Ei ole meidän puulajeista (lehtipuistakaan) ikiliikkujiksi. Mielelläni myönnän erehtyneeni sitten kun sellaisista alkaa tulla mittaustietoa ja kokemusta. Jos ilmasto leudontuu, saamme laajemman kasvatusalueen ns. jaloille lehtipuille, joilla tämä systeemi voisi toimia paremmin.

On nämä jovainin kirjoitukset ehdottomasti parhaita. Nämä on luettava heti ensimmäiseksi.

Tarkastus oli havainnut taimikoissakin jo liiallista harsintaa. Nähtävästi jk kasvatusta on sovellettu. Ukko- Vatuloijan nostaa housujaan ja  nyt pittää männä sinne parsimaan niitä harsimisijaan.

Peitteisellä metsällä on pitkähistoria  ja totuutta.

Vusituhansien aikana syntynyt paikallinen luonnonvalinnan kautta tapahtuva evoluutio on prosessi; populaation jäsenet korvautuvat peräkkäisissä sukupolvissa jälkeläisillä, joiden vanhemmat olivat paremmin sopeutuneita selviytymään ja lisääntymään ympäristössä, jossa luonnonvalinta tapahtuu. Tämä prosessi tuottaa ja säilyttää piirteitä, jotka ovat näennäisesti sopeutuneita niiden suorittamiin toiminnallisiin tehtäviin.

Useamman puulajin evoluutio symbioosi on lisäksi myös kahden lajin yhteiselämää, josta vain toinen hyötyy tuottamatta kuitenkaan haittaa toiselle. Tuohon kehitykseen avohakkuu sopii erityisen huonosti joka merkitsee sukupuuttoa.

No niin. Saatetaan päästä vielä ”yhden kerran” keskustelemaan siitä, onko avohakkuulla ja luonnon tekemällä avohakkuulla eroja. Ja jos on, niin mitä ne voisi olla. Déjà vu.