Jatkuva kasvatus käytännössä.

Metsäneuvojan ohjeilla on hävitetty aliskasvillisuus  ja puuttuva eri-ikäisyys ovat ne syyt avohakkuun reunametsä tuhoihin.  Raivaaja on se rikoskuppani ja raivausaha  rikosväline.   Menneessä systeemissä ei sallittu kasvatella lisänä taimia  kuin sellupuuksi lahjoitettavaksi.  Muu oli rikollista.

Maatalouskoulutuksella syntyi Suomeen  kohtalainen elintarviketuotanto jolla nälkä saatiin hallintaan ja voin sekä juuston vienti  vauhtiin.     Muistan kun     50 vuotta  sitten punaiset hokivat,  mv lehmineen on Suomen  pahin tuhoaja ja voin syöjä hänen rikoskumppaninsa.

Puuntuottajan ja Suomen kannalta on perin harmillista kun tuo  sementoitunut oppimissysteemi  on ollut pahasti jäljessä.  Itse asiassa sen tulisi olla metsäneuvonnassa  ”systeemiajattelun” kanssa ainakin 70 vuotta edellä tästä päivästä jotta jotain optimoinnin hyötyjä kertyisi.

Poistaako tuo porukka varmasti tuhopuut joka kovemman tuulen jälkeen?  Rohkenen epäillä.

Tuossa hakkuussa on menetetty ehkä kolmannes alkuperäisen puuston arvosta, koska puita kuolee ja kaatuu jatkuvasti.

Jos ne tuhopuut haetaan lain edellyttämällä tavalla, niin se vähäinenkin taimikko tuhoutuu.

Koita nyt Perko uskoa, että se sinun systtemisi on susi.

Tämä Konneveden jatkuvan kasvatuksen epäonnistuminen ja  aikaisemmin kertomani United Bankersin metsärahaston täkäläisten tilojen myrskytuhot kertovat siitä että riskit ovat isot.Hommaa markkinoidaan sillä että harsintahakkuun jälkeen vaan viheltelet ja kuuntelet kun metsä arvokasvaa.Kun todellisuus selviää niin vihellyskin loppuu.

Kummassakaan tapauksessa epäonnistumista ei voi selitellä hakkuun väärällä toteutuksella.Toisessa hommasta oli vastuussa Arvo Kettunen todellinen JK-guru ja toisessa Arvometsä-firma.Kummassakin tapauksessa huippuammattilaisten jäljet joudutaan korjaamaan uudistushakkuulla ja metsän kylvöllä/istutuksella.

Perko moitti jälkiviisaudesta.Sanotaan nyt etukäteen jk:ta harkitseville:Jätä kallis,riskaabeli,vaivalloinen ja hermoille käypänen välivaihe pois ja tee kerralla avohakkuu ja metsän uudistaminen.

Tuota Konneveden tapausta olisi hyvä seurata pidempään ja pitää asiaa esillä. Lehdessä oli aika rehvakka markkinointipainotteinen artikkeli aiheesta siinä vaiheessa ,kun hommaa suunniteltiin.  Olisikin hyvä laittaa odotukset ja toteuma aika-ajoin esille ,että toimenpiteen riskit kävisivät kaikille selväksi. Voisi hieman hillitä katteettomia lupauksia. Seurantaan vain kymmeneksi vuodeksi. Metsälehti ottakoon kopin.

Taannoinen Malo ja Tahvonen ym. optimointitutkimuksen uutinen (Metsäuutiset) antoi ymmärtää että käytännössä realisoituva uudistumis-  ja metsätuhoriskikään eivät välttämättä tee jiikoota kannattamattomaksi menetelmäksi. Jos nämä tapahtuvat, sitten siinä tietyssä metsikössä (kuten Konnevedellä) tietenkin meni pieleen, mutta keskimäärin isossa määrässä kokeiluja menee riittävän usein hyvin.

Asiasta tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää tutkimusta ja käytännön kokemusta, ennen kuin voidaan luotettavasti ennakoida ne tilanteet joissa jiikoo on parempi vaihtoehto. Eihän jaksollinenkaan vaihtoehto takaa aina varmaa tuloa, mutta kuten edelliset kirjoittajat, veikkaisin että sen kanssa homma menee pieleen harvemmin. (Hirvi on kyllä paha vastus taimikoissa – melkein kaikkiin muihin riskeihin metsänomistaja voi itse vaikuttaa.)