Itse yritin hetken tehdä metsurin töitä lisähommina eräälle maakunnalliselle yrittäjälle. Ennätin tekemään istutusta vain, kun homman nimi selvisi ja äijä paljasti karvansa. Mikään etukäteen sovittu ei pätenyt. Otin lantit jonoon ja heti pois.

Tämä oli totuttanut itsensä dominoimaan iippoja työmaillaan.

Kun teen jotain, niin teen suoraan tutuille ja tutuntutuille. Onneksi työn jälki kelpaa ja laskutus on molempien osapuolten mieleen. On se niin helppoa.

Kumikettu, lieneekö itsellenikin tuttu tyyppi kyseessä, samat täältä ja monelta muulta kuultuna, joiden tiedän olevan  kovia työmiehiä, mutta eiköhän nämä asiat jollakin tavalla vekslaannu, itselle aiheutunut harmia yms, kerrannais vaikutuksineen aivan älytön määrä, asian tiimoilta, ja selvitelköön sellaiset tahot asioita nyt joille se kuuluu, tosin hieman varauksella siihenkin suhtauduttava, monenlaista venkulointia tullut vastaan elämän varrella, useammalta taholta, ja tietynlaisten ihmistyyppien aiheuttamina, mutta päättänyt etten katsele sellaista enään yhtään.

On tietysti hyvä, että joillakin riittää vielä intoa käydä noissa koulutuksissa, mutta kyllä MIISU hyvä asia on niin, että on se ja sama, mitä noissa TES-koulutuksissa käsitellään. Siitä lähtien, kun suuret metsäyhtiöt alkoivat siirtää suorittavaa työtä yrittäjille, on työntekijöistä tullut hyvin hajautettu ryhmä. Muutaman työntekijän yritykset hoitavat nykyisin suorittavan työn. Tuollaisissa porukoissa on turha ruveta puhumaan mistään TES- asioista. Lisäksi jatkuvasti lisääntyvä ulkomaalainen työntarjonta heikentää omalta osaltaan suomalaisen metsurin asemaa….  Urakkametsuri on oikeassa, että välistävetäjiä on liikaa.  Tunnen itsekin tapauksia, että maanomistaja on tehnyt sopimuksen metsänhoitotöistä suuren metsäyhtiön kanssa, tämä siirtää työt franchising-yrittäjälle, joka siirtää ne varsinaiselle metsäpalveluyrittäjälle. Tuolla metsäpalveluyrittäjällä on vielä aliurakoitsija joka saa työt seuraavaksi. Ketjun viimeisenä lenkkinä on tuon  suuren metsäyhtiön aliurakoitsijan(Franchising-). aliurakoitsijan(Metsäpalvelu-), Aliurakoitsijan metsuri, joka lopulta tekee tuon hoitotyön. Maanomistaja ja metsurin välillä on siis kolme välistävetäjää. Olisi ilman muuta , sekä maanomistajan, että metsurin etu, että työt siirtyisivät suoraan tilaajalta suorittajalle.

UM17, ei näitä nimiä voi mainita, mutta eipä sillä väliäkään. Aina täytyy olla itselleen uskollinen.

Sitä tässä puntaroin, että eikö millään voisi saada netin kautta aikaiseksi osuuskuntatyyppistä kansallista verkkoa hyvistä tyypeistä, joka raivaisi itselleen ja perheelleen leivän. Jokainen hoitaisi omat sopimuksensa ja laskutuksensa, mutta markkinointi olisi yhteinen. Ilman välikäsiä. Silloin se pitäisi päällään. Ahneet pakottajat pidettäisiin poissa ja toimittaisiin kaikin tavoin vastoin ihmisen luontaista vaistoa kerjätä itselleen ikävyyksiä.

Yhden tai muutaman metsurin firma joka sopii suoraan mo:en kanssa taksan toimii parhaiten. Ei varmastikaan riitä tekijöitä eikä töitä , jos/kun  välissä on pari ylimääräistä laskuttajaa ja taim.hoidon hinta kohoaa sen takia maksajalle  älyttömäksi.  Eikös nykyään ole jotain kevytyrittäjyyttä ja laskutus palveluja jotka ei ole ylihinnoiteltuja ?  Taksotuksen pitää vain olla oikeassa suhteessa työmäärään ja työn tuottavuuteen kohtuudella.   Jos taimikonhoidot taksotetaan keskimääräisellä hinnalla palvelujen ostajille   , ei se toimi hyvin , kun joku  kohde tulee ylihinnoitelluksi ja joku toinen alihinnotellaan.      Vakimetsuri toimii hyvin , kun molemmat osapuolet tietää jo etukäteen miten homma toimii .