› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 3,671 - 3,680 (kaikkiaan 14,420)
1 2 3 … 367 368 369 … 1 440 1 441 1 442

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • aegolius aegolius 10.3.2022, 10:42

    >kaikesta neuvonnasta ja tutkimuksista pitää tai pitäisi  osata ottaa se hyvä ja oikea

    Aivan ehdottomasti RR:n kanssa tästä samaa mieltä. Osan ”tuloksista” voikin jättää suuremman osan pois kuin toisten. Kaikki ne ovat kuitenkin lukemisen arvoisia ja mitä paremmin itse tutkimusmenetelmä on kuvattu (pitäisi olla aina) sitä parempi.

    Jatkan nyt vielä tuosta Pukkalan blogitekstistä (https://arvometsa.fi/jatkuva-kasvatus-kannattaa-aina/). Siinä on kritisoitu Paavo Puuntuottajan blogitekstiä ja päädytty virkkeeseen ”Ymmärryksen puute on anteeksiannettavaa, harhaanjohtaminen ei”. Kumpaakohan se on metsäalan professorin kohdalla, kun kannattavuusvertailussa on keskisuomalaisen MT-kuusikon jaksollisen kasvatuksen ensiharvennus 45 v kohdalla ja päätehakkuu 75 ikäisenä. Ihan kahden minuutin Motti-ohjelman käytöllä sain jyväskyläläisen MT-kuusikon ensiharvennuksen suositelluksi ajankohdaksi 33 v ja päätehakkuu 61 ikäisenä. Pukkala tietää erinomaisen hyvin miten rajusti kiertoajan pidentäminen heikentää tuoton nykyarvoa. Hän on itse tutkinut aihetta. Tämä siis tuskin on ”ymmärryksen puutetta”.

    Visakallo Visakallo 10.3.2022, 10:47

    Metsänkasvatus on siitä erikoinen toimiala, että siinä joka sukupolven on keksittävä pyörä uudelleen. Täällä Suomessa on jo yli sata vuotta tutkitusti tiedetty, miten metsät meillä paraiten kasvaa ja tuottavat tulosta omistajilleen, mutta osalle ihmisistä se pitää aina todistaa uudelleen, ja mikä pahinta, oman kantapään kautta.

    aegolius aegolius 10.3.2022, 10:56

    >Onko alueen puuntuotantokyky täyskäytössä vai vajaakäytössä?

    No eihän alueen puuntuotantokyky ainakaan männikön osalta ole tuossa edes puoliteholla. Se on kuitenkin eri asia kuin kannattavuus. Kannattavuus on parhaimmillaan silloin, kun sidottu pääoma on alhainen ja arvokasvu maksimissa. Puut täytyy olla riittävän etäällä toisistaan ja järeytyä niin nopeasti kuin mahdollista. Tästä on ennenkin hieman keskusteltu. Kannattaa kuitenkin huomata, että mallinnusten kuusikot eivät tästäkään huolimatta heinity, lisää tainta tulee tasaisesti ja hakkuisiin riittää hienosti havumattoa. Männiköissä puolestaan tukin laatu on edelleen kohdallaan PPA nelosesta huolimatta. Melkoisen irrallaan todellisuudesta on tämä kokonaisuus, mutta mallinnuspöydällähän se syntynyt onkin.

    Toisessa Pukkalan tutkimuksessa taas otettiin kantaa mustikkasadon määrään kuusikoissa. Todettiin, että mustikka viihtyy parhaiten noin välillä PPA15-20. Ihan mutulla on helppo olla samaa mieltä. Tämän tekstin mukaan ”optimaalisessa erirakenteiskasvatuksessa pohjapinta-ala on suurimman osan ajasta tällä välillä”. Ehkä tässä ei sitten ole kyse taloudellisesta optimaalisuudesta, vaan jostain muusta. Mutta ei siis ihme, jos vähän metsäasioista ymmärtäväkään ei oikein tiedä mistä suunnasta milloinkin tuulee. Ainoa logiikka on se, että jaksollinen kasvatus ratkaisee ihan kaiken kannattavuudesta hiilinieluun ja mustikasta hömötiaisten kautta monimuotoisuuteen. En nyt vain saa kiinni yksityiskohdista miten se tapahtuu.

    aegolius aegolius 10.3.2022, 11:03

    >Laskin että männyn siemenpuuston ppa olisi luokkaa 5 – 10, olenko oikeassa suuruusluokassa?

    Mielestäni olet hyvinkin. Itse laskin, että jos rkläpimitaltaan 18 cm kokoisia kuusia on säteeltään 9 m koealalla 4 kpl, ollaan pohjapinta-alassa 4. Tämä tiheys tarkoittaa hehtaarikohtaisena runkolukuna tämänkokoisilla puilla 157 kpl/ha.

    Puuki 10.3.2022, 11:18

    Käyhän se hyvin harveikkohakkuu yleensä männiköissä mutta ei kuusikoissa. Etukäteen hoitamattomissa ei kummassakaan tapauksessa.  Suojuspuuhakkuita on kokeiltu vähän isommassa mittakaavassa joskus aikoinaan mutta huonojen lopputulosten takia suurimmaksi osaksi ne lopetettiin.

    Jos saadaan aikaan (tukin) kasvatuskelpoinen taimikko edullisemmalla kustannuksella (esim. 1000 kpl/ha istutuksella) , niin se voittaa useimmissa tapauksissa jk:n opitimoidun kasvatusketjun tuloksessa.   Harva aloitusasento vähentää pääomakuluja jk:ssa mutta johtaa helposti metsän vajaatuottoisuuteen .  Tiheä kasvatusasento korjuun jälkeen  (esim. PPA 20) lisää puolestaan pääomakuluja . Jos ei ole juuri optimaalinen puusto (paljon puuta tulossa tukkikokoon) , niin ei ole yleensä oikein hyvää kannattavuutta  odotettavissa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 10.3.2022, 11:55

    Kannattavuus on parhaimmillaan silloin, kun sidottu pääoma on alhainen ja arvokasvu maksimissa.

    Varmaan voi ollakin hetkellinen kannattavuus juuri tuon yhden hakkuun jälkeen hyvä, jos nämä jätetyt puut ovat hyvässä arvokasvussa. Tärkein on kuitenkin kiertoajan pituisen tarkastelujakson kannattavuus. Jos metsiä pidetään vuosikausia alhaisissa pohjapinta-aloissa siksi että säästettäisiin 1000 euroa uudistamiskuluissa, veikkaan että lopputulos ei ole parempi kannattavuus kuin hyvin harvoissa tapauksissa.

    aegolius aegolius 10.3.2022, 12:04

    En tiedä ajattelemmeko nyt samaa kannattavuutta. Tuolla käsitteellä ja nykyarvon laskemisella (käyttäen jotain korkokantaa) haetaan nimenomaan korkeaa suhteellista kannattavuutta. Se on eri asia kuin tietyn pinta-alan korkein euromääräinen tuotto. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut, että maksimaaliseen suhteelliseen kannattavuuteen ei kannata pyrkiä ellei sitä puusta saatua pääomaa siirrä nopeasti uusiin hehtaareihin. Vain tietyssä pinta-alassa pitäytyvä haluaa yleensä maksimoida euromääräistä tuottoa. Tässä saattaa olla se ero metsärahaston ja yksityisen mo:n arvomaailmassa.

    Timppa 10.3.2022, 12:07

    Olen edelleen sitä mieltä että tutkimuksellisesti olisi merkittavää että tehtäs tutkimus josssa katsottas miten metsä uudistuu jos sille ei tehdä mitään tai sitten tehdään se että pyritään estämään ettei metsä kasva uudistamisen jälkeen, tehtäisiin kaksi laskelmaa joissa ois tämä nykyinen kasvatusmenetelmä kolmantena mukana, tutkittas ihan aidon oikeesti että mitä se on euroina ja kuutioina ,  vaikkapa muutama saimaansaari kokeilukenttinä ja sinne ois kaikilta asiattomilta hyppijöiltä pääsy kielletty?

    Tätähän on uudistattomuuden ja uudistamisen osalta harjoitettu kaikissa Suomen metsissä.  Entisillä Osaran aukeilla puita oli ennen uudistamista n 70 m3/ha.   Siellä metsän kasvu oli lähes pysähtynyt.  N v 1950 tehdyn uudistamisen jälkeen on kasvu ollut ainakin kolme kertaa tuon puumäärän suuruinen eli sen ajan menetelmillä reilu 3 m3/ha/v.

    Meillä lähes hakkaamattomat luonnonmetsät hakattiin n 70 vuodessa 1933 mennessä tilanteeseen, että metsissä oli puuta 50 m3/ha, mistä tukkipuita ( 4,8 metrin korkeudelta 6 tuumaa) oli 11,6 kpl/ha.  Nyt puuta on 150 m3/ha

    Luovutettiin luonnonsuojeluun 1995 tehty aukko, jota ei ennätetty istuttaa.  Kassvaa pääosin leppää hiskoivua ja haapaa.  Huikea ero viljelysmetsiin.

    aegolius aegolius 10.3.2022, 12:17

    >miten metsä uudistuu jos sille ei tehdä mitään

    Eikö tämä ole jo melkoisen hyvin tunnettua? Luonnontilassa nopeakasvuiset pioneerit aloittavat ja vuosikymmenten kuluessa kuusi ottaa vähitellen vallan. Kuusikko sitten puolestaan uudistuu hitaasti tai ei juuri ollenkaan ilman ulkoisia häiriöitä.

    Timppa 10.3.2022, 12:23

    jaksollisen kasvatuksen ensiharvennus 45 v kohdalla ja päätehakkuu 75 ikäisenä. Ihan kahden minuutin Motti-ohjelman käytöllä sain jyväskyläläisen MT-kuusikon ensiharvennuksen suositelluksi ajankohdaksi 33 v ja päätehakkuu 61 ikäisenä. Pukkala tietää erinomaisen hyvin miten rajusti kiertoajan pidentäminen heikentää tuoton nykyarvoa. Hän on itse tutkinut aihetta. Tämä siis tuskin on ”ymmärryksen puutetta”.

    Aika monta ”jyväskyläläistä”  kuusikkoa on tullut ensiharvennettua.   Keski-ikä ollut 30 vuotta.  Seuraava harvennus n 42-vuoden iässä.  Päätehakkuulle tuo 75 vuotta on tietysti sopiva.

    NNA-laskenta on tietysti täyttä soopaa, koska niin moni perusolettamus on epävarma.   Oleellista on kuitenkin se, että pitää tarkastella tilan kaikkia metsiä.  Siis laskea vuosittaista kasvua.  Vain tämä on kestävä tapa arvioida kannattavuutta.     Liiketulos, siis metsien kasvu euroissa vähennettynä kuluilla määrittelee kannattavuuden.  Ei mikään muu.

Esillä 10 vastausta, 3,671 - 3,680 (kaikkiaan 14,420)
1 2 3 … 367 368 369 … 1 440 1 441 1 442