Jatkuva kasvatus käytännössä.

Minusta RR sai edellä kohtuutonta kritiikkiä ilman yritystä ymmärtää itse asiaa. Takerruttiin sanamuotoihin esimerkeistä, joilla oli tarkoitus havainnollistaa prosessia.

Toisesta plakkarista kaivaminen tarkoittaa sitä, että kyseessä on uusi investointi ja sen pitää olla kannattava. Aivan kuten rakennusliikkeellä uuden tontin ostaminen ja sille talon rakentaminen on oltava kannattavaa. Ei voida ajatella, että rahat riittää, kun uusi hankinta rahoitetaan edellisen urakan tuotoilla. Toki alkupääoma voidaan saada kasssasta tai sitten käyttää vierasta pääomaa, mutta se ei vaikuta ajatukseen kannattavuudesta. Erona on vain vieraan pääoman kovempi hinta. Toisaalta jos tarvitaan vierasta pääomaa, ilman sitä jäisi kaikki tuotot saamatta. Mutta silloinkin hankkeen täytyy olla kannattava.

Itse voin lyhentää nuoren tai juuri hakatun metsän lainat 10 vuodessa palkkatuloilla, kun hakattavaa ei tuona aikana ole. Metsän pitää silti tänä aikana kasvaa enemmän kuin maksan lainasta korkoa. Voidaan ajatella kirjanpidollisesti, että palkkatulolitteralta lainaan metsälitteralle lainaa, jonka maksan itselleni kun metsää hakataan. Vastaava esimerkki voisi olla yrityksen kalustokeskus. Kun rakennustyömaalle tarvitaan torninosturi ja firmalla sellainen on, työmaa maksaa nosturista sisäistä vuokraa.

Kana oli ensin, naaraat kehittyivät miljoonia vuosia ennen uroksia.

>Jos se tehdään velaksi pankkilainalla, niin kannattaako?

>Minkälaisella kiinteällä 50-vuoden korolla pankkiiri antaisi lainan moiseen. Lainaa täytyisi vielä ottaa vähän lisää taiomikonhoiotoihin.

Oma kritiikkini Rannan suuntaan kosketti sitä, että hän itse on palstalla toistuvasti pitänyt riittävän korkotuoton (jopa 5 %) saamista tärkeänä ja perustellut jatkuvaa kasvattamistaan sillä. Nyt sitten ykskaks jonkin kustannuksen rahoittaminen 1,5 % lainarahalla olisi ongelma? Mielestäni se tarkoittaa, että tuoton korkoasiaa ei olekaan aivan vielä sisäistetty, vaan ollaan ennemminkin samalla viivalla Perkon kassavirtamallin kanssa. Siinä siis tyydytään hieman pienempään kokonaistuottoon kunhan rahavirta on säännöllistä. Tämä on ihan ok. Se vaan on ristiriitaista Rannan korkeaa korkotuottoa korostavien tekstien kanssa.

Ylipäänsä se ajatus, että jos pankista ei saa johonkin lainaa 50 vuoden maksuajalla ja siitä päätellään rahoitusmarkkinoiden pitävän lainakohdetta kelvottomana, on hassua.

Kokeilepa pyytää pankista lainaa 50 vuodeksi ostaaksesi kympillä tylsää ja vakavaraista Sampoa. Et tule lainaa saamaan. Et, vaikka lupaisit lyhentää lainaa pikkuisen vuosittain. Pitääkö rahoitusmarkkinat siis pitkäaikaista sijoittamista Sampoon huonona? Vihjailit vastaavalla tavalla, että uudistamiskulu on huono sijoitus myös rahoitusmarkkinan mielestä.

En nyt ota kantaa tuohon lainakeskusteluun, mutta periaatteessa on hyvä välillä pysähtyä miettimään minne rahojaan sijoittaa. Metsässä sijoitusaika on pitkä. Metsälaki velvoittaa laittamaan uudistamiseen jotain, mutta vain sen verran että uusi metsä syntyy laissa määritellyssä ajassa, ts. vähintään maanmuokkaus on yleensä tarpeen ja siemenpuut tai reunametsä.

Kun rahat on päätehakkuussa otettu pois metsästä, minne ne sen jälkeen laitetaan? Osakemarkkinoilla on nyt kyyti kylmää, mutta pitkällä aikavälillä ja hajauttaen sieltä on saatavissa keskimäärin hiukan parempi tuotto kuin metsästä. Riskinsä on metsänkasvatuksessakin, mutta siellä suurempia pääoman menetyksiä vastaan voi suojautua mm. vakuuttamalla, suosimalla eri puulajeja ja tekemällä avohakkuita, jotka pienentävät puustossa sitoutuneena olevaa pääomaa ja estävät metsäpalojen etenemistä.

Mihin jk-menetelmä sijoittuu tässä päätösavaruudessa? Tällä hetkellä sen sijainti on häilyvä, koska päätösten seurauksia ei tunneta vielä jälkimmäisen osalta tarpeeksi hyvin. Siihen ryhtyvät astuvat siis polulle josta ei tiedetä mihin se johtaa, mutta polulta voi aina kääntyä takaisin, joten rohkeat kokeilijat ja löytöretkeilijät voivat sinne nyt vapaasti mennä.

PS. Minulla on luettavana Erkki Lähteen uusi kirja ”Rakkaudesta luontoon”. Sen mukaan metsästä voi ennakkoluuloton etsijä kyllä löytää monenlaista. Poikkeuksellisen herkät ihmisyksilöt ehkä aistivat herkemmin maan magneettikenttiä yms. energioita joita on vaikea mitata. Onhan meillä sähköallergikotkin ja heidänkin kohdallaan kiistellään, onko ilmiö todellista vai pelkästään pään sisäistä.

”…uudistamiskustannukselle on saatava riittävä tuotto, jotta se kannattaisi tehdä…”

Vielä joutui palaamaan entiseen. Minusta olisi kyllä aloittelevan mo.lle ensiarvoisen tärkeää selvittää itselleen ja ymmärtää, mitä eri toimenpiteet aiheuttavat tai laistaminen vaikuttaa kaikissa mahdollisissa metsätalouden vaiheissa, ennen kuin isommassa mitassa rupeaa pelisille. Terveen yrittäjyyden alun varmistaminen vaatii monenmoista laskelmointia,harkintaa ja reaalisuutta.

Käytännön toiminnassa sitten voi edetä vapautuneesti.Vaarana voi olla muutoin kyllästyminen alkuunsa tai edellä oleva skenaario kustannuslaskennan kierteistä, kun rahat on jo juotu.

Kun päätösten pohjana on tutkittua tietoa, jalostuneita menetelmiä, kokemuksista imuroitua hyviä käytäntöjä ja ahkeruutta, kyllä onnistuu. Monimutkaiset päätä hiostavat laskelmat saa vetää alas vessan pytystä.