Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tavan Suomalaisissa metsissä menee noinkin kun Perko kirjoittaa. Hoidetuilla jk metsillä tehdään myös tulosta.

Toivoton tilanne perkolaisella keskustella ja perustein puolustaa käsitystään on aikoja sitten osoittautunut nollaksi. Hedelmätöntä trollausta.

Jos jatkuvapeitteinen metsä kasvaa joka vuosi enemmän puuta nollakustannuksilla, siinä tapauksessa jaksollinen metsä häviää taloustarkasteleun. Useimmiten kuitenkin jaksollinen metsä kasvaa sen verran paremmin että erotuksella katetaan kohtuullinen korko uudistamiskustannuksille. Hyvää taloustulosta varmistetaan tekemällä pääasiassa yläharvennuksia varttuneessa metsässä, eli ikään kuin yhdistetään menetelmien parhaat puolet.

Kun ynnätään yhteen puuston kasvatusmallit ja tuotos, korjuun ja puukauppojen selkeys sekä tutkitusti parempi hiilensidonta ja kannattavuus, eihän asiassa ole tavan puuntuottajalle epäselvyyttä. Kaistale-ja sp-hakkuut ovat yleisempiä jaksollisessa kuin jk:n mukana pito vain ja aivan erikoisessa kohteessa. Yläharvennuskin on monen asian summa, kannattaako. Hyvin monessa tapauksessa ei.

Jaksollisessakin käytetään luontaista uudistamista siellä ,missä sen tiedetään onnistuvan. Onnistumisprosentti jää kuitenkin selvästi jälkeen istutetuista tai kylvetyistä kohteista lukeman ollessa 60%:n tietämillä. Jk:ta puolestaan tarjotaan yleismenetelmäksi jopa sinne ,missä uudistuminen on kokemuksien perusteella tuomittu epäonnistumaan. Eli ei mitään järkeä koko hommassa.

Välillä tuntuu siltä ,että jk:ta puolustavat konkurssin partaalla olevat ja metsänsä vajaatuottoiseksi hakanneet henkilöt pitääkseen valheellista tilannekuvaa yllä pankin vaatiessa omiaan. Pankissa kyllä kuitenkin tiedetään , mikä on jk-tilan ja jaksottaisen tilan vakuusarvojen erotus. Konkurssia voi kenties pitkittää ,mutta lisälainoja ei jk-tilalle heru . Vakuudet on hankittava muualta.