Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 9,926 vastausta, 121 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten VisakalloVisakallo toimesta.
Esillä 10 vastausta, 5,701 - 5,710 (kaikkiaan 9,926)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Jovain

    Juuri näin Metät kunnossa! Nykyinen metsälaki sen sallii kerman kuorinnan. Ennen aikaan metsänhoito oli säänneltyä, puustopääomat säilyivät ja myös peitteinen metsänhoito toimi sen aikaisissa metsissä. Tällä hetkellä metsänhoito on vapaata ja jättää kusymysmerkkejä.

    Väitetään jopa, että metsän uudistuminen ei ole ennakoitavissa, tällainen luonnon tapahtuma ei ole havaittavissa. Siihen aikaan kun peitteistä metsähoitoa vielä harjoitettiin. Metsää ei avattu (pienaukko) jos taimistoa ei ollut olemassa. Ei myöskään harsittu lakirajoille (vastaa suunnilleen siemen- tai suojuspuuhakkuuta), ellei metsän uudistumiselle ollut takeita. Kasvunsa päättäneet ja uusiutumattomat metsät uudistettiin avohakkuun ja viljelyn avulla.

    Kysymykseen kerman kuorinnasta, kontra metsän uudistumisen turvaamisesta. Metsä uudistuu myös luontaisesti, jos siihen halutaan panostaa ja noudatetaan tiettyjä normeja. Mutta valitettavasti metsälaki turvaa myös kerman kuorinnan. Toisaalta onhan virhe korjaavissa, ottamalla metsä uudelleen viljelyn piiriin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ”jokinlaisella” vesakolla ja pusikolla voidaan metsän kasvatusta jatkaa. Tai laittaa metsä kiertoon, sekin on valitettavan yleistä. Voi jättää myös korkoa kasvamaan.

    Mitä tästä voidaan oppia. Metsän uudistuminen on ennakoitavissa ja se voidaan myös lainsäädännöllä turvata.

     

     

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tarkoitin Jovain sitä että metsän uudistuminen on jatkuvapeitteisessä mallissa heikosti ennustettavissa. Varmasti heikommin kuin varmimmassa vaihtoehdossa eli metsänviljelyssä tai keskimääräisen varmassa luontaisessa uudistamisessa. Nämäkään eivät läheskään aina onnistu.

    Peruaatteessa lähtisin jatkettuun kasvatukseen vain jos pienempää edelleen kasvatettavaa puustoa on jo olemassa. Vaikka pieniä taimiakin olisi, niitä ei aina saada säästymään hakkuissa, joten hieman myöhemmin voidaan joka tapauksessa päätyä avohakkuuseen. Sitä ei tarvitse tietää eikä päättää alussa, vaan vasta myöhemmin.

    Kannustaisin kokeilemaan jatkuvaa kasvatusta, jos se kiinnostaa ja jos puuston rakenne on sille otollinen. Ekosysteemipalveluiden laskijat ovat sitä mieltä, että valtaosa metsistä pitäisi käsitellä jatkuvapeitteisenä. Itse en jaa tuota näkemystä, mutta kannatan menetelmän lisäämistä hallitusti.

    Esimerkiksi maa-alasta (ei siis välttämättä kasvullisesta metsämaasta) olisi keskimäärin maakunnan kokoisella alueella: vähintään 10 prosenttia suojeltua, noin 10 prosenttia jatkuvapeitteistä, noin 10 prosenttia erikoiskohteita kuten arvokkaita elinympäristöjä ja suojakaistoja. Edelliset yhteensä noin kolmannes, mutta osien suhteelliset osuudet eri alueilla vaihdellen luonnonolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi jos alueella on paljon vesistöjä suojakaistoineen, muita peitteisiä kohteita saisi olla vastaavasti vähemmän. Lisäksi talousmetsän peitteiset ikävaiheet vähintään kolmannes lisää. Aina olisi vähintään kaksi kolmannesta maiseman maa-alasta metsäpeitteisenä, metsäisillä alueilla enemmänkin. Siellä missä peltoja ja rakennettua maata on paljon, tämä ei luonnollisesti toteudu eikä tundralla.

    Puuki

    Käytännössä joutuu useimmissa tapauksissa auttamaan uudistumista viljelemällä aukkoihin , jos puustopääoman säilyttää siedettävällä tasolla (vertailtavan tuloksen kannalta)  ja uudistaa alikasvoksesta.   Vain optimitapauksessa erikokoisia kasvatuskelpoisia puita jää tasaisesti joka paikkaan jatkamaan kasvua.  Lisäksi myös jk:ssa tulee raivaus-/th-kuluja .  Jk:n kuluttomuus ja tasaikäisen metsän kasvatus vain alaharvennuksia tekemällä on harhautusta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kyllä. En minäkään vastusta itse jk-menetelmää vaan harhaanjohtavaa markkinointia ml. hiilitase-ennusteet. Uskon että hiilitaseen kannalta parhaiten kasvava puusto on kivennäismailla paras – heti suojelualueen jälkeen. Turvemailla joskus myös jatkuva kasvatus.

    aegolius

    >Kyllä. En minäkään vastusta itse jk-menetelmää vaan harhaanjohtavaa markkinointia

    Aivan samaan rintamaan kuulun minäkin. Lisäksi vastustan mutuilua ja luuloja. Siksi osaan arvostaa A.Kettusen tekemisiä, vaikka en kaikesta aivan samaa mieltä olekaan. Timojen toiminta puolestaan aiheuttaa välitöntä pahoinvointia ja halveksuntaa.

    Edit. Lisään vielä, että en ole törmännyt aiemmin tällaiseen, että alan professori markkinoi omistamansa firman tuotetta koulutustittelinsä avulla ja vieläpä markkinointityylillä eli lukuja kaunistellen, kuvia tarkkaan harkiten, asioita ”unohtaen” ja virheitäkin ”sopivasti tehden”. Tavis on aivan voimaton tämän edessä ja se on tarkoituskin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    On tärkeää että julkisuuteen pääsevät myös muut kuin peitteistä menetelmää puolustavat ja markkinoivat tahot kuten Erkki Lähde ja muutamat järjestöt. Myös Arvometsä, Innofor ym. yritykset ovat tarpeellisia, koska ne kouluttavat tekijöitä menetelmään ja kokeilevat sitä asiakkaidensa metsissä, jotka joko onnistuvat tai maksavat ns. oppirahat meidän muiden puolesta.

    Timppa

     Uskon että hiilitaseen kannalta parhaiten kasvava puusto on kivennäismailla paras – heti suojelualueen jälkeen.

    Kyllä hiilitaseen kannalta ylivoimaisesti paras puusto on pysyvissä rakenteissa ja korvaahan sen niissä myös fossiilisilla tuotettavia rakenteita eli tuplavaikutus.

    Lisäksi myös maanalainen hiilivarasto kasvaa,  Nimittäin, kuten tiedetään, uudet puut kasvattavat uudet juuret eivätkä kaadettujen puiden ole vielä ennättäneet kokonaan lahota.

     

    R.Ranta

    Itseäni ja vähän kaikkea elollista Gla.

    Elämme kvanttien maailmassa. Ongelmat ovat kuin kvanttitietokoneen ohjelmoinnissa, metsissäkin, kuinka hallita sitä, joka yhtä aikaa on ja ei ole jne.

    Timppa

    Eivät ne Arvometsä ja Innofor voi tuottaa mitään uutta paitsi rahaa niiden omistajille,  Kasvatusmenetelmät on tunnettu yli 100 vuotta eikä puiden biologia olen miksikään muuttunut.

    Uutta on tänä aikana tullut tiet, korjuujoneet, raivaussahat, pottitaimet ja -putket sekä selluteollisuus.  Nuo firmat eivät ole tiettävästi keksineet mitään näistä.

    Perko

    A J. halusi sen vertailun tilien tuloista.  En puutu siihen koska se on  eri business.  Olis ollut parempi sanoa ,  että ottaa myynnistä rahat salkkuun turvaan. Täällä on niin moneen kertaa varoiteltu monista  tuhoista  joita puiden säilytykselle metsässä voi sattua.  JK  ssa kerralla ison riskin altis aika on reilusti lyhyempi kuin tasaikäisen päätehakkuuta odotellessa.

    Harsinta ei ole  jk menettelyssä. Aukon jälkeen nuorenmetsän hoidossa raivaussahalla  siivotaan kaikki  alle 7 cm puut jotta  motoajaja näkee puut metsästä, samalla romahtaa  metsän jatkuvuus ja mahdollisuus lennossa muuttaa metsä jk metsäksi  ( kats  ML Mikon video).   Myöhemmin siihen   tehtävä   ”kermankuorinta ” on sitä harsintaa.  Siinä ei jää metsään sopivaa nuorta metsää eikä just taimiakaan.

    Timpan tietoihin lisään pakkolait, pölvästit metsäasiantuntijat, sellukartellit,  kartellit ja  alkutuotannon ”kyykytys” ym. !    Paavo Talvela  johti  vuoristonevoksien kanssa sortoa.

Esillä 10 vastausta, 5,701 - 5,710 (kaikkiaan 9,926)