Jatkuva kasvatus käytännössä.

Edelleenkin minua ihmetyttää kuinka tällaista täysin luonnonvastaista metsän jatkuvan kasvatuksen käsittelyä joku puolustaa.  Kannattaa taas mennä sinne uusiintumisbiologiaan ja miettiä esimerkiksi mitä eroja tropiikin sademetsillä ja boreaalisilla havumetsillä on.

Kun tropiikissa puu kuolee, niin paikalle tulee varmaan 100 eri puulajin siemeniä, josta joku, jolle olot parhaiten sopivat, voittaa.  Suoraan taivaalta paistavasta auringosta saa riittävästi valoa ja vieressä kasvava metsä varmistaa kosteuden.  .Jos siellä tropiikissa hakataan aukoksi isompi alue, seuraa katastrofi.  Paahtava aurinko kuivattaa maan.  Siemenet eivät idä ja tienoo aavikoituu.  Tropiikissa voidaan kestävästi harjoittaa vain poimintahakkuita.

Boreaalisissa havumetsissä tilanne on toinen.  Koivu ja mänty pääsevät kasvun alkuun vain aukossa.   Ovat sopeutuneet kilpailemaan nopeakasvuisten ruohovartisten kanssa.  Kasvuun lähtö on nopeaa.  Tunkevat juurensa syvälle, jossa vettä ja ravinteita on saatavissa niin, ettei tarvitse kilpailla pintakasvullisuuden kanssa.  Tietysti noilla ruohoillakin on osansa tässä kasvuprosessissa.   Varjostuksellaan pitävät maata kosteana vaikka samalla toisaalta estävät puiden taimettumista.  Suorittavat puiden rodunjalostusta.  Kun havumetsässä iso puu kuolee, niin tilalle ei tule yleensä uutta.   Tarvitaan siis suurempi aukko.

Kuusen tilanne on erilainen.  Saapui tänne sen jälkeen, kun koivu ja mänty olivat vallanneet maan.  Sopeutui taimettumaan niiden juurilla. koska sen juuret ovat pinnassa ja odottamaan isompien puiden kuolemaa kasvaakseen valtapuuksi.  Lopulta kuusi valtaa koko metsän.  Tällöin tulee ongelma.  Uudet kuuset eivät enää pysty kasvamaan kunnolla, koska isot kuuset keräävät veden sieltä pinnasta.  Ilmiö on nähtävissä ajourilla.  Taimia syntyy usein vaikka kuinka paljon, mutta ne kituvat ja saattavat kuolla yhtäkkiä kaikki.  Lopulta kuusikko tuhoutuu ja kierto alkaa noista koivusta ja männystä.   Kuusi on kyllä mahtava opportunisti.  Selviää siis varjossa, mutta yhtä hyvin aurinkoisessa aukossa ilman ”valopuuvaihetta”. jos hommaa avitetaan hieman mätästämällä ja taimikkoa perkaamalla.

Erikokoisten puiden metsä on harvoin luonnomukaisinen, koska kilpailu estää pienempien puiden menestymisen.   Useamman latvuskerroksen käsittävät  metsämme ovatkin syntyneet hakkuiden seurauksena.  Kun metsiä on harsittu, niin niihin on syntynyt erilaisia aukkoja, ja uutta puustoakin on syntynyt.   Lopulta nekin päätyvät joka aukoksi tai kuusikoksi, josta kierto alkaa uudelleen.  Tyypillistä näille harsintametsille on myös heikko kasvu.

>”Osaran aukkoon” on sijoitettu noin 10 000 € / ha

Mitä tällä 10000 eurolla per hehtaari on ostettu?

https://www.metsalehti.fi/artikkelit/osaran-metsia-avohakataanjalleen/

Pukkala, Tahvonen ynnä muut ovat tehneet koeruuduilla kokeita ja julkaisuja niistä. Mihin ne unohtuu ?

Kerron kyllä jos löydän. Minulla vähän meni usko tämän puolen julkaisuihin, kun eräs alan emeritus näytti seminaarissa kuvan jossa aivan varmasti oli vuotuiset kasvut suhteessa metsikön biomassaan väärin. Kun jaksollisen metsän kasvut olivat järkiään alemmat kuin jatkuvapeitteisen. Korjaan tätä kohtaa: kuvan pisteet olivat siis kaikki eri metsiköitä ja jatkuvapeitteisten metsiköiden kasvut olivat korkeammat riippumatta metsikön tilavuudesta/iästä.

Kuva yhdestä tietystä metsästä kahdella eri tavalla kasvatettuna menisi taas niin, että siinä olisi jaksollisessa ensin pienemmät kasvut, sitten keskikohdalla (keski-ikä tai keskimääräinen puuston tilavuus) suuremmat ja jälleen korkeimmissa ikäluokissa tai biomassoissa alemmat kuin jatkuvapeitteisessä, jossa se olisi puolestaan optimirakenteessa koko ajan suunnilleen sama tai ainakin vaihtelu olisi pienempää ajan myötä.

Mitä tulee Osaran aukkoihin. Niin niistähän on faktatietoa olemassa runsaasti. Aukko hakkuiden hakkuut osarassa olivat noin 120 kuutiota/ha. Pääosa oli kuitua ja huonolaatuista puuta koska metsät oli harsittu useaan kertaan. Nykyään pääosa metsistä on hakattu toiseen harvennuskertaan ja tuotto on ollut suurempi kuin em aukkohakkuussa. Metsä kasvaa edelleen. On myös totta että pieni osa sen aikaisesta aukoista ei ole taimettunut odotetunlaisesti ja ne ovat olleet pääosin korkealla olevia kohteita.  Yhtenä havaintona on myös ollut että alueella on hyvä metsokanta. Joten eipä se nyt ihan persiilleen mennyt.

Ettei nyt tule ihan väärää käsitystä niin osaran harsinnat eivät vastanneet nykyistä jk- kasvatusta joka ei ole vastaavaa harsintahakkuuta.

Wikipedian mukaan:

Osaran aukeat eli Osaran aukot ovat Pudasjärven ja Posion kuntien Susivaaran alueella sijaitsevia avohakkuualoja, joita pidettiin aikoinaan Euroopan suurimpina. Alueen hakkuut alkoivat sodan jälkeen 1940-luvulla ja jatkuivat vuoteen 1964[1]. Hakkuualue oli tuona aikana 20 000 hehtaaria, josta avohakkuualuetta 18 000 hehtaaria.[2] Toisten lähteiden mukaan avohakkuualue oli yli 20 000 hehtaaria.[1]Puuta hakattiin yhteensä noin 1,2 miljoonaa kuutiometriä heikolla reilusti alle 100 kiintokuution hehtaarisaannolla.[1]

Susivaaran hakkuualueen nimitys Osaran aukeat juontaa Metsähallituksen silloiseen pääjohtajaan Nils Osaraan, vaikka hakkuutoiminta alueella aloitettiin jo hänen edeltäjänsä Mauno Pekkalan aikana. Radikaalien metsänhoitokeinojen isäksi on esitetty metsänhoitaja A. E. Järvistä.[1]

Siis puuta kertyi n 70 m3/ha.

Mauno Pekkala kuului sosdem-puoleeseen ja oli Metsähallituksen pääjohtaja 1944-52, jolloin hän kuoli.  Toimi ministerinä eri ministeriöissä.  Riitautui demareiden kanssa ja meni Eduskuntaan SKDL:n listoilta.  Oli pääministerinä 1946-48.

Nils Osara on tuttu nimi ristikoiden ratkojille. (vaihtoehto Nils Etolalle)

A. E.  Järvinen tunnetaan etenkin tuotteliaana eräkirjailijana.