Jos kyseessä on korpikuusikko, jossa kuuset ovat koko ikänsä ajan kasvaneet turpeessa, niillä on laajat juuristot. Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen on kuitenkin niilläkin se riskipitoinen kohta, koska alikasvoksia vapautettaessa tuulen nopeus metsän sisällä lisääntyy äkillisesti.  Jos halutaan siirtyä jiikoo:hon, puiden totuttamiseksi pitäisikin ehkä tehdä peräkkäin useita lieviä harvennushakkuita ja/tai harventaa kasvustoa vaikka jo ennen mitään varsinaisia hakkuita tekemällä ei-kasvatettavien pienpuiden ennakkoraivauksia?

Meillä korpikuusikkojen hakkuu toivottavasti onnistuu ensi talvena.

Kovin on rajoitettu tulkinta jatkuvasta kasvatuksesta metsälaissa ja huonosti soveltuva muuhun metsänhoitoon. Tulkinta on kuitenkin raadin mieleen. ”Pienaukon tehtävä on luoda valopuulajeille mahdollisuuksia uudistua jatkuvan kasvatuksen metsään joten se ei ole tarpeeton metsälaissa”. Ei ole tarpeeton metsälaissa ja ei ole tarpeeton nimenomaan jatkuvan kasvatuksen metsissä. Samaan syssyyn voi kysyä missä jatkuvan kasvatuksen metsät ovat. Tilastojenkin mukaan niitä on kovin vähän. ”Ongelma ei ole jos taimia ei synny ja ei senkään suhteen jos uudistamisvelvoitetta ei ole”.

Tuskin metsänomistajat kuitenkaan näin hölmöjä ovat, sitä vastoin lain laatija tuntuu olevan ja metsien hyväksi käyttäjät. Ei koeta ongelmana, kelpaa kuitenkin tavaksi eriyttää metsänhoito. Pienaukkohakkuut luokitellaan kasvatushakkuiksi, vaikka metsänhoidollisesti kuuluvat uudistushakkuisiin.

Miten hyvin tai paremminkin huonosti pienaukot taimettuu itsestään muualla kuin rahkarämeillä ja korpimailla ?   Omien ”koealojen” perusteella ei taimetu ollenkaan heinittyvillä eikä rehevillä kasvupaikoilla.   Jos ei ole jo valmiita taimia noussut ennen hakkuuta, niin on ihan turhaa hommaa edes yrittää sillä tavalla uudistaa . Kokeilumielessä voi tietysti koettaa onneaan mutta samalla häviää tuotossa eikä metsien monimuotoisuuskaan kovin paljon parane heinäaukkojen teolla.  Vatun kasvatus saattaa onnistua suht. hyvin;   uhanalaisten metsäniittyjen normilajistoa niille tuskin ainakaan heti ilmaantuu.         Kuten on kerrottu monessa kommentissa edellä ns. kiertoajan jatkaminen (luont. uudistus/ ”jk”)  onnistuu yleensä  parhaiten   koivusukupolven kasvattamisella kuusten kasvattamisen välissä.

Kuusikoiden suojuspuuhakkuista opittiin jo aikoinaan miten vaikea on uudistaa kangasmaita luontaisesti kuuselle.  Ei onnistu norm. (kuuselle sopivilla) kangasmailla ellei tehdä 2 x väljennyshakkuuta, sekapuuston vaatii yleensä,  ja taimia pitää olla valmiina ”näytillä”.     Olisiko se kuusten pystyssä pysyminen parantunut nyt v;n -14 jälkeen niistä ajoista (?), kun taimettuminen vaatii usein entistä harvemmaksi hakkuun (jk:n poimintahakkuu) ja korjuukelitkin on entistä vaativampia.

Samaan syssyyn voi Joovainille todeta että jk metsiä ei ole paljon missään. Miksi, siksi että kannattamaton menetelmä yleisessä mittakaavassa.

Ja nimenomaan pienaukon uudistus ei onnistu heinikon ja vesakon vallattua valossa tilan.