Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kysymyksiä pukka.

Metsänhoidon tuplatuotot eivät muodostu taimihankinnoista tai lannoitteista, vaan ne säästävät vapaa-aikaa ja vapauttavat aikaa opiskeluun sekä ansiotulojen kerryttämiseen. Tämä jk toimintatapa puissa generoi eurooppalaisia tuloja moninkertaisella nopeudella verrattuna perinteiseen avohakkuun jälkeiseen aukonpitoon.

Juutas, katsos torna vain, sehän on justiinsa sillä lailla! Terävästi sinä poika katsoit, kun tuon hoksasit. Ei siihen mitään kahta eri miestä tarvita, kun omat aivot ja kynä vain pelittävät. Kun on maailmankirjallisuuden opit ja kurssit koluttu, niin sitä osaa ja uskaltaa vääntää tekstiä justiinsa semmoiseen nuottiin kuin itse lystää – välillä tämmöistä murretta lottuuttaa ja välillä taas niin viimeisen päälle siistiä kirjakieltä, että herroja hirvittää. Se on kuulkaa hieno homma, kun lukija pysyy matkassa ja huomaa nämä jutut! Mitäs arvelet, jatketaanko myö  tällä tavalla Turusen Heikin ja Simpauttajan hengessä rymistellen, vai otetaanko seuraavaksi joku aivan toisenlainen tyyli pöytään?

Kiitos!

Harsinnan mainostamisessa jokapaikan menetelmänä on menty liian pitkälle. Vain harvoihin tapauksiin sopivan menetelmän kehuminen perustuu tarkoitukselliseen unohtamiseen  todellisten tuottojen vertailuissa.

Harsintafirmat kertoo vertailuissaan miten Tasaikäisen metsän uudistuskulut on 2000€/ha. Lisäksi jotkut luulottelee, että ne kulut kerryttää korkomenoja seuraavaan päätehakkuuseen asti. Eikä oteta huomioon , että uudistuskulut vaihtelee suuresti ; n. 200€:sta 800 €:oon/ ha . Ja usein vieläkin edullisemmin saadaan uusi entistä paremmin kasvava metsä alulle. Usein ilmaiset taimet kuuluu puukaupan kylkiäisiin.
Harsintafirmojen tuottovertailut on yleensä tehty vain osittaisina ottamatta huomioon kokonaisuutta. Mm. heikompi kantohinta ja harsintaa seuraavat kulut on unohdettu laskelmista. Kun lisäksi oletetaan Tasaikäisen metsän ainoaksi harvennustavaksi alaharvennus, saadaan harsinta näyttämään todellista paremmalta vaihtoehdolta.

Kukaan ei laske käytännön metsätaloudessa metsän uudistuskulujen kertautuvan päätehakkuuseen asti eikä päätehakkuutulojen sitten kuuluvan edellisen puusukupolven tuloihin. Vertailuissa pitää laskea nykyhetken saatavia  tuloja ja tulevaisuuden tuottoja joita on saatavissa.( Vähennettynä menoilla).

On erittän kyseenalaista vertailla jaksottaisen hyviä tuloksia, omiin ja yleisiin käsityksiin jatkuvasta kasvatuksesta. Sitä vertailua (luettelointia) on käyty ja käydään edelleen. Käytännön faktatieto ja tutkimuksen suositukset eivät tunnu riittävän ja mieluummin ”sovelletaan” käytäntöön ohjautuvia käsityksiä metsänhoidon heikkouksista.

Kerättytieto eikä oletus, jatkuvaa kasvatusta (jk) puhtaasti taloudellisena tuotantomenetelmänä on tosiasia, ettei yksikään tieteellisesti tutkittu jk-kohde ole osoittanut metsän tuottavuutta euroina mitattuna jaksollista aukkokasvatusta heikommaksi, vaan väitteet jk-menetelmän virheistä tai epäonnistumisista perustuvat lähes poikkeuksetta aukkohakkuiden jälkeisistä jämämetsistä tai huonosti hoidetuista kohteista saatuihin vääristyneisiin kokemuksiin.

Julkisuudessa esitetty kritiikki on täysin vailla metsänomistajan taloudellista näyttöä, sillä taloudelliset tosiasiat – kuten alhaisemmat uudistamiskustannukset, säästetyt maanmuokkaus- ja taimikulut sekä tasaisempi arvopuun myyntitulo – puhuvat puolestaan ilman, että taustalle tarvitaan mitään vihreää hengellistä ideologiaa, sillä jk-mallissa metsä säilyy  tuottavana ja taloudellisesti kannattavana liiketoimintana pelkästään matalampien investointiriskien ja suurimpana jatkuvan arvokasvun ansiosta.