Jatkuva kasvatus käytännössä.

Aegolius olet oikeassa metsänhoidon määrittelyssä. Kylvöstä lisätty metsän kerroksellisuus, eli lisätty jaksottaisuus kuuluu jaksottaiseen metsänhoitoon. Avohakkuun kynnys ylittyy, mutta toisaalta myös, jos metsä taimettuu tai muodostuu erirakenteiseksi, kasvatusta voidaan jatkaa.

Olen pitänyt näitä määrittelyjä keinotekoisena, eräänlaisena metsänhoidon karsinoimisena, eriyttämisenä, jolla voi olla toisenlaiset päämäärät ja tavoitteet. Eikö voitaisi vaan hoitaa metsää ja jättää tarkempi määrittely hallinnon tehtäväksi. Joka ilmenee tälläkin hetkellä metsänkäyttöilmoituksella, mutta hoitotavat eriytettynä, se ei ole se tavoite.

Tuntuu jotenkin hullulta, että on tarpeen tehdä tiukkaa vastakkainasettelua ja vertailua ja väitellä aiheesta, jota oikeastaan ei ole olemassa. Metsänhoidossa ja yleensä metsätaloudessa on paljon muutakin väiteltävää ja korjattavaa. Luontainen metsänhoito voidaan aivan hyvin luokitella ja yhdistää jaksottaiseen metsänhoitoon kuuluvaksi. Se luokitus on vaan tehtävä ja jos tehdään, tulee näkyväksi esim.  metsänkäyttöilmoituksella.

Jovain. Vertailu, väittely ja vastakkainasettelu päättyy yleensä kun lopettaa kirjoittelun ja keskustelun. Osapuolia tarvii aina vähintäänkin kaksi keskusteluun.

Onko siinä mitään hyötyä kun kaikki pysyy poteroissaan ? Oletko kertaakaan huomannut että joku olisi mielipiteensä muuttanut pitkänkin kirjoittelun jälkeen?

>Jaksottaisen runsaspuustoisia valtaosaltaan ovat minunkin metsät ja on jk hakametsiä, mutta vanhoja korpikuusikoita ja karumpia mt kuusikoita olen uudistanut kylvämällä muokattuun maahan. Ei kuuselle, vaan koivu mänty ja vähän kuusta sekasiemenellä. Valopuut edellä, pioneeripuut eli lehtipuut edellä ja ne sieltä nousevat ensimmäisenä. Olkoon kokeilumielessä, saada kerroksellisuutta metsänhoitoon ja korjuuseen. 

Nämä edellä olevan kaltaiset ovat parhaita viestejä täällä. Olisi mukava nähdä (kuvia) ja kuulla näiden edistymisestä.

Mitä jatkuvan kasvatuksen käsitteeseen ja ”vastakkainasetteluun” tulee, niin ainakaan minä en koe enää kannattavaksi jatkaa. En koe, että ymmärtäisimme toisiamme. Kukin saa omassa metsässään toimia ihan miten haluaa, mutta jos halutaan vertailla erilaisia kasvatusmenetelmiä tuottojen ja kannattavuuden osalta, tarvitaan erilaiset kasvatusmenetelmät ja määrittelyt niille. Jatkuvan kasvatuksen tärkein määrittely on jatkuvapeitteisyys ilman avohakkuuta. Ei tällaisesta vertailusta keskusteleminen ole vastakkainasettelua, jonkin vaihtoehdon poissulkemista tai ”eriyttämistä”. Minä en ole kieltämässä keltään mitään. Onnea toivotan kaikille valinnoissaan, myös Perkolle. Jos jotain (omaa) valintaa ylistää, saa varautua perustelemaan. Vähän tämäntyyliseen ongelmaan on hänen kanssa ajauduttu. Kovasti kuullaan kehuja (kymmeniä viestejä) ja muut saa arvostelua osakseen, mutta mitään kunnollista tietoa mistään ei heru.

>Kiinnitin samaan huomiota, että säästöpuuryhmä nuo eivät kai ole vaan enempi siemenpuita.

Äläs nyt AJ. Kyllä ne ovat säästöpuita, kun alan korkeimman tason osaaja niin sanoo. 😉 Kyllä hän eron tietää säästöpuiden ja siemenpuiden välillä. Toki tekstissä kertoo niiden myös siementävän, mutta… Koko juttuhan on jälleen puhdasta mainosta. Kuvassahan ei juuri muuta olekaan kuin nuo ”säästöpuut”. Vaikka männyntainta tulisikin, niin mikä on niiden tulevaisuus noiden säästöpetäjien alla? Ehkä niistä jokin on pikkutukki jo vuonna 2100. Kuvassa on enintään VT-kangasta ja panokset ovat jo latvaltaan kelvottomissa sateenvarjokuusirisuissa. Veikkaan, että Perkonkin rehevän maapohjan kuuset pyyhkivät noilla lattiaa. Minun näkemys ei tietenkään kelpaisi kuvatekstiksi, mutta se on se kolikon toinen puoli, mikä mainoksessa aina jätetään kertomatta.