Riistakannathan ovat parasta aikaa sosiaalisesti täysin kestävällä tasolla. Metsänomistajat eivät muutamaa hullua lukuun ottamatta ole barrikadeilla, vakuutusyhtiöt tuottavat edelleen voittoa ja autonomistajat maksavat edelleen vakuutusmaksunsa niin paljoa nurisematta, että asialle jotain tehtäisiin.

Minusta sopivan sorkkaeläinkannan määrittämisen ei pitäisi perustua mihinkään vahinkojen keräilyyn, se on liian työlästä ja sisältää mittaamiseen ja mittaajiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi hirvikolareita ei juuri ole, jos on hirviaidat tai jos on tie, jolla ei juuri kukaan kulje.

Jonkin alueen kyky elättää rehuntuotannollaan valtion karjaa perustuu metsämaalla alueen maapohjan puuntuotoskykyyn, joka selviää julkisista metsävaratiedoista. Jouto- ja kitumaat jäisivät automaattisesti ulkopuolelle. Asuinalueet pitäisi poistaa pinta-alasta ja peltoalueet pitäisi huomioida jonkinlaisen kertoimen avulla osa-aikaisina ruuanlähteinä. Tästä saataisiin laskennallinen kestävä laidunnusmahdollisuus, jonka MMM tai riistahallinto voi sitten parhaaksi katsomallaan tavalla jyvittää hirven, vhp:n, metsäpeuran, poron ja metsäkauriin kesken. Hyödynnettävissä oleva aluskasvillisuus todennäköisesti korreloi riittävästi metsätyypin ja keskikasvun kanssa.

Mietin muuten näitä hehtaarirajoja. On kieltämättä hassua, että peuran ampumiseen tarvitaan 500 hehtaaria maata, vaikka tosiasiassa peuran ampumiseen tarvitaan noin aari eli porkkana- tai omenakasan ja kyttäyskopin vievän tilan verran. Tällä tosiaan tuetaan seurakeskeistä metsästystä.

Ajatuksena on ehkä alun perin ollut ennemminkin se, että jokaista 500 hehtaaria kohti voisi ampua yhden peuran. Kun nyt esimerkiksi minulla on 275 ha metsämaata noin kahdessatoista palstassa, miksi minulle ei voitaisi myöntää hehtaarien perusteella oikeutta rosauttaa joka toinen vuosi peura hengiltä jossain maillani?

Vaihteleeko metsästyksen virkistysarvo maan sisällä jollain sellaisella tavalla, että sen tulisi vaikuttaa riistakantoihin?

Mitä enemmän taimikoita, sitä enemmän ruokaa ja sitä enemmän siis pitäisi olla sorkkaeläimiä. Kun puuntuotoskyky on käytännössä aika pysyvä, saadaanko kehitysluokkien huomioon ottamisesta riittävästi hyötyä ”säätämisen” lisääntymiseen nähden? Tarkoittaako hirvenlihan hinnan nousu sitä, että niitä voidaan ekologisesti kestävästi kasvattaa enemmän?

Planterille voin todeta , että käy oikeasti työstä olla 140 kertaa nyrkit paskassa syksyn aikana. Ei välttämättä mikään onnellinen olotila. Minulle riittää nautinnoksi päästä edes tilanteeseen . Se ampuminen ei kaikille metsästäjille ole se ykkösasia . Ajatusleikit rahan ympärillää kannattaa jättää sikseen nautintoja arvioitaessa. Suurimmalle osalle metsästäjistä kulut ovat huomattavasti tuloja suurempia ja elämysten voimalla yritetään roikkua mukana.

Demokraatinen länsivaltio ei voi kieltää viherhörhöjen toimintaa, mutta se voi kannustaa niitä niin suuriin ylilyönteihin, että suuri yleisö ja äänestäjät havahtuisuisivat ja hylkäisivät nämä hörhöt. Kekkonen käytti aikoinaan samantapaista taktiikkaa nuoriin kommunisteihin.