Median metsäpolitiikka

Meikäläisen kommentti sdiihen Juntin juttuun.  Saa nähdä meneekö läpi:

Kirjoitus alkaa väärällä olettamalla. Sen mukaan metsätalous hävittää luontoa. Eihän se luonto todellisisuudessa minnekään häviä vaan muuttaa muotoaan. Ikääntyneen metsän tilalle tulee aukko, joka mahdollistaa uuden elämän syntymisen. Syntyy marjamaita, syntyy kukkivia kasveja, jotka mahdollistavat pölyttäjien menestymisen ja sitä hyvät marjasadot.

Metsään syntyy lehtipuita, jotka tarjoavat hyvät elinmahdollisuudet monille linnuille. Menkääpä kuuntelemaan keväällä nuorta kasvatusmetsää tai vaihtoehtoisesti ikääntynyttä havumetsää, niin saatastte ymmärtää jotain.

Metsä on Suomen kansallisomaisuutta ja sen tuotto on edelleen elintärkeä Suomelle ja etenkin syrjäseutujen asukkaille. Sellainen, joka jättää metsänsä talouskäytön ulkopuolelle, varastaa paikallisten ruokapöydästä ja Suomen veronmaksajilta.

Tosiaankin sellainen, joka mielestään säästää luontoa, aiheuttaa jatkuvaa luontotuhoa nettiä käyttämällä, sillä ainoa todellinen uhka Suomen luonnolle on tekoälyn aikaansaama älyttömän suuri sähkönkulutus ja datakeskukset.

On  kohtuutonta syyttää ja syyllistää menneitä sukupolvia  luonnon ”tuhoamisesta” arvostelemalla sitä menneiden vuosikymmenien metsien käsittelytavoista.  Juuri nämä syyllistäjät ovat niitä, jotka eniten ovat hyötyneet täsät arvostelemastaan luonnon ”tuhoamisesta”.

Nykyinen elintasomme ja helppo elämämme on pitkälti menneiden sukupolvien  ponnistelujen ansiota, ponnistelujen, joihin kuului mm. laajat metsäojitukset.  Suomi olisi huomattavasti nykyistä köyhempi ja elintasomme matalampi, jos emme 1950 -luvulta eteenpäin olisi ottaneet metsistä  irti sitä taloudellista hyötyä, mitä on otettu. Juntti mainitsee kirjoituksessaan Osaran aukeat, tämä on se tyypillinen esimerkki, jota ympäristöväki käyttää puhuessaan luonnon tuhoiamisesta, mutta tahallaan unohtavat sen nykytilanteen, missä Osaran aukeat pusakevat puuta aivan mahdottomasti.

Koko ympäristö- ja ilmastokeskustelua leimaa tämä säästää kakku ja syödä kakku samanaikaisesti-syndrooma. Ilmastoa ja luontoa kuvitellaan pystyttävän suojelemaan ilman että se vaikuttaa kenenkään elintasoon, mutta sehän ei ole mahdollista. Miksi esim.  ennallistamista vastustetaan lähinnä vain maanviljelijöiden ja metsänomistajien taholta, ei muiden? Tietenkin siksi koska se vaikuttaa vain näiden ryhmien elintasoon ja elannon hankkimiseen, ei muihin väestöryhmiin. Tässä taas kaupunkiväestö loisii maa- ja metsätsaloustuottajien kustannuksella,  maa- ja metsätaloustuoittajat joutuvat ottamaan syyt niskoilleen kaupunkiväestön aiheuttmasta luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta.

Pekka Juntti osoittaa taas junttiutensa ihailemalla etelästä ja muualta maailmasta länsi-lapin järvialueelle muuttavia varakkaita ihmisiä, joiden ei tarvitse kuin olla köllötellä ja katsella terassilta kaunista vaaramaisemaa. Tietenkin tässä herää halu pitää maisema rikkumattomana, kun ei tarvitse leipänsä eteen kuin naputella tietokonetta. Tietysti ärsyttää, että maisemaan tulee tuulivoimala (josta samainen kaveri ostaa sitten päästötöntä sähköä läppäriinsä). Voi tavatonta tämä elämänkokemuksen ja -katsomuksen kapeus…

Ironisinta tässä on että nämä rikkaat asuvat usein komeissa hirsihuviloissa, joiden rakentaminen on vaatinut juuri sitä mitä he niin kovasti vastustavat, eli PUIDEN KAATAMISTA, usein vielä isojen ja vanhojen puiden kaatamista.

”PUIDEN KAATAMISTA, usein vielä isojen ja vanhojen puiden kaatamista.” niinpä, mielellään vielä AITOJEN kelojen, joita ei kuulemma enää mistään saa ja joista KUNNON mökki on tehty…kuitenkin jos saisi, sen voi kyllä siihen omaan huvilaan käyttää… Luontokeskustelussa koko ajan erkanee elämän realiteetit (kaikki tarvikkeet ja tarpeet tyydytetään viimekädessä luonnonvaroilla) ja ylevät tavoitteet. Esimerkkinä eräs USAn senaattori on oikein lehteen kertonut, ettei nautoja pitäisi tappaa, koska lihaa saa kaupasta.