Pitää ymmärtää mistä puhutaan. Eihän siinä Visa väitetty, että kannattavat metsänhoitotoimet eivät lisäisi nettokantorahatuloja ja kansantalouden ylijäämää. Siinä vain annetaan ymmärtää, että tavoite on kannttavuus, eikä puuntuotos.

En Gla nukkuisi yötäni rauhassa, ellei minulla metsieni kanssa olisi suhteellisuudentajua. Jos pari n. 10 aarin pienaukkoa veisi yöuneni, niin mukavat  metsähommat pitäisi heti lopettaa. Toisen vieressä on ylispuukoivuja, jonka alle on kehittynyt aivan hyvä kuusikko. Saattaa olla, että kolmen prosentin korolla kuusentaimien istuttaminen voisi olla tuossa kohteessa vielä kannattavaa, mutta 4 % on jo hyvin todennäköisesti liikaa. Pieni kohde ja ellen itse ehdi sitä tekemään, niin iso vaiva ja kalliskin ja kannatavuus kyseenalainen.

Sekin on aivan selvä, että paljon, paljon on kannattaviakin toimia on jäänyt tekemättä. Mutta kuten aiemmin kerroin, niin tuon inhimillisen tekijä vuoksi aika on menettänyt merkitystään.

Ei kai kustannuksista välittämättömän määrittely periaatteena mikään ongelma ole. Sillä tietenkin tarkoitetaan kustannuksia, jotka eivät ole kannattavia. Mitä se sitten tarkasti ottaen missäkin tarkoittaa, sitä emme tiedä kukaan, kun tulevaisuus on tuntematon.

Jatkuva kasvatus on huono nimi, kaikki metsäthän kasvavat, välillä vähemmän välillä enemmän. Parempi nimike ois ”eri ikäisrakenne” kasvatus.

Eteläisen Saksan mallin mukaisesti. Varsinkin eteläiseen Suomeen se sopisi hyvin kun on rusaasti puulajeja.

Pahoittelut muille, mutta kun Tomperi otti asian puheeksi, en saa pidettyä suutani kiinni.

Ei ole olemassakaan jatkuvaa kasvatusta. Reima ihan oikein totesi tekevänsä poimintahakkuun. Seuraava omistaja tekee seuraavan hakkuun ja se voi olla poimintahakkuu, alaharvennus, yläharvennus tai vaikka avohakkuu. Onko metsiä siis kasvatettu siihen saakka jatkuvana? Jos on, silloin kaikki metsät ovat jk:ta avohakkuuseen saakka.

Tässä ei ole järkeä, joten oikea tapa on puhua hakkuutavoista. Metsää voi kasvattaa tasarakenteisena tai erirakenteisena, peitteisenä tai hakata aukoksi ja uudistaa se taimikkovaiheen jälkeen peitteiseksi.

Itsekin kasvatan erirakenteisia kuvioita, mutta niille on suunnitelmissa tehdä myöhemmin avohakkuu. Väliin mahtuu ehkä kaksi harvennusta.

Meistä palstalaisista ainakin huomaa, että suurin osa on kasvatettuja, mutta muutama on vain kasvanut.

No, ehkä tuo nyt vähän selvitti RR ajatteluasi. On kuitenkin hieman ristiriidassa sen kanssa, että olet tuonut toistuvasti esiin että metsään investoitaessa saa käyttää vain ja ainoastaan NNA-laskelmaa ja vaihtoehtoisten vastaavan riskin sijoitusten tuottoja. Nyt metsätaloustoimenpiteiden päätöksenteossa saisikin käyttää lisäksi kokonaistaloustilannettaan, eli koron ja tehokkuuden vaatimus ei olisikaan iäkkäällä vakavaraisella metsänomistajalla yhtä korkea kuin nuorella ja velkaisella.

Ehkä päätöksenteossa saisi käyttää jopa muita arvojaan ja tavoitteitaan kuin puuntuotannon kannattavuuden maksimointi? Ei siinä mitään, jokainen tekee niin kuin kulloinkin parhaaksi näkee. Itsellänikin on ollut aiemmin rahantarve päällimmäisenä ja myöhemmin muiden tavoitteiden  (kuten monimuotoisuuden edistäminen ja virkistys) paino on kasvanut päätöksenteossa.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että metsäverotuksen painopistettä olisi hyvä muuttaa omaisuuden verotuksesta tulojen verotuksen suuntaan. Sekin jo parantaisi tilannetta, jos perintöverot voisi vähentää täysimääräisesti puunmyyntitulojen veroista. Lisäksi metsän perintöverokohtelun suuri ero maatalouden ja metsätalouden sukupolvenvaihdoksissa on kummallinen jäänne.