Jatkuva kasvatus käytännössä.

Sähköpostiini tuli juuri tiedote jostain kansalaisten mielipiteitä selvittäneestä tutkimuksesta. En ole tutkimukseen perehtynyt, mutta siinä ilmeisesti annettiin kolme vaihtoehtoa. Näistä kansa valitsi monimuotoisuushyötyjä korostavan suosituimmaksi.

Tässä on se ongelma, että luodaan malli, joka pitää sisällään annetut reunaehdot. Ne on kuitenkin vain jonkun määrittelemä mielikuva sen mallin sisällöstä.

Minun talousmetsäni ei ole yhdenkään aarin osalta luonnontilaista, silti pidän luontoa talousmetsäksi monimuotoisena. Löytyy todella järeää puustoa nuoremman päällä kuten suuria haapoja. Sitten löytyy suht tasarakenteista sekametsää, löytyy koivikkoa, jossa kuusi nousee alta, löytyy leppiä koivikossa ja isompien valtaojien reunoilla, löytyy hyvin erirakenteista sekapuustoa, löytyy raivaamattomia tiheikköjä jne. Minusta ei siis pidä luoda mielikuvia, ettei metsien lajistolle elinmahdollisuuksia löytyisi. Onhan jopa punaisen kirjankin mukaan metsät ainoa luontotyyppi, jossa kehitys ei ole mennyt huonompaan suuntaan. Yhtä hyvä tilanne ei ole esim. niillä luontotyypeillä, joihin ihmisen vaikutus ei ulotu tai ihmisen vaikutus on hiipumassa, kuten ns. perinneympäristöt.

Ruotsalainen lie ollut sama tutkimus tekijänsäkin mukaan oli  valetta!    näin myönsi tutkija!.. Olette iloisesti höynätettyjä.  En viitsi  väitellä asiasta, lähetin  silloin joskus ne lustokuvat niin  pilkallisia  juttuja vain sateli . Sen huomaan  varmana jutuista, ettei Timpalla  ole käsitystä  jk metsästä eikä pääomantuotosta.   Sama  noista  muista jotka pelkäksi ärsykkeeksi kirjoittelee tänne  vit..ja     puutteessaan.

16 :22 PS:  ” Maa- ja metsätaloustieteen tohtori Yrjö Norokorven mukaan saastevaikutusten vuoksi aluksi kiihtynyt puiden kasvu on kasvuindeksin mukaan kääntynyt männyllä laskuun 1970-luvun puolivälissä ja kuusellakin jo 1980-luvun puolivälissä. ” HS 25.6. -23
Tasaikäiset metsät selvityksessä.

Vi….tuiksi on mennyt ja paljon, sitä luokkaa on taimistojen ja nuorenmetsän hoitorästit. Ilmaista ei ole nuoren metsän perustaminen, hoito on kallista ja on rankasti työllistävä vaikutus. Antaa vielä yliajalla huonon tuloksen. Yksistään jo siitä syystä mielellään jättää edelleen kasvatettavat alueet jatkokasvatukseen. Se lisää tuottoa ja säästää hoidon kuluissa. Hyvässä varttuneessa metsässä ei ole hoidon kuluja. Näin voidaan jatkaa pitkään, kun huolehditaan puustopääomasta. Tämä ei tarkoita jk metsän perustamista pystymetsään, siitä oli niitä huonoja tuloksia. Mutta jos on kehittyvä taimisto tai nuori metsä valiina, niin mikä ettei. Tukin tuottamista voidaan jatkaa pitkään.

Norokorpi yritti kerran Valkosen Saulin esityksen jälkeen väittää, että jatkuvalla saataisiin myös sekametsä aikaiseksi. Sauli totesi tutkineensa jk:ta yli 30 vuotta ja olevansa asiasta eri mieltä. Norokorpi kehtaa kuitenkin lähes säännöllisesti toistaa tuota väitettäänsä, vaikka tutkimustulokset eivät hänen uhoaan tuekaan…

Ja vielä lisää Hesariin:

Kyllä minua järkyttää, että tohtori kirjoittaa aivan toista kuin yliopistossa opetetaan. Aivan sama, jos rakennusinsinööri alkaisi väittää, että silta kestää puolta pienemmällä materiaalimäärällä kuin normit ja matematiikka määräävät.

Norokorven satuilut haittaavat myös luonnonsuojeluväen uskottavuutta. Vai onko porukka saanut oppinsa jesuiitoilta. ”Tarkoitus pyhittää keinot”

Kuten kirjoitin edellä, niin karuille maille muodostuu lopulta männiköitä ja reheville kuusikoita.

Varmastikin jatkuvalla kasvatuksella syntyy vanhojakin metsiä. Kun muutama kerta harvennetaan, niin jäljelle jääneet puut lopettavat kasvunsa ja saattavat kuitenkin sinnitellä hengissä. Tällaisia taisivat olla esimerkiksi paljon puhuttujen Osaran aukeiden metsät ennen niiden uudistamista. Puuta 70 m3/ha ja maapohja kunttaantunut sellaiseksi, ettei siinä mitään uutta kasvanut.

Olen insinööri ja valitsen sellaisen menetelmän, joka tuottaa parhaan tuloksen. Ei minulle metsänkasvatus ole mikään koulukunta-asia vaan puhdasta biologiaa ja matematiikkaa. Koulukunta-asiat kuuluvat vaikka taiteeseen tai uskontoon.