Jatkuva kasvatus käytännössä.

Eikös teloilla ajoa tule molemmissa malleissa kiertoajan mittaisena aikana suunnilleen yhtä monta kertaa. Jatkuvan mallin harvennusten väli on samaa luokkaa kuin jaksollisen mallin hakkuiden välinen aika eli 10-30 vuotta – sijainnista, puulajista ja kasvupaikasta riippuen.

Taas kääntyi musta valkoiseksi. Sekametsä ei ole jk:n piirre, sekapuustoa tulee metsään avoimen vaiheen kautta.

Kaksi kertaa nopeammin on tietysti totta, kun valitaan verrokki sopivasti. Tutkimuksen mukaan jk:ssa kuusen alikasvos kasvaa 1,3-metriseksi 30-50 vuodessa, joten kaksi kertaa nopeammin voi olla hyvinkin varovainen arvio.

Jatkuvaa myyntiä monikerrosmetsässä ei ole ongelma juurikäävän suhteen, mutta jaksollisessa se on? Näin, vaikka monikerrosmetsässä isot puut vaurioittaa kaatuessaan pieniä ja samalla tavalla koneilla metsässä ajellaan kuin jaksollisessakin.

Se ero toki jk:ssa on, että kasvun hidastuessa hakkuiden määräkin vähenee eli metsä käytännössä rauhoitetaan metsätalouden toiminnalta. Vasta kun joku näkee siinä haaskattua pääomaa, aloitetaan alusta ja silloin tarvitaan sekä rahaa, että järeitä viljelymenetelmiä.

Vallankin, kun täällä raati, joilla ei ole jk tuotantoa, esiintyvät parhaina jk asiantuntijoina. Tässä ei ole laitaa, että metsäasiantuntijoina tutkija tai tutkijat ulkoistetaan metsää ymmärtämättöminä.

En ole väittänyt olevani jk:n paras asiantuntija.  Metsissä olen liikkunut kymmeniä vuosia, mutta vielä ei ole tullut vastaan kohdetta, jossa vähän mielikuvitusta käyttäenkin voisi uskoa metsän pysyvän peitteisenä ja samalla uudistuvan jatkuvasti  useamman puulajin metsänä.  Jos sinulla Jovain tällainen ihme on, niin lähetä ihmeessä kuvia, jottei täällä tarvitse olla olla pimennossa.

Jos metsätieteen tohtori tarjoaa Suomen metsien käsittelylle vain yhtä vaihtoehtoa, niin kyllä silloin voi pitää häntä täysin metsää ymmärtämättömänä.  Tai sitten sitten patologisena valehtelijana, joka yrittää johtaa lukijoita harhaan.  Kummasta on kyse Jovain?

Kolumnini Metsämakasiinissa (4/2023 s. 63) ehdottaa ratkaisuksi metsämosaiikkia, eli aluetasolla olisi sekä peitteisiä että avoimia alueita sopivana koktailina. Optimitilan lähestyminen edellyttää hieman lisää jatkuvapeitteistä käsittelyä siihen sopivissa kohteissa.

RR: ”Eikö sinusta Gla jatkuva kasvatus ole lähempänä koskemattoman metsän tilaa, kuin jaksollinen kasvatus?”

Ei ole. Molemmat ovat talousmetsiä ja siten yhtä kaukana luontaisesta metsästä. Tai ehkä pitäisi sanoa, ettei talousmetsän vertaaminen luontaiseen ole millään tavalla kiinnostava kysymys. Ei talousmetsän tarkoitus ole matkia luontaista metsää.

”Luonnossa yl. vanhemman pään kautta puut poistuu, eikä kaikki kerralla kuin jaksollisessa.”

Ei pidä paikkaansa. Luonnossa isomman tuhon jälkeen alueelle tulee pioneerilajisto, joka voi olla hyvinkin tiheä. Tämä karsiutuu ensin alhaalta ja vasta myöhemmin ylhäältä. Luonnossa ylipäätään suurimmat puut pärjää parhaiten, varjoon jääneet menestyy paljon heikommin ja häviävät kilpailussa. Eri lajit pärjäävät kilpailussa eri olosuhteissa, esim. mänty pärjää kisassa muita vastaan karummilla paikoilla ja siten korjaa potin siellä, vaikka mänty vielä paremmin kasvaakin rehevillä paikoilla. Näinhän se luonto toimii, vaikka jk-markkinointi yrittää tätäkin perusasiaa kääntää päälaelleen.

”Kyllä tosiasiat pitää tunnustaa.”

Mistä asioista nyt mahtaa olla kyse?

”Se on kokonaan toinen kysymys, mikä arvo millekin näkökulmalle halutaan antaa.

Jos maksimoimme jotakin näkökohtaa, niin yleensä se on joltakin toiselta näkökannalta pois.”

Tietysti. Luonnon tavoitteena ei ole kasvattaa puita ihmisen tarpeisiin. Siinä kokonaisuudessa on luonnolla omat mekanisminsa, minkä takia luonto muodostuu sellaiseksi kuin muodostuu. Esimerkiksi myrsky- tai hyönteistuho ei ole luonnossa tuho, vaikka ihminen sitä tuhona ymmärtää. Luonnossa se on vaan normaalia kiertoa, jolla on omat vaikutuksensa jatkuvuuteen ja lajiston selviytymiseen.