Ju fler rävar och mårdar desto färre sjukdomsbärande fästingar

Kysyin tekoälyltä. Googlella on tällainen työkalu kuin Scholar Labs jolta voi kysyä. Kysyin: ”is forest grouse important in fox diet”. Pohjois-Amerikasta oli joitakin tuloksia joiden mukaan kettu ei ole merkittävä saalistaja, mutta Euroopasta pääasiassa päinvastaisia.

Ketun ja metsäkanalintujen peto-saalissuhde luultavasti vaihtelee paljon alueesta ja vuodenajasta toiseen. Olisi kiva nähdä Suomesta sellainen tutkimus, jossa olisi huomioitu koko eliöyhteisö ml. varislinnut ja supikoira. Veikkaan että silloin tuloksena olisi, että ketulla ja näädällä on melko pieni osuus kokonaisuudessa. Esimerkiksi Värriön kaltaisessa tilanteessa, jossa supikoira ja varislinnut ovat harvinaisia ja metsätalous ei ole pirstonut maisemaa, nisäkäspedot ja metsäkanalinnut vaikuttavat voivan elää rinnakkain melko sopuisasti.

Tässä esimerkkejä tuoreehkosta tutkimuksesta Euroopassa. Näiden lähdeluetteloista löytää vanhemmat julkaisut.

*

Variation in the diet composition of a generalist predator, the red fox, in relation to season and density of main prey

Indicates that grouse, along with hares and other birds, were frequently utilized as food by foxes.

Grouse Proportion of Birds: Notes that 39% of the bird remains found in fox scats could be identified as grouse (Galliformes), suggesting their significance.

Impact on Grouse Populations: Suggests that foxes, as important predators of game species like grouse, may contribute to declines in forest grouse populations in Northern Europe.

*

Diversionary feeding of red fox in spring increased productivity of forest grouse in southeast Norway

Suggests that poor recruitment of forest grouse chicks is an important causal factor in their decline, with high predation being a primary cause, implying that grouse are a target prey for predators like the fox.

Fox as Primary Predator: Identifies the red fox (Vulpes vulpes) and pine marten (Martes martes) as the most important predators of nests and young chicks of forest grouse in Fennoscandia, indicating a significant role for grouse in the fox’s diet, especially during the breeding season.

Diversionary Feeding Effectiveness: Demonstrates that providing diversionary food to predators, mainly red foxes, during the grouse nesting and early brood season increased the breeding success of black grouse and capercaillie, which would only be effective if the foxes were preying on the grouse.

*

The effects of sex, age, season and habitat on diet of the red fox Vulpes vulpes in northeastern Poland

Acta Theriologica, 2011

Indicates that birds, mostly Tetraonidae (which includes forest grouse like black grouse and capercaillie), constituted 9% of the red fox diet in the studied areas.

Predation Impact: Suggests that fox predation may be an important factor in grouse mortality, especially during winter.

Conservation Context: Mentions that fox carcasses were collected in areas of black grouse conservation, linking the study to efforts to protect these specific forest grouse.

Metsätaloudellinen laskelma ketun arvosta on erittäin mielenkiintoinen ja se voidaan suhteuttaa Suomen olosuhteisiin taimikkotuhojen kautta. Siinä missä englantilainen kettu säästää viljelijälle rahaa pyydystämällä kaneja, suomalainen kettu tekee saman pyydystämällä myyriä, jotka ovat suurin uhka uudistuvalle metsälle.
Voimme laskea ”kettu-hyödyn” Suomessa seuraavilla parametreilla:
Myyrätuhot hehtaarilla: Pahimmillaan myyrät voivat tuhota koko taimikon, jolloin menetetään istutuskustannukset (n. 1300–1 500 €/ha) sekä menetetty kasvu.
Ketun omatoiminen saalistusteho , Kettu syö keskimäärin 3 000–5 000 jyrsijää vuodessa. Yksi kettu pystyy pitämään kurissa myyräkannan noin 10–20 hehtaarin alueella.
Myyrätuhoja tapahtuu sykleissä (noin joka 3.–4. vuosi).
Laskelma ketun arvosta metsänomistajalle — Jos kettu estää myyrätuhon yhdelläkin hehtaarilla, sen välitön taloudellinen hyöty on uudistuskustannusten verran eli noin 1 500 €.
Jos kettu partioi 15 hehtaarin aluetta, jossa myyrätuhon riski on 10 %, sen tuottama säästö on vuosittain noin:
15 ha x 1 500 € (tuhon hinta) x 0,10 (riski) = 2 250 € / vuosi.
Kettu elää luonnossa keskimäärin 3–5 vuotta. Sen kokonaishyöty parhaimmillaan metsätaloudelle voisi siten olla 6 750 – 11 250 €.
Tämä laskelma on tietysti teoreettinen, mutta se osoittaa, että yksi kettu voi olla metsänomistajalle jopa pelastus tuhon välttämiseksi. Kettu on ”ilmainen” tuholaistorjuja, joka intekroidun  punkkibussin lailla kerää myös borrelioosia levittäviä punkkeja pois luonnosta pyydystämällä niiden väli-isäntiä (myyriä).

Esimerkiksi meidän metsästysseuran alue on n 3000 ha ja sillä metsästetään käytännössä vain hirviä.  Onko riittävän suuri?  Vähäisestä metsästyksestä huolimatta kanalintukannat ovat vähentyneet.  Ilveksiä riittää.   Joulukuun lopulla kävi ilvesemo kolmen poikasen kanssa meidän pihalla.

Paikallisesti kanalintukantaan vaikuttaa metsän luonne.  Jos on paljon nuoria heinäisiä tai mustikkaa kasvavia aluita, niin poikueet menestyvät.  Meillä sellaiset alueet ovat usein varttuneet ja niiden pintakasvillisuus on ähentynyt.

Aikanaan oli eräs mäntykangas, josta vuorenvarmasti löysi teeripoilueen.  Sitten puut ikääntyivät ja mustikka väheni.  Teeret katsivat. Monta pyyn reviiriä on kadonnut, kun metsä on ikööntynyt.

Meidän pihalla Etelä-Espoossa rusakkoennätys on yhdeksän samassa sakissa.  Nyt rusakot ovat selvästi vähentyneet.  Saattaa johtua rakentamisesta.  Ehkä myös ketusta, joka päivystää tienoolla.

Joskus paisti tulee itsestään ketun suuhun.  Kerran katsoin työhuoneeni ikkunasta ulos ja ihmettelin, mikä sen edessä pihanurmikolla makaa.  Kettu oli ”reporankana”.  Otin siitä kännykällä kuvia, kun se yhtäkkiä pomppasi.   Kuvasta näki, kuinka varomaton kani ei ollut humannut vaaraa.  Kettu nappasi sen ja kantoi läheiseen metsään syödäkseen siellä kaikessa rauhassa.

Anttoon havainnot viittaavat siihen että eliölajisto voi kukoistaa talousmetsäympäristössäkin, jos metsästystä rajoitetaan. Lajistomme on kuitenkin kehittynyt alun perin luonnonmetsäympäristössä, joka on yleiskuvaltaan vanhempi ja peitteisempi kuin tämä meidän nykyinen – poikkeuksena suot, jotka olivat meillä ennen ojituksia avoimempia. Missä lienevät lajimme olleet väistötiloissa jääkauden aikaan, jossain etelämpänä ja jonkin verran erilaisessa luontotyypissä?