Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 4,011 - 4,020 (kaikkiaan 14,874)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • R.Ranta R.Ranta

    Gla: ”Varovasti olet jo vihjaissut”

    Jos on esim. 500 ha uudistanut mäntymetsiä, niin ei kai se nyt kovin varovainen vihjaus ole ollut. Mitä uudistuminen  vaatii missäkin on sekin aika monitahoinen kysymys, varsinkin jos talousmatematiikka otetaan huomioon. Siemenpuustossakin iso puu estää taimien kasvun isolta alalta ja pieni puu pieneltä alalta ja olosuhteita on vaikka minkälaisia jne. jne.

    Mäntymetsät ovat helppoja. Uudistaminen siemenestä eri tavoilla on helppoa ja halpaa. Suurin ongelma on minusta saada aikaan taimikosta  laadukas puusto tuhoitta ensiharvennuksen ohi. Viikonloppuna kävin juuri hiihtämässä lumituhokohteita. Oli todella onni, että ensiharvennus oli tekemättä. Muuten tuho olisi paikoin ollut raju. Pahaa teki, kun katsoi tienvarressa ajaessa sellaisia kohteita, joissa ensiharvennus oli juuri tehty. Jos talviset sademäärät lisääntyyvät ja kelit nollan vaiheessa, niin voi mennä hankalaksi ensiharvennusmetsien kanssa. Tein jo aikanaan itselleni selväksi, että otan panostuksissa luonnontuhot huomioon, ettei tule sielulle kovin suuria haavoja.

    Minullakin on aegolius jonkinlainen kokemus siitä kahdestakymmenestäviidestä vuodesta. Korkokin on ajan saatossa vaihdellut rajusti 0 – 15 %. Liian kalliista uudistamisesta olisi seurannut kassakriisi ja siksi uudistamisinvestoinnin hinta suhteessa tuotto-odotuksiin on otettava huomioon. Sitä taustaa vasten pitää ymmärtää muitakin vaihtoehtoja, vaikka niiden puutuotos olisi selvästi pienempikin. Jos omistaisin 10 ha metsää, niin kynnys avohakuun tekemiseen kasvaisi kovasti jo tunnesyistä. Pienen perintömetsäpalan aukkohakkaaminen on ollut itsellenikin huomattavasti ongelmallisempi kysymys kuin ostopalstojen rajukin parturointi.

    Aukkopaikkoihin kasvaa Gla minun kokemuksen mukaan uusia kuusia. Kasvu voi olla esittämässäsi ajassa 13 cm tai 13 m. Minä en tiedä siihen yhtä vastausta. Sinun pitää Gla tiedustella uudistumisen ongelmaa sitä tutkineilta.

    Gla Gla

    Nyt ymmärrän. Kun ei tiedä, miten puusto taimettuu ja kasvaa, on mieli täynnä kysymyksiä, joita eri intressitahoja edustaneiden laskelmien perusteella herää. Turha minun on silloin yrittää kysyä omia näkemyksiäkään, kun ainoa näkemys on , että mistään ei voi tietää.

    Kannattaa jutella markkinointialan ihmisen kanssa, miten he yrittävät tehdä tuotteiden ostopäätöksen kuluttajan puolesta. Jk on meillä tuote, jota muutamat firmat yrittävät myydä. Tuekseen nämä ovat saaneet suuren joukon kettutyttöjä, jolla yritetään häivyttää markkinointi ja luoda mielikuvaa ihan toisenlaisesta pelikentästä.

    Puuki

    Metsän hiilitaseen kannaltahan se hakkuun jälkeen heitteille jätetty metsä on tod.näk. melkoinen ”katastrofi” verrattuna hyvin hoidettuun metsään. Taloudelliselta kannalta useimmiten tilanne on samanlainen.   Ei ne  esim. n. 1000 €/ha :n  (netto)uudistuskulut kaada kohteen kuvion taloutta koska rahat on jo yleensä saatu päätehakkuussa , kun verrataan esim. siihen että pystyyn jätetään 90-100 mottia puuta ja kantohinta on ollut leimikolla ~ 4-6 €/korjattu motti parempi päätehakkuulla.  Se on yksinkertaista matematiikkaa ; jopa pitkän matikan lukija vaikka olis unohtunut jo derivoinnit ja integraalit aikoja sitten pystyy ymmärtämään mistä on kysymys , niin yksinkertaista se on.    Hienosäätöä vaatii sitten valinta  , jos jäävä puusto olisi kasvupaikalle sopivaa ja sopivan erirakenteista, -ja kokoista  jo valmiiksi. (tai jos kok.kasvu on hidasta alhaisen lämpösumman tms. takia).

    Maisema arvot on henk. kohtaisia ja niillä voi perustella melkein minkälaisen viritelmän tahansa omassa metsässä.   Mutta pelkästään taloudellisen kannattavuuden arvioinnissa kannattaa olla tarkempi, varsinkin jos markkinoi oppejaan myös muille kuin itselleen – esimerkiksi lobbaa niitä päättäjille,  komissiolle ym:lle.  Voipi tulla kalliiksikin sitten myöhemmin uusien lakien ja säännösten  takia.

    R.Ranta R.Ranta

    Emme Puuki pääse sitä tosiasiaa pakoon, että pääomaa pitää taloudellisessa mielessä pyrkiä pitämään siellä, missä se näyttää tuottavan parhaiten. Siitäkin huolimatta, että emme tunne tulevaisuutta.

    Puuki muutkin osaa jotakin laskea, eikä vain sinä.

    Gla Gla

    Ei meillä Reima ollut epäselvyyttä männyn soveltuvuudesta jatkuvasti peitteisen metsän kasvatukseen. Toki pieniä mäntyjä on turha säästää, kun ei niistä kunnollista siemensatoa tule.

    1,3 m on Luken tai Metlan mittauksiin perustuva tulos. Saman voi havaita metsässä kulkiessaan, kuusikossa taimien kasvu on surkeaa. Eikä tilanne muutu, vaikka kuusi kasvaisi 1,3 metriseksi jo 20 vuodessa. Vaihteluahan aina löytyy. Ei tästäkään pitäisi epäselvyyttä olla. Epäseävää on vain se, mikä sinulle on epäselvää.

    Avohakkuuta voi vierastaa, enkä minäkään sellaisen tekemisestä nauti. Varaa ei vaan muuhunkaan talousmetsissä ole. Männyn siemenpuuhakkuun lasken avohakkuuksi.

    ”muutkin osaa jotakin laskea, eikä vain sinä.”

    Kuten olen ennenkin sanonut, laskento ei ole kiinnostava asia. Lähtöarvot on. Jos luet laskelmia, jossa jk ei vaadi hoitoa, taimettuu ongelmitta ja taimet kasvaa kuusikossakin kohtuullisesti, on samantekevää, laskeeko ollenkaan.

     

    Puuki

    Reima  :        Toki osaa ja varmasti monet paljon paremminkin kuin minä.  Itse olen vain vuosien mittaan perehtynyt omasta mielestä melko hyvin juuri tähän asiaan ja monelta kantilta koettanut katsoa ja laskenut  vertailuja.  Jos joku tulee kertomaan  parempia teorioita ja esittää suht. hyvin pitäviä laskelmia niistä ,niin tervetulleita ne on  nekin.

    R.Ranta R.Ranta

    Gla: ”Toki pieniä mäntyjä on turha säästää, kun ei niistä kunnollista siemensatoa tule.”

    En jaa näkemystäsi, monestakin eri syystä.

     

    Puu Hastelija

    ”Emme Puuki pääse sitä tosiasiaa pakoon, että pääomaa pitää taloudellisessa mielessä pyrkiä pitämään siellä, missä se näyttää tuottavan parhaiten. Siitäkin huolimatta, että emme tunne tulevaisuutta.”

    Jotain unohtuu. RISKI. Pääoma pitää hajauttaa. Tuo ainoa ilmainen lounas. Omaisuusluokat, maantieteellinen ja ajallinen hajautus. Velkaa ja velkakirjoja. Metsään ei sijoittaisi kukaan, jos tavoitteena olisi pääoman maksimaalinen tuotto.

    Parhaiten raha olisi tuottanut lyhyellä tähtäimellä eurojackpotissa. Riski vaan suurempi menettää sijoitus  kuin Tolopaisen sokereiden sulaminen putkirikossa.

    Mitä ohitetaan jatkuvan kasvun utopiassa olan kohautuksella. RISKI joka on korkeampi, kuin keinollisella uudistuksella. Tehdään voimakas yläharvennus, jonka jälkeen lumituhot, myrskytuhot, puuston jurominen ja pystyyn kuivuminen, korjuuvauriot, juurikääpä ovat todellisuutta. Lisäksi mitätön puuston määrä ei vaan tuota kuutioita.

    Tehdään kevyempi yläharvennus. Puustopääomaa jää enemmän,  jolloin kasvutappiot jäävät puuston määrästä johtuen vähäisemmiksi, mutta uutena riskinä edellisten lisäksi tulee se  syntyykö uutta taimiainesta.

    Myöskään pystykaupalla myydessä ei saada täyttä hintaa verrattuna myytäessä aukkohakkuuna ja tosiaan jäävä puusto altistetaan RISKILLE.

    Mutta eipä siinä mitään,  täällä vaan hymyilyttää, kun toiset palstalaiset murehtivat vuodesta toiseen, kun rahalle ei saa hintaa. Eikö se ole ihan itsestä kiinni, jos rahalle ei saa tuottoa, vaan sen antaa sulaa tilille. Kuin sokerin putkirikossa.

     

    Gla Gla

    Reima näkee riskin siinä, että tehdään kallis investointi (keinollinen uudistaminen) ja tuotto jää lasketusta. Pienempi investointi sisältää pienemmän taloudellisen riskin. Periaatteessa ok ajatus.

    Puu Hastelija näkee riskin siinä, että harsittu metsä ei kasvakaan ihan toivotulla tavalla, joten tulos jää lasketusta. Periaatteessa ok ajatus.

    Itse näen riskin suuruuden noiden tulona. Kallis uudistaminen voi tuottaa odotettua heikommin, mutta koska puuston kasvuun liittyvä epäonnistumisen riski on jk:ta paljon pienempi, investointi todennäköisesti tuottaa silti jotain. Homma ei siis mene aina epäonnistumisen seurauksena miinukselle, joten tällöin riski on toteutuneen plus-merkkisen tuloksen ja lasketun erotus.

    Harsintametsän kasvun ennustan hiipuvan kuusettumisvaiheessa ratkaisevasti, jolloin ei puhuta pienestä tuloksen liukumasta, vaan tulojen romahtamisesta käytännössä nollaan. Kustannuksia on silti tullut. Lisäksi tilanteen korjaaminen keinollisella uudistamisella on tässä vaiheessa työlästä, kun kuviota on vuosikaudet kasvatettu harvana. Aluskasvillisuus on riehaantunut ja vauhti vaan paranee muokatussa aukossa.

    Toki tämäkään ei ole varmaa, kun yliopistotason kavereiden exceleissä ei näin käy. Oikeassa metsässä referenssiä on 20 milj.ha osalta olemassa.

    aegolius aegolius

    >Ensimmäinen 25 vuotta näyttää toki toisenlaiselta jos lasketaan mukaan koko siihen saakka kertynyt kasvu, ei pelkästään menoja ja ensiharvennuksen tuottamia tuloja. 

    Niin. Esimerkiksi Alphabetin osakkeet ovat olleet historian valossa umpisurkeita. Kerran ostat ja ikinä et saa rahaa takaisin – et lantin lanttia. Ei riitä edes 25 v odottelu. Niinkö se menee? Pelkkää rahavirtaa ajattelevat voivat selittää, koska en ymmärrä.

Esillä 10 vastausta, 4,011 - 4,020 (kaikkiaan 14,874)