Jatkuva kasvatus käytännössä.

Ei se ole HS:n palstoille tarkoitettukaan.

Sanon vaan, että se joka väittää parhaiden puiden kasvavan arvokasvua tukeiksi ilman sahalla tehtävää puunvalintaa, ei ole metsässä juuri käynytkään. Tai sitten omat metsät läntisessä Suomessa vaan ovat jotenkin outoja. On lenkoutta, kiinni toisissaan kasvamista, poikaoksia, monihaaraa, latvanvaihtoa, jne. Kuitenkin aina se, jonka latva on ylimmäisenä, voittaa. Voittaja ei ilman sahaa useinkaan ole se laadukkain tyvi. Onnea Teukalle fiksummista metsistä. Omani ei osaa.

Eikä tämä itse metsästä mitenkään kelvotonta tee, vaan kyse on jälleen siitä menetelmän tuotosta ja kannattavuudesta. Havaintoni on se, että ilman minkäänlaista sahalla tehtävää valintaa, puun laatu taloudellisessa mielessä on huonompi. Vaikka luonto lopulta puuvalinnan tekeekin, niin siinä vuosien kuluessa maaperän antama kasvupotentiaali on ohjautunut myös niille loppuvaiheessa alle jääneille puille. Alle jääneen puun ravinteet tulevat toki muille jälleen käyttöön, mutta viiveellä, ja sen voittaneenkin yksilön latvus saattaa olla tiukasta kilpailusta selvästi pienentynyt ja kasvun jatko hitaampaa. Ainakin näistä syistä ”luonnonmetsä” kehittyy/järeytyy hitaammin kuin sahan kanssa käsiteltävä.

Edit. >puun laatu taloudellisessa mielessä on huonompi.

Tarkoitan tässä nyt laadulla lähinnä euroja per hehtaari. Olin ehkä epäselvä. Ymmärrän hyvin, että lujimmat sydänpuut löytyvät nuorena hitaammin kasvaneista jk-metsistä.

Tuossa Emma Kari -ketjussa ei ollut aiheena jk. Jos koettaa kammeta keskusteluja takaisin otsikkoon, ne etenevät ja ovat siten hyödyllisempiä kuin jos kaikissa ketjuissa toistuvat samat argumentit. Mutta se on totta että lukijoita voi olla siellä enemmän.

PS. Hesarin digitilaus on halvempi kuin paperiversio ja sen lukuoikeuden voi jakaa samassa taloudessa asuville. Jos taloudessa on opiskelija, lehti tulee vielä halvemmaksi.

Nyt kun metsälain uudistamisesta on kulunut aikaa riittävästi, olisi hyvä hieman selvittää, mitkä tahot olivat sen erittäin voimakkaan lobbauksen takana, jotka saivat lain lopulta siihen muotoon kuin se nyt on. Itsekin pieneltä osalta lain uudistamisvaiheessa mukana olleena olin todella yllättynyt lain lopullisesta sisällöstä.

Et sekottaisi Perko uskonasioita nyt niinkin faktoilla todistettaviin metsänkäsittelyn asioihin!?

Tähän jatkoksi vielä jotain jk:n etuja puun kasvatuksessa joita niitäkin on joskus oikeastikin olemassa : Jos ku-taimi on saa kasvaa  terveenä sille sopivalla kasvupaikalla n. 2 m mittaan , niin se voittaa pituudessa istutustaimen  seuraavan 10 v:n päästä ainakin toistaiseksi (entisellä 2000-luvun jalostushyödyllä ja  ilman laikkumätästyksen & siirron  tuomaa lisäetua  )  Muutenhan esim. n. 10 cm pit. luont.syntyneiden kuusten kasvu rk-mittaan alikasvoksena voi kestää tutkim. mukaankin yli 40 vuotta.

Eli alkutilanne (taimien puulaji, koko, määrä  ja tilajärjestys ja kasvupaikka ) ratkaisee suurimman osan siitä onko jk tod.näk. kannattavaa vai ei. Lisäksi vertailun ollessa kyseessä pitää ottaa huomioon myös mm. aloitusvaiheen erot kantohinnoissa ja puustopääoman kulut jk:n menoja lisäävinä,  ja erot kasvatustapojen  riskissä.