa siinä mielesää 50-60 luvun metsänhoitoa. Metsänhoidossa venymiskykyä puoleen jos toiseen on. Eriyttämiseen tuskin on tarvetta ja tässä mielessä esillä ollut vapaa tyyli puolustaa paikkaansa.

En jaksanut nyt katsoa/lukea linkkiä mutta miten jk lisää puulajien monimuotoisuutta , kun kuusi on ainut puolivarjopuu joka menestyy meillä alikasvoksena, muita ei ole kotimaisissa puulajeissa. Pyökki ei menestyne kunnolla ainakaan E-rannikkoa pohjoisempana.  Miten muut varjopuulajit ? Hopeakuusi ehkä , Pihdat uudistuu myös alikasvoksesta mutta ovat melko pehmeitä puuaineeltaan talouskäyttöön. Entä valoilmasto , miten vaikuttaa, kun pimeä tullee liian aikasin syksyllä (ja pakkaset) ja kevät myöhään.   Esim.  monia omenapuulajikkeita  voidaan kasvattaa entistä pohjoisempana mutta pitää olla sopivat lajikkeet ja hyvä kasvupaikkavalinta.

Toinen ongelma jk:ssa voi olla ja onkin usein toistuvien harsintakertojen vähentäminen  jotta maaperä ja metsä puineen  pysysi kasvatuskelpoisena muuttuvissa korjuuolosuhteissa.  Tasaikäisissä pyritään vähentämään kuusikoiden harv.kertoja minimiin , jk:ssa ei ole oikein mahdollista.    Puun kasvun hekkeneminen vähän auttaa siinä mutta vähentää tal.tulosta jota myös kuitenkin suurin osa mo:sta haluaa metsänkasvatuksesta.  Pelkät kauniit maisemat tavoitteena  tms. ei yksistään riitä.  Molempi olis parempi.

Hyvin toimii kotimaisilla puulajeilla ja hyvin näyttää toimivan eri hoitomuodot samassa metsässä. Ilmeisesti tuli tehtyä kaikkiin latvuskerroksiin kohdistuvaa harvennusta ja vielä harsintaa tiheissä ja huonolaatuisissa kohdissa. Vaihtoehto olisi ollut eriyttäminen ja ennakkoraivaus ja n. 25 vuotias istutus koivikko. Nyt jäi hyvä kasvuisen koivikon lisäksi hyvässä kasvussa oleva eri-ikäinen aluskuusikko. Haasteellista on motokorjuuna ja myös puukaupan osalta.

Puulajivalikoiman laajentuminen talousmetsissä kuulostaa kaikesta huolimatta aika kaukaiselta visiolta. Vaahteraa on minulla luontaisena sekapuuna yhdellä kuviolla jo nyt. Jatkuvan kasvatuksen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Paikalla vaan sattuu olemaan yksi iso vaahtera, joka siementää tehokkaasti ympäristöönsä. Mutta en edes mieti vaahteran kasvattamista ainespuuksi. Sekapuuna ”uusien” puulajien leviäminen kestää kauan ja toisaalta en kyllä tiedä, onko oikeasti monimuotoisuuden kannalta suurta merkitystä, jos minulla on talousmetsäkuviolla sekapuustona myös muutama vaahtera, kun naapurilla on vain haapaa, koivua, leppää ja muita vastaavia perinteisiä lajeja. Kunhan on vähän siellä sun täällä, eikä raivata puhtaaksi tai keskitetä näitä vain harvoihin pienialaisiin kohtiin. Samoin huolehditaan erirakenteisuudesta säästämällä koivikossa ja männikössä kuusen alikasvosta sen verran, että voidaan puhua erirakenteisuudesta, eikä taaskaan yksittäisistä riistatiheiköistä (joka terminäkin jo nyppii, aivan kuin vain riista olisi syy ylläpitää luontoarvoja talousmetsissä). Riippumatta siitä, aikooko kasvattaa alikasvosta jatkuvalla kasvatuksella, kaksijaksoisena vai ainoastaan luontoarvojen takia.