Jatkuva kasvatus käytännössä.

S Vuokon MT pakinan mukaan metsälajien sukupuuton kauhistelu on luonnonsuojelija-lehden pääkirjoituksessa mennyt niin pitkälle, että yleisen metsätyypin tuoreiden kankaiden vertailukohta on esitetty 1700-luku. Siihen verraten on siis katoa syntynyt! Vmi inventoinnin mukaan järeiden puiden määrä on kuitenkin sadassa vuodessa 4-kertaistunut…

Tästä olen aiemminkin kirjoittanut.  N 1750 sallittiin tilojen jako, mikä oli aiemmin kielletty.  Kansa alkoi villisti harjoittaa uudisasutusta.  Esimerkiksi kotilkylälläni  Muuramessa Jyväskylän eteläpuolella lisääntyi tilojen luku 9:stä n 40:een vuoteen 1800 mennessä.  Tämän seurauksesena kaskeamiskelpoiset alueet poltettiin kaskiksi, mistä kertoo maanmittari v 1804 seuraavasti:

Ovat he kaskenneet runsaasti  etenkin rintamaita, että nämä ovat paljolti puuttomia taim kasvavat heikkoa lehtipuuta.

Britannian markkinoiden avautuminen ja höyrysahojen laajamittainen käyttöönotto 1860-luvulla toi hakkuiden piiriin myös kaskenamiskelvottomat metsät, jotka hakattiin usein määrämittahakkuilla käytännössä aukoiksi.  Näin ollen 1800-luvun loppuun mennessä miltei kaikki Suomen metsät olivat joitakin etäisiä kolkkia lukuunottamatta parturoitu ainakin kerran.  Tämän näkee selvästi siitä VMI-inventoinnista.  Esimerkiksi meidän yhterismetsän päätilan mailla kasvoi vuonna 1933 vain 6 tuuman yhden tukin puita.

Mukavampi kuitenkin olla nykyajassa kuin vuoden 1750 savupirteissä ja yrittää pysyä hengissä kaskia polttamalla.   Vaihtoehtona silloin myös pestautuminen ruotusotilaaksi kuollakseen jossain vieraalla tauteihin tai luoteihin.

Sahat tulivat siksi, että kaskenpoltoilta oli säästynyt kivisiä tai asumattomien seutujen metsiä.  Kymijokisuun uusille sahoille alettiin 1860-luvulta lähtien uittaa tukkeja Viitasaaren reitin latvoilta saakka.

Etelä-Suomesta järeät tukit olivat hävinneet niin vähiin, että 1851 säädettiin metsälaki, joka teki sahaamisesta luvanvaraista.  Kullekin sahalle määrättiin kiintiöt, joita ei saanut ylittää.  Nämä kiintiöt olivat kuitenkin niin pienet, että sahureiden piti ylittää ne, minkä vuoksi he jotuivat lahjomaan tarkastavia viranomaisia, mikä ei tietenkään heitä ilahduttanut.  Aika juhlallista tuo sahaaminen oli, sillä sahauksen aloitus- ja lopetuspäivät kuulutettiin kirkossa.

Ei se ruotusotilaan homma varmaan kovin houkuttelevaa ollut.  Silloin, kun tilojen jako oli kiellettyä, nuoremmilla veljeksillä ei ollut paljon vaihtoehtoja.  Joko rengiksi vanhemman veljen tilalle tai sotilaaksi.

>Tuskinpa sahat olisi tulleet ellei täällä olisi ollut järeää puuta hakattavaksi

Tuskinpa sahat olisivat täällä vieläkään ainakaan tässä mitassa ellei täällä olisi tieverkostoa metsiin asti. Kaikkialla.

Eiköhän kohta huomata, että puun tuotannon nostaminen on välttämätöntä Ukrainan kriisin johdosta. Jatkuva kasvatus jäänee unholaan. Ehkä joku pesäke jää kytemään Helsingin vihreään kuplaan.

>Se hyvä puoli maailmantilantessa tosiaan on, että yhä vähemmän on tilaa haihattelulle, johon vielä viime vuonna tuntui olevan varaa.

Näin. Aivan kuin omasta kynästä. Olen juuri samoilla sanoilla hokenut lähipiirille, että Suomella on tällä hetkellä varaa nykyiselle jatkuvan kasvatuksen keskustelulle. Se vara on syntynyt jaksollisella kasvatuksella. Jaksollisen kasvatuksen harvoiksi eduiksi voi lukea sen, että hakkuukoneet saattavat tämän menetelmän ansiosta päästä myös sellaisille kuvioille, joihin muuten ei olisi asiaa. Vapaus valita on hyvä asia, mutta valitsijan vastuu seuraa aina perässä.