Mitähjän Reiman, Jovainen ja Perkon laskelmiin vaikuttaa että harvennuskuidun hinta esimerkiksi Keski-Suomessa on n puolessa vuodessa noussut liki 50 % n 17 eurosta n 24 euroon?

Kuten olen aina kirjoittanut, niin kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään metsänkasvuun.  Jos hinta nousee, niin saa kunnon potin.  Jos ei nouse, niin saa kuitenkin jotain, kun on myytävää.

Reima R.: ”Me nyt vain elämme sellaisessa maailmassa, missä tulevaisuus on tuntematon. Vaikka näin on, niin silti pyrimme ennustamaan tulevaisuutta olemassa olevan tiedon varassa, investointeja tehdessämme.”

Metsän kasvu ei ole tuntematon. Tiedämme, miten metsä kasvaa ja miten se ei kasva. Jos ilmasto lämpenee tai typpilaskeuma lisääntyy, vaikuttaa se kaikkiin kasvatustapoihin suunnilleen samalla tavalla. Eroja menetelmien välille ei siitä tule, joten tällaiset tekijät voidaan supistaa kaavasta pois.

Puun hinnat yms. elää ja ne joudutaan olettamaan. Jatkuvasta kasvatuksesta puhuttaessa eniten keskustellaankin juuri puun kasvusta ja uudistumisesta. Onkin hämmentävää, että näitä lähtöarvoja on monilla tarve manipuloida saadakseen oikeat lopputulokset laskelmiinsa/tutkimuksiinsa.

He  puhuvat joilla ei ole  jk:ta  tai eri-ikäistä mutta yrittävät selittää jaksollisen- tai aukon taimettumista: ” Jatkuvasta kasvatuksesta puhuttaessa eniten keskustellaankin juuri puun kasvusta ja uudistumisesta”.  Saldosta näkee tuloksen.

Tulkitset nyt AJ pahantahtoisesti sitä, mitä olen yrittänyt kertoa. Kukin tietysti saa laskea ihan miten haluaa. Olen vain tuonut sitä esiin kuinka taloustieteilijöiden mukaan kannattavuus lasketaan. Minusta vain on outoa, jos metsänomistaja on taloudesta kiinnostunut, mutta kiistää talouden lainalaisuudet. Minä en voi talouden lainalaisuuksia miksikään muuttaa tai kyseenalaistaa taloustiedettä. Samat lainalaisuudet koskevat myös metsätaloutta. En nyt parhaalla tahdollanikaan koe sitä suureksi vääryydeksi, että olen tuonut sitä täällä esiin.

Ainakin itse  olen kokenut, että ikääntyessä muut kuin taloudelliset arvot alkavat korostua ja luulen, etten ole ainoa.  Kynnys avohakuun tekemiseen on aivan toinen, kuin kiivaina aktiiviaikoina ja olosuhteetkin olivat aivan toiset. Pinta-alaveron aikana luontainen uudistaminen esim, siemenpuilla ei ollut taloudellisesti edes perusteltua jo verotuksellisistakin syistä.

Ei kai sitä, mitä Visa edellä sanoo oikea-aikaasuudesta, kukaan kiistä millään tavalla.

Edellä Gla kyseenalaisti pienaukkoni taloudellisuuden,  jos oikein tulkitsin. Jos sallitte, niin pohdin vähän sitä.

Jos istutan siihen pienaukkoon  kuusentaimikon ja saan sille investoinnilleni kolmen prosentin tuoton. Toinen vaihtoehto on, että jätän sen luontaisesti uudistumaan ja sijoitan saman summan muualle sillä kolmen prosentin tuotolla.

Jos sitten 70 vuoden kuluttua laitamme istutusmetsän puut pinoon ja katsomme tilannetta. Istutusmetsä on tuottanut sen 3 % tuon seitsemänkymmenen vuoden aikkana. Täsmälleen saman on tuottanut myös tämä muu sijoitus, joka tuotti sen kolme prosenttia eli puntit on tasan. Jos nyt sitten mennään katsomaan mitä siellä luontaisesti uudistumaan jätetyssä pienaukossa on tapahtunut, niin kaikki mitä siellä on rahanarvoista on tietysti taloudellisesti plussaa, tälle vaihtoehdolle.

Kyllä tosiasiat pitää pystyä tunnustamaan, eikä se todellakaan tarkoita, että metsänuudistaminen pitäisi lopettaa. Sen se osoitta, että olosuhteet on syytä ottaa huomioon, jos taloutta pohditaan.

Minulla ei ole mitään erityistä kantaa keskusteluun jaksollinen/ jatkuva. Vain sikäli, että koen hyväksi vaihtoehtoja on, enkä koe sitä minkäälaiseksi uhkaksi jaksolliselle kasvatukselleni, päinvastoin. On tuntunut oudolta, että leima tulee, jos esitän em. esimerkin.

Minua on kaikki nämä vuodet ihmetyttänyt termi ”puuntuotannon maksimointi kustannuksista välittämättä”. Eihän niillä todellisessa elämässä ole mitään tekemistä keskenään. Sellainen metsänomistaja, joka on keskittynyt puuntuotantoon, on hyvin tarkka kulujen ja tulojen suhteesta aivan samoin kuin kaikessa muussakin yritystoiminnassa. Harrastustoiminnassahan on sitten aivan oma lukunsa.