Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 3,521 - 3,530 (kaikkiaan 14,389)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tuo on muuten aika ”vapaata kasvatusta” – ainoastaan pienaukot jäävät pois. Norokorvella oli pienaukoista mielipidekirjoitus Metsälehdessä taannoin, en minäkään muuten heidän aatoksiaan tietäisi.

    Jos halutaan tuottaa muitakin ekosysteemipalveluja eikä vain puuta, ”vapaa kasvatus” on usein paras. Hyvä lyhenne AAF, any-aged forestry.

    Kommenttini blogissa uudelleen, on varmaan jo ollut esillä:

    ”Forestry-lehden simulointitutkimuksesta kannattaa tsekata myös kuva 6: ”vapaa kasvatus” (AAF), jossa yhdistellään vapaasti eri kasvatusmalleja, tuotti parhaan tuloksen kaikissa tarkastelluissa ekosysteemipalveluissa, mukaan lukien monimuotoisuus (Shannon) ja lehtipuiden määrä, siis kaikissa muissa paitsi metsän kokonaishiilivaraston suuruudessa. Todellisuudessa lienee monesti siinäkin paras, jos otetaan käyttöön peitteisen metsätalouden turvetta säästävä hyöty paksuturpeisilla turvemailla ja avohakkuumallin suurempi kasvuhyöty kivennäismailla. Tutkimuksen loppupäätelmä oli siis se, että jos pyritään mahdollisimman suureen metsän ekosysteemipalvelujen kokonaismäärään, kannattaa käyttää monipuolisesti eri kasvatusmalleja aina tilanteen mukaan. Sekametsäisyyttä ja eri puulajeja kannattaa suosia.”

    http://www.arvometsa.fi/kolmas-jatkuvan-kasvatuksen-hakkuuni/#comment-196

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Etsin Timo P:n blogista Forest Issues mutta en löydä mainintaa pienaukoista. Jatkan etsintää. Tällaiseen törmäsin jota pidettiin em. blogin lukijan mielestä ’surullisena’. Hyvät kommentit Hesarin lukijoilta tässäkin artikkelissa.

    http://www.hs.fi/mielipide/art-2000006574681.html

    aegolius aegolius

    Voisiko tuon edellisen saada tekstinä tänne, kun en ole HS:n tilaaja? Kiitos!

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsäammattilaiset Suomessa ja Ruotsissa suosivat jaksollista kasvatusta

    Erkki Lähde ja Ilkka Autio väittivät mielipidekirjoituksessaan (HS 15.7.)jatkuvan kasvatuksen eli harsinnan tuottavan 30 prosenttia enemmän puuta kuin metsien jaksollinen kasvatus. Tieteellisten tutkimusten mukaan vaikutus on kuitenkin päinvastainen. Puuston vuotuinen kasvu on noussut valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan 1970-luvun alun 57 miljoonasta kuutiometristä vajaaseen 110 miljoonaan kuutiometriin. Tämä selittyy pääosin siirtymisellä jaksolliseen kasvatukseen avohakkuineen.

    Lähteen ja Aution mukaan kolmannes metsänomistajista kertoo käyttävänsä jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Niitä tehdään VMI:n mukaan kuitenkin vain 1 000–2 000 hehtaarilla vuodessa, kun kaikkia ainespuuhakkuita on noin 500 000 hehtaarilla vuodessa. Näistä istutukseen tai kylvöön tähtääviä avohakkuita on 100 000–120 000 hehtaaria vuodessa eli noin 0,5 prosenttia metsämaan alasta.

    Metsäammattilaiset Suomessa ja Ruotsissa suosivat jaksollista kasvatusta johtuen seuraavista jatkuvan kasvatuksen ongelmista. Ensinnäkin siementuotanto on hyvin kehittyneiden suurten puiden varassa. Jatkuvassa kasvatuksessa ne vietäisiin pois. Metsä uudistuu jatkuvassa kasvatuksessa hyvin hitaasti. Vie 40–60 vuotta, jotta puiden alle syntynyt taimi saavuttaa metrin pituuden.

    Jatkuvan kasvatuksen metsän puusto on harvaa ja kasvaa hitaasti. Tukin laatu heikkenee ja sen keskikoko pienenee, samoin puuston keskitilavuus alenee.

    Jatkuva kasvatus suosii kuusta, joka on varjopuu, mikä johtaa männyn ja lehtipuiden väistymiseen. Jatkuva kasvatus merkitsisi vuosittain tarvittavan hakkuupinta-alan ja korjuukustannusten kasvua. Metsänomistajien tulot, metsätalouden työpaikat ja teollisuuden kotimainen puu vähenisivät. Myös metsien hiilinielu heikkenisi ja hiilivaranto laskisi.

    Jatkuva kasvatus soveltuu hyvin esimerkiksi kesämökkitonttien metsänhoitoon ja muuallekin, missä maisemanhoito on ensisijaista. Puuntuotantoa jatkuva kasvatus ei edistäisi, päinvastoin se haittaisi sitä vakavasti.

    Erkki Tomppo, metsäninventoinnin professori emeritus, Espoo

    Pekka Kauppi, ympäristönsuojelun professori emeritus, Helsinki

    Heikki Smolander, metsänhoidon erikoistutkija, eläkkeellä, Suonenjoki

    Puuki

    Tukkipuun lujuus (ja laatu) on monesta eri kasvutekijästä (tietysti puulajistakin ja kasvupaikasta, mitattavan lujuuden laadusta=>taivutus-,veto-,puristus-,leikkauslujuus/tangentin tai säteen suuntaan,  ja mittauskohdasta=>pinta-/sisäpuu,tyvi-/latvapuu)  riippuva kokonaisuus.     Liian nopea nuorpuun kasvu taimivaiheessa heikentää sitä mutta niin tekkee myös liian hidas alikasvostaimen kasvu.   Parasta mahdollista laatua edustaisi havutukkipuu jossa n. 1,6 mm tasainen luston leveys ja oksattomuus (tai vain max 1 cm tuoreita oksia, ei kuivia ollenkaan ).     Paksusta tukista voidaan sahata paremmin keskiosa pois ja sahata laadukkainta arvotavaraa tukin muista osista.  Muutenkin iso tukki on arvokkaampi koska sen sahaus on nopeampaa ja saanto parempi kuin pienen tukin. Ja korjuu on sitä edullisempaa mitä suurempi on leimikon puiden keskikoko.  Mm. niiden asioiden tulisi vaikuttaa nykyistä paljon enemmän kantohintoihin jotta laadukkaan tukkipuun kasvatus olisi mahdollista jatkossakin.

    Perko

    Käyttöä on moneen kohtaan ja lienee hinta sen mukainen. Petäjärima josta tehdään lentolaitteiden osia, lustoja pitää olla 10 – 12 kpl /cm.  vetolujuus 600 kg /cm2.   Tuollaista petäjää ei kasva ylistetyissä sellun kasvattamoissa eikä mätäs istuttelijan jäljiltä.  Nykyisin käyttöä on vähän ja saatavuus vaikeaa.

    No, kun vertailussa Suomi -Ruotsi ei ole kuin nuo haamu -papparaisten kertomukset. No niin, he ovat niitä beesissä hiihtäjiä huomaamatta, että aiemmin lähteneet ovat jo maalissa jakaneet palkinnot ja siirtyneet saunaan.    Tämä on sanottu ja moneen kertaan ; metsän tiheys tai kuutio eivät  ratkaise parasta tuottavuutta.   Metsään kerätty valtaisa varasto tuottaa tappion, ja erityisen suuren omaisuusriskin. Tiheydelle/ tuottavuudelle ja  kuutioille on olemassa optimiarvot joilla  myynti on maksimissa.  Muistelen, Puuki on  tästäkin  esittänyt laskelman.   Se on myös muuallakin selitetty.

    A. J. harmillista en aina viitsi ja osaa selkeää ilmaisua.  Eikä se liene tarpeen. Riittää kunhan  saan hieman kevennellä vaikka sitä ei hyvää tykätä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kyllä kevennykset ovat aina paikallaan, kunhan varsinainen asia ei unohdu. Perko, selityksesi tuotantotaloudesta eivät vielä vakuuta. Tarvittaisiin vertailevia laskelmia tuotoksesta ja kuluista. Nämä ovat itse asiassa mahdottomia niin kauan kuin meillä on erimielisyys jo siitäkin, onko keskikasvu parempi jatkuvapeitteisessä metsässä vai jaksollisessa. Uskoisin että optimioloissa pienempikin keskikasvu riittää samaan kannattavuuteen, koska kuluja on jatkuvapeitteisessä vähemmän. Menetelmän ansiot ovat kuitenkin muualla kuin talouspuolella, ts. ekosysteemipalveluissa.

    mehtäukko

    ”Metsään kerätty valtaisa varasto tuottaa tappion, ja erityisen suuren omaisuusriskin..”

    On siinä taas olevinaan yksi murhe?!  Metsätaloussuunnitelman mukaisesti systemaattisesti edeten tuo on mahdotonta. Tai kyseessä on museo-amanuenssi.

    Perko

    A, J. Ihanko tosissasi kysyt?  Vaikeaa tuohon ongelmaasi on vastata jos et itse sitä osaa ratkaista.  Miun ei sitä tarvitse tietää kun lasken myyntiin tulevat erät rahana ja niiden nopeuden.   Vertaamalla niitä hitaisiin selviää helpommalla jos pitää varmistella ja paremmasta on rahaa taskussa useimmin jopa enemmän!

    aegolius aegolius

    Toisten ihmisten solvaaminen on Perkon mielestä kevennystä. Todella nolo ulostulo jälleen.

    >Petäjärima josta tehdään lentolaitteiden osia, lustoja pitää olla 10 – 12 kpl /cm. Tuollaista petäjää ei kasva ylistetyissä sellun kasvattamoissa eikä mätäs istuttelijan jäljiltä.  Nykyisin käyttöä on vähän

    Itsepä sanot tässäkin useamman asian, mutta silti lamppu pysyy sammuksissa:

    1. Välillä puissasi on tusinan lustoa sentillä ja välillä yksi tai kaksi. Takki pyörähtää tarpeen mukaan. Aina kuitenkin juuri se paras puu on omassa metsässä omasta mielestä parhaalla ja ainoalla oikealla tavalla kasvatettu. Muut ovat hölmöjä.

    2. Nämä ”beesistä maaliin päässeet” ovat jotenkin perässä, vaikka sinun puusi kasvavat (tänään) vain millin lustoa vuodessa?

    3. Itsekin sanot, että tuollaiselle priimoista parhaalle puulle on hyvin vähän kysyntää. Voin kertoa, että maksajia on vieläkin vähemmän ja hekin pyytävät lisää maksuaikaa (kokemusta on). Mikä tässä oli se etu taloudellisessa mielessä? Ymmärrän toki sen edun, että paras puu on hyvä saada arvoiseensa käyttöön, mutta… entä ne eurot?

    Onko se oikeasti niin vaikeaa kirjoittaa muita mollaamatta? Miksi tähänkin viestiin tarvittiin ”beesiä” ja ”haamupapparaisia”?

    >myynti on maksimissa

    Hah. Jos huomaa järjen vaihtuneen kiihkoksi, keskustelu on turhaa. Eikä koske pelkästään metsää tämä.

Esillä 10 vastausta, 3,521 - 3,530 (kaikkiaan 14,389)