”Hävittääkö siis avohakkuumetsätalous metsämaan hiilivarastoja? Siltä vaikuttaa, jos vertailukohtana on peitteinen metsätalous tai se, ettei hakata lainkaan.” (MAY 7, 2020 / Hävittääkö avohakkuu hiiltä metsämaasta?)

Pukkala kertoi linkin jutuissaan mm. että oli joku tehnyt pitkän kaavan mukaan (paljon kealoja ja pitkä seuranta-aika)   tutkimuksen ja saanut selville, että mitä harvemmaksi kuusikot harvennettiin, sitä vähemmän kasvavat kiertoaikana puuta ja hiiltä sitoutuu sitä vähemmän.   Miten tuo vakuuttavan kuulonen tulos sitten vertautuu jk:n metsään, kun hakataan erikoisen harva kuusikko harsimalla jotta taimet saa tilaa taimettua ?   Minusta se on juuri sillä tavalla, että sama ilmiö tapahtuu mutta myös voimakkaampana vaikka kunka kasvatusmenetelmän nimi onkin vaihtunut jk:ksi  eikä ole kyseessä harvennus tasaikäiskasvatusmetsässä.   Sen  ilm. oli Pukkala unohtunut mainita jutuissaan jostain syystä.

Hiilivaraston määrä riippuu tietysti myös mm. metsän kasvusta koska karikkeen määrä vaikuttaa maaperään kertyvän hiilen määrään.    Ja mikäs oli se tutkimus jonka mukaan avohakkuu ei vähentänyt yhtään maaperän hiilivarastoja .  Maanmuokkaustavastakin riippuu mitä tapahtuu tai on tapahtumatta hiilivarastolle korjuun jälkeen.  Toisesta julkaistusta tutkimuksesta ilmeni, että päinvastoin eniten muokatuilla metsämailla oli eniten myös maaperässä hiilivarastoa.   Ymmärrettävästä syystä, koska parantunut puun vuosikasvu lisää maan hiilivarastoakin.

Oltiin tänään istuttamassa taimia paikassa, jonka viereen oli rakenneltu käsitykseni mukaan jatkuvan kasvatuksen metsää. Kuvio on pinta-alaltaan useita hehtaareja, maapohja OMT- MT. Kaikki suurempi puu on hakattu pois. Jäljelle on jäänyt kohtuullisen hyvä, lähes tukkipuun mitat täyttävä sekapuustoinen kuitupuumetsä, enimmäkseen harvaa. Tuon kuitupuumetsän alla, etenkin harvimmissa kohdissa on aliskasvos kuusta. Sitä on epätasaisesti, mutta kuitenkin välttävästi. Hakkuun jälkeen tilanne on ollut mielestäni sellainen, että jatkuva kasvatus olisi voinut onnistua. Kesällä myrskyt ovat kaataneet suuren osan jäljelle jääneistä puista maahan, osa on kallellaan. Jälki on säälittävän näköistä. Suuri epäilys on, että jäljellä oleva puusto tulee myrskyissä kärsimään vielä monta kertaa. Mietittiin, että mikähän tuon kuvion tilanne on jatkossa. Maahan kaatunutta puuta on melkoisesti, mutta alue on saaressa, hankalissa olosuhteissa, tuskin korjataan pois. Tultiin siihen tulokseen, että olisi kannattanut hakata kaikki pois ja uudistaa normaalisti, eli istuttamalla

Metsänmies: ”Jäljelle on jäänyt kohtuullisen hyvä, lähes tukkipuun mitat täyttävä sekapuustoinen kuitupuumetsä, enimmäkseen harvaa. Tuon kuitupuumetsän alla, etenkin harvimmissa kohdissa on aliskasvos kuusta. Sitä on epätasaisesti, mutta kuitenkin välttävästi. Hakkuun jälkeen tilanne on ollut mielestäni sellainen, että jatkuva kasvatus olisi voinut onnistua.”

Jatkuva kasvatushan tarkoittaa sitä, että metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä hakkuukerta toisensa jälkeen ja jos puhutaan talousmetsästä, puuston kasvun pitäisi säilyä tyydyttävällä tasolla. Vain silloin hakkuita voidaan toistaa kohtuullisin väliajoin jatkuvuus säilyttäen.

Esimerkkitapauksessa näin ei ollut. Lähtökohta oli hyvä eli sekametsä, johon oli tullut alikasvosta eli erirakenteisuutta. Mutta kuten huomasit, alikasvos oli vain yhtä puulajia eli kuusta. Tällöin meillä ei pian olekaan sekametsää, vaan yhden puulajin metsä. Ja sinne alikasvosta muutama suht harvinainen kasvupaikkatyyppi poislukien ei enää tulekaan talousmetsävaatimus huomioiden. Metlan mittausten (huom., ei siis mallinnusten) mukaan jk-kuusikossa alikasvoksella kestää 30-50 vuotta kasvaa 1,3-metriseksi. Mitä se vaikuttaa edellytyksiin kasvattaa talousmetsää jatkuvasti peitteisenä, sen ymmärtää jokainen joka tuon haluaa ymmärtää. Tuloksena on, että jatkuvan kasvatuksen iloa kesti 1-2 hakkuukertaa. Ei kovin jatkuvaa ainakaan minun mielestäni, eikä varsinkaan vastaa sitä, miten menetelmää markkinoidaan. Kun metsän kasvukunto on romahtanut, tilanne sama kuin Suomen metsissä yleisesti 100 vuotta sitten. Silloin aloitettiin laajat metsänparannushankkeet.

Aika vähän on kohteita minne yläharvennus sopii. Rehevissä kuusikoissa voi jotenki toimia ja puronvarsi kohteissa joissa jo valmiina alikasvosta. Kivennäismaitten männiköissä  totuus tulee kyllä eteen.