› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 19,151 - 19,160 (kaikkiaan 19,241)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Perko

    Pylkerön heitto ’tee aukkoa vaan, harsit harveikon alttiiksi tuulille’ on harvinainen älyn ilmentymä.

    Jatkuva kasvatus on osattava, ja se vaatii tietoa. Eivät ne jaksolliset metsät ole yhtään sen paremmin turvassa tuulelta, eikä väitteen esittäjällä ole vähäisintäkään tietoa aerodynaamisista voimista. Kun on opiskellut sitäkin alaa, siitä on suurta hyötyä ymmärtämään, miten turbulenttinen ja lineaarinen ilmavirtaus vaikuttavat myös puustoon.

    –  Väite jatkuvan kasvatuksen kuusikoiden tuulituhoista on pelkkää pelottelua vailla totuuspohjaa – varsinaisia jatkuvan kasvatuksen kohteitahan ei ole vanhastaan edes sallittu, vaan nykymetsät ovat jaksollisen kasvatuksen jäljiltä.
    Todisteet puhuvat puolestaan: esimerkiksi Palosaaren jatkuvan kasvatuksen metsissä ei tuulituhoja ole. Kun kuusikkoa ei revitä tasaiseksi avohakkuun reunaksi eikä ylitiheäksi kasvatettua tasametsää harvenneta kerralla liikaa, eri-ikäinen puusto suojaa itse itsensä tuulelta paljon paremmin kuin yksijaksoinen puupelto  imee trombit itseensä.

    Makarov

    Jk on herkkää tuulille kun isoja runkoja poistetaan ja honteloita puita jää kasvamaan joiden juuristo ei ole päässyt kunnolla kehittymään. Jk kohteet ovat myös kuusivaltaisia ja kuusi on pintajuurinen joka altistaa tuulituhoille. Jaksollisessa taas nuoresta asti hoidetuilla puustoilla kun hoito tehdään oikeaan aikaan on tilaa kehittää juuristoa ja runkoa joka vahvistaa tuulen kestävyyttä. En muistakkaan milloin jaksollisissa metsissäni olisi ollut muuta kuin joitain yksittäisiä tuulen kaatoja vaikka on myräköitä mennyt. Jk kokeiluissa taas tuulenkaatoja tahtoo tulla vaikkei ites kunnolla tuule. Tämä näin käytännön kokemuksella huomattu asia.

    Perko

    Vuosien 1903 ja 1914 oppaiden kertauksella ei ole pätkääkään tekemistä nykyaikaisen jatkuvan kasvatuksen ja tuoreen tutkimustiedon kanssa. Se on täysin sama kuin ylistäisi vanhoja julkilausumia tai ummistaisi silmänsä siltä, millaisia jättikustannuksia Osaran aukeille aikoinaan tungettiin – vaikka pohjoisen jatkuva kasvatus olisi tuottanut tulosta jo ilman niitäkin. Kun metsänhoitoa perustellaan yli sata vuotta vanhoilla taimikonhoito-ohjeilla, ollaan auttamatta pudottu nykyajan talous- ja metsätieteen kelkasta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos Perko harvennat 300 motin kuusikostasi puolet pois, niin tuulituhoriski voi olla korkealla. Vähemmän silloin jos metsä on valmiiksi erirakenteinen, jossa pienet puut on jo valmennettu tuuleen.

    Jovain Jovain

    Kokemukset jk metsän tuulen kestävyydestä ovat erilaiset. Hoitotavat poikkeavat toisistaan, niin myös tuulen kestävyys. Jaksottaisen metsien käsittelytapa alta päin pitää portit auki, kun taas jk metsien käsittely pitää portit kiinni. Näin se tuulen suoja jk metsissä toimii. Tuulituhot jk metsissä ovat vähäisiä, jos ollenkaan.

    Perko

    Kukahan meistä on niitä harvennuksia tehnyt  ja oppinut,  täällä on töltöttäjiä  joilla pelkkää aukkoa ja reunojen tuhoja.    Otaksun harvalla on tentittynä aerodynamiikan  ja sään tietämystä.   Mielelläni  sitä hyödynnän  monessa käytännön jutussa.

    Timppa Timppa

    Kannattaa muistaa se Konneveden jatkuvan kasvatuksen 80 hehtaarin hakkuu, jossa metsä tuhoutui uudistettavaksi.  Metsälehdessä oli aikanaan video, jossa Joutsassa jk-hakkuun jälkeen kuusikosta valtaosa kuivui tai kaatui.  Näitä esimerkkejä riittää.  Viimeksi näin jk-tuhokuvia UPM:n Heli Viirin esityksessä tiistaina.

    Oikein tehdyillä aukoilla tuulituhot ovat hyvin vähäiset.  Toki joku puu saattaa aukon reunasta kuivua tai kaatua, mutta nehän menevät hyötykäyttöön, koska sertifikaatti vaatii ne 10 kuollutta puuta hehtaarille.

    Makarov

    Biologia ei valitettavasti muutu vaikka kuinka on tenttiny aerodynamiikkaa ja sään tietämystä. Rehellisyyden nimissä jos vielä on kouluttautunut niin luulisi ymmärtävän että jos otat isomman rungon hontelon liki yhtä pitkän puun vierestä on se hontelo herkempi kaatumaan kun hyvin kehittynyt isompi runko. Koulutus ei tietysti ole tae syy-seuraus-suhteen ymmärtämisestä.

    Metät kunnossa!

    Tällä sivulla perkon ja jojottajan tarinat menivät nyt ihan kellaristakin pari kerrosta alas…tulee jo mieleen, että onko tää kaksikko metsälehden trolleja joiden avulla saavat klikkejä keskustelupalstalle ja sitä kautta mainoksiin kulutusta? Vai mistä tuo ala-arvoinen argumentointi (aerodynamiikasta = voi v…u teidän kanssanne) oikein kumpuaa??? Mutta ei mene pitkään kun tätä on jo 2000 sivua väitelty👍!

    Jovain Jovain

    Tuskin metsien kolmen prosentin osuus riittää selittämään ja tietenkin, jos sitä raadilta kysytään, se riittää. Selittämään honteloita metsiä tai vajaatuotoisiksi harsittuja hoitamattomia metsiä, niitä valitettavasti riittää. Olisi kohtuullista selvittää omat ”porstuat”, eikä keskittyä kertomaan satuja.

Esillä 10 vastausta, 19,151 - 19,160 (kaikkiaan 19,241)