Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jatkuvan kasvatuksen matematiikkaanhan kuuluu, että myrskytuhot ovat sen takia ”lieviä”, että kaatuvat puut ovat menetelmää oikeaoppisesti sovellettaessa yleensä halpoja puuyksilöitä, kun kalliimmat on viety sahalle. Olennaista siinä logiikassa ei yleensä ole kaatuvien puiden määrä vaan niitten rahallinen arvo. Ja on tietysti selvää, että mitä vanhempaan ja riukuuntuneempaan metsään lähtee jk-hakkuuta tekemään, sen pahempaa jälkeä tulee, mutta se pätee pitkälti muillakin menetelmillä tehtyihin harvennuksiin.

Ja sinänsä tämä viestiketju alkaa käymään tylsäksi, pitkälti samaa käninää kuukaudesta toiseen. Muutamilta keskustelijoilta tuntuu tulevan muutaman viikon välein aina sama viesti.

Se hyvä puoli on ollut että hirvistä ei ole väännetty vähään aikaan.

Noista Veissarin mittauksista näkyy ja oppii ettei aukon nopeakasvuisilla istutuskuusikolla ehdi tavoittaa toisen koeruudun ns ”harsitun jätemetsän” tuottavuutta kun sitä käsitellään jk:n tavalla.
Alkusijoitukset molemmissa ovat jotakuin samansuuruiset. Koe jatkuu joten seuraamalla mittauksia saa siitä uutta tietoa ja lisää oppia jatkossakin. Tuossa vertailussa toteutuu myös se ( polkupyöräsyndrooma) 30 vuoden kärvistelyineen.

Näinhän tämä juttu jatkuu lisätiedoi jos kiinnostusta jk:kseen on.

Visakallolla oli jo tasaan vuosi sitten jonkinmoin herääminen!

Jos on omistuksessa vain yksi metsäkuvio,niin silloin sen kasvatuksen ja puun myynnin kannattavuutta ei voi juuri muuten arvioida eteenpäin kuin vertailemalla eri vaihtoehtoja juuri sillä kuviolla.   Mutta sitä ei ymmärrä miksi ei kelpaa joillekin selvät laskelmat siitä miten kunkin kuvion alkutilanne vaikuttaa kannattavuuteen ?  Mukaan pitää laskea myös  todelliset tapaukseen vaikuttavat tekijät (mm. erot kantohinnoissa ja jäävän puustopääoman kulut) eikä vain jotain yleistä teoriaa .

Jalostuksella saadaan kuusella 10-20 % kasvulisä, sopivalla maanmuokkauksella ja alkuperäsiirrolla vähintään saman verran.   Uuden sukupolven jalostetuilla taimilla kasvulisä saadaan 2 :n kertaiseksi nykyisestä myös kuusella.  Ra- koivulla se on jo n. 40 % , männyllä n. 25 % (+entistä parempi laatu) .

Jos metsä on semmonen että siinä on hyvä jatkaa alikasvoksen kasvatusta niin sehän on hieno asia eikä ole mikään uusi keksintö sitä tehdä.    Kannattavuuslaskelmalla voi sitten arvioida mikä olisi tod.näk. kannattavin vaihtoehto, kun myös riskit otetaan huomioon.

>Noista Veissarin mittauksista näkyy ja oppii ettei aukon nopeakasvuisilla istutuskuusikolla ehdi tavoittaa toisen koeruudun ns ”harsitun jätemetsän” tuottavuutta kun sitä käsitellään jk:n tavalla.

Koekenttien alku on 1940-luvun loppupuolelta, jolloin ne perustettiin luontaisen uudistamisen tutkimiseksi kuusen suojuspuuhakkuuta käyttäen.

Oliko siellä jommassa kummassa tutkimusmetsässä istutuskuusikkoa, kun Perko sellaisesta kirjoittaa?

Jo kahden minuutin perehtymisellä törmäsi tulokseen, että alaharvennetuilla koealoilla oli pienimmät tuulituhot, mutta tulos katsottiin sattuman aiheuttamaksi tai muuten vääräksi. 😀 Vähän kumma juttu ettei Perkon silmiin sattunut. 😉 Menee samaan sarjaan kuin ”Onnistunut metsänuudistaminen” opuksen lukeminen ja sen täydellinen sisäistämättömyys. Silti muka tutkijoita uskotaan… Hah. Uskotaan, jos uskonto on oikea.

Tosin yksi käsittelytavoista, jossa oli tehty alaharvennetun puuston väljennyshakkuu (Välj), osoittautui tuhomäärältään joissain määrin jopa kestävämmäksi. Syytä tähän ei tässä tutkimuksessa löydetty