Yksi seikka kannattaa tarkistaa ennen kuin mietitte niitä sukupolvenvaihdoksia. Onko jälkipolvi kiinnostunut metsistä, vaikka itse olisitte henkeen ja vereen metsämiehiä? Paljon olen selvitellyt tutuille metsien perijöille mitä perintöpalstoille pitäisi tehdä. Useinmiten päädytään tilojen myyntiin verotuksellisista syistä, kun muut syyt eivät säilyttämistä tue (muiden alojen ihmisiä, ei kiinnosta, asutaan kaukana…). Jos ei perillisillä ole aitoa kiinnostusta lajiin, niin tilukset oikean välittäjän kautta myyntiin, kun itsellä kiinnostus ja/tai voimat loppuvat. Kotipalstan tai osan siitä voi jättää. Itse olen omat metsäni hankkinut oman toimeentuloni takia. Jos ei lapset kallistu metsään päin, neliötäkään en jätä heidän riesakseen. Raha on helpointa jakaa.

Edellä kommentoijat tuovat esiin asian, joka usein jää ajattelematta. Maalla usein on edellisellä sukupolvella kiintymys maahan, jonka takia ei nähdä mitä seuraava sukupolvi sisimmässään ajattelee. Jos perilliset eivät ole tähänkään asti metsistä kiinostuneet muutoin, kuin kinunneet auto ja asunto-ostoihin rahaa, niin ei jatkokaan muuta lupaa. Usein täällä perustavat tilayhtymiä, jotka mielestäni pitemmän päälle  vihonviimeisiä. Pelaa yleensä hyvin niin kauan, kun vanhemmat elävät ja usein käytännössä ohjeistavat, vaikkeivat enään ole omistajia. Jos perillisten rahankäyttötottumukset ja metsänhoidolliset ajatukset eivät kohtaa, niin ennen pitkään riidat käsillä.

http://www.metsakeskus.fi/jakamattoman-kuolinpesan-omistusjarjestelyt

Linkin tekstissä on kuvattu vaihtoehdot ja yhteystiedot henkilöille joilta voi kysyä lisätietoja. Noita voi soveltaa jo ennen kuolinpesän syntyä. Parasta onkin jos metsää on mietitty jo paljon aikaisemmin. Mitä suurempi omaisuus, sitä suuremmat mahdollisuudet verosuunnitteluun. Pääasia on kuitenkin että omaisuus siirtyy sellaiselle henkilölle, joka on kiinostunut jatkamaan tai jos myöhemmin huomaa ettei olekaan, niin aina omaisuuden voi myydä. Metsänomistajuuteen voi oppia ja kasvaa vielä varttuneemmallakin iällä. Hyvä olisi, jos meillä säilyisi vahva perhemetsänomistus tai yhteismetsämuotoisena tapahtuva yksityisomistus ettei kaikki menisi sijoittajille.

Oliko kyseessä aito yksityisosakkaiden omistama yhteismetsä?  Yhteismetsän myyntiin tarvitaan 3/4-enemmistöpäätös.  Jos tuollainen enmmistö on päättänyt myydä, niin tietysti voi näin menetellä.

Yhteismetsiä on perustettu epäilemättä myös sellaisiin tarkoituksiin, joissa kierretään yhteismetsien todellista tarkoitusta.  Siis säilyttää metsäalueet jakamattomina yksityisomistuksessa.  MTK:han on kiinnittänyt huomiota juuri tuohon sijoitusrajastojen toimintaan.   Jos on velkainen yhteismetsä, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, niin se ei joudu maksamaan juurikaan veroja.  Rahan saa yhteismetsästä ulos jako-osuusennakoina kuitenkin niin, ettei saa heikentää yhteismetsän maksuvalmiutta.  Taitaa tämä houkuttaa sijoitusrahastoja tuollaiseen puliveivaukseen

oksapuu: Mikä yhteismetsä kyseessä? Itselleni ei tule Maastul, enkä nettisivuiltaan löytänyt uutista. Huomasin kyllä, että tuossa talvella oli Rumon yhteismetsä Valtimolla myynnissä, pinta-ala 2200 hehtaaria.