› Keskustelut › Metsänomistus › Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 70)
  • Metsästysseurat ja metsänomistaja – yhteistä ja kummia sääntöjä

    Herätelläänpä vähän keskustelua aiheesta, joka tuntuu herättävän tunteita lähes jokaisessa pitäjässä: metsänomistajien ja paikallisten metsästysseurojen välinen yhteiselo.

    Metsänhoidollisestihan kuvio on selvä: me kasvatamme puuta ja toivomme, että taimikot saisivat kasvaa rauhassa ilman, että hirvipoppoo pitää niitä noutopöytänään. Miten teillä päin yhteistyö seuran kanssa toimii käytännössä? Onko hirvikanta saatu pidettyä sellaisella tasolla, että männyntaimet ja koivikot saavat kasvaa ilman jatkuvaa latvojen napsimista, vai tuntuuko syksyisin siltä, että luvat loppuvat kesken ja sorkkaa riittää silti joka notkoon?

    Erityisesti kiinnostaa tilanne etämetsänomistajan näkökulmasta: kuulutko itse seuraan, vai hoituuko homma vain vuokraamalla maat seuran käyttöön?

    Miten vuokrasopimukset on teillä muotoiltu – onko seuralle luovutettu kaikki metsästysoikeudet, vai rajattu sopimus tiukasti vain sorkkaeläimiin/hirvieläimiin? Moni tuntuu jättävän pienriistan itselleen tai lähipiirilleen, kun taas toisaalla seura vaatii ehdottomasti kaikki lajit samaan pakettiin, jotta maita ylipäänsä otetaan mukaan. Oletteko saaneet maiden vuokraamisesta vastineeksi suoran metsästysoikeuden koko seuran alueille tai esimerkiksi vapautuksen riistanhoitotoimenpiteistä?

    Ja sitten se mehevin puoli: mitkä ovat oudoimmat tai tiukimmat sääntöerikoisuudet, joihin olette seuroissa törmänneet?

    Tuntuu nimittäin siltä, että joissain seuroissa portit pysyvät visusti säpissä. Vaaditaan useamman vuoden koeaika tai talkootyöskentely kieli pitkällä ennen kuin jäsenyydestä edes äänestetään – ellei sitten sukunimi osu oikeaan sukuhaaraan tai maata löydy tiskiin suoraan vähintään sataa hehtaaria. Toisissa seuroissa taas nuorta ja uutta verta toivottaisiin mukaan avosylin, mutta byrokratia tai vanhojen konkareiden linjaukset jarruttavat.

    Minkälaisia kokemuksia teillä on – toimiiko vuoropuhelu ja luistaako jahti hyvässä hengessä, vai pitäisikö seurojen sääntökirjoja vähän tuulettaa tälle vuosituhannelle? Sana on vapaa!

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tuo menettely jota Jari Varjo ehdottaa on jo käynnissä. On perustettu eri kokoisia suojelualueita ja huomioidaan tärkeitä elinympäristöjä (yleensä hakkuiden ulkopuolella); levennetään ja kuvioidaan erilleen vesistöjen suojakaistoja (yleensä poimintahakattavia) sekä säästöpuuryhmät. Ennallistaminen tuottaa edelleen lisää näitä riistalle jääviä alueita.

    Maamies Maamies

    Käytänössä heikot alueet ovat jo monasti metsätaloustoiminnan ulkopuolella. Jos tällaiset oiken määrätään metsätalouden ulkopuolelle, niin kohtapian siellä ei myöskään saa metsästää. Näihän tämä vihervyörytys menee. Riistalle ennallistettu avosuo on köyhä paikka. Normaalista talousmetsästä riistaa löytyy paljon paremmin.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Riekot kyllä tykkää avoimista soista.

    metsä-masa metsä-masa

    Metsänhoidollisesti meilläkin toivotaan, että taimikot ja metsät saisi kehittyä lehtipuita ja mäntyjä suosivalla kasvatusmallilla. Mutta se asian toinen puoli olisi paljon huonompi ja karumpi jos hirviä ei metsästettäisi ollenkaan. Meidänkin maat on pienen kylän ja seuran keskeisellä paikalla ja voisin  kuvitella näkymää, ilman vuokra sopimusta.

    Etämetsänomistajana meilläkin metsiä hoidetaan, metsästysseuraan ei kuuluta ja vuokraksi on sovittu hirvipaisti ja jahdin aikainen teiden kunnon seuraaminen ja hoito.

    Vuokrasopimus on vain hirven pyyntiin ja mahdolliseen petoeläinten jahtiin. Pienriistan pyynti on varattu omaan ja tuttavien käyttöön, metsätie- ja kulku-ura verkosto tulipaikkoineen on myös retkeilijöiden, kyläläisten käytössä.

    Epeli

    Harvoin tullut kirjoitettua mitään eri keskustelupalstoille, mutta nyt tuntui että jotain pitää omista kokemuksista ja tuntemuksista kirjoittaa. Hirviporukassa ollut mukana 34 vuotta. Nyt olen kuitenkin arvellut jättäväni ensi vuoden väliin omaa laiskuuttani sekä hiukan turhautuneisuutta purkaakseni. Metsämaata omistan seuran alueella luultavasti hirvien aktiivi metsästäjistä eniten. Seuralla on metsästykseen vuokrattuja maita yli 6000ha, maanvuokraajia kahdensadan ja kolmensadan välillä. Näistä kun ruvetaan muodostamaan ajatusta eri maanvuokraajien toiveista, tavoitteista yms sellaisista niin monikin ymmärtää, ettei vähän isompikaan seura voi kaikkiin toiveisiin vastata. Kaikkia kuitenkin parhaamme mukaan kuunnellaan ja vuokrasopimukset muokataan molemmin puolin sopiviksi. Omien tuntemusteni mukaan hankalimpia ovat pienriistaa koskevien rajoitusten vieminen koko seuran jäsenten tietoisuuteen, vaikka nykyiset kartta palvelut ovatkin kehittyneet erittäin paljon, joihin rajoitus alueet saadaan merkattua varsin hyvin. Tämä ei olisi ongelma, jos rajoituksia olisi vain muutamia. Nykyään vaan tahtoo 1/4 osalla olla joku rajoitus toive, josta seuraa metsästys alueiden voimakan pilkkoutuminen -> 10 ha saa metsästää, 10ha ei saa ampua vaikka metsäkanalintuja jne jne. Jäniksien ja rusakoiden metsästys ajavalla koiralla on jo paikoin hankalaa juuri metsätys alueiden pilkkomilla alueilla ja seudun asukkailta kuitenkin annetaan painetta esim. puutarha tuhojen pienentämiseksi. Nämä on joskus hiukan hankalia yhtälöitä toteutettaviksi kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla. Julkisuudessa on myös ollut keskusteluja pitäisikö maan vuokrauksesta saada €. Mielestäni nykyinen ei rahaa on hyvä. Jos mietitään vaikka tälle seuralle kustannukset jossa  olen jäsenenä: 2€/ha vuokra alueista vuotuinen vuokrien hinta olisi reilusti yli 10 000€ ja mitä keskimääräinen maaomistaja siitä hyötyy on reilusti alle 100€ + verovelvollisuus vuokratuloista. Seuran kautta on tehty tänäkin vuonna useita metsätuho ilmoituksia maanomistajille, joista on saatu hyvää palutetta. Peijaiset pidetään ja kaatuneista hirvistä jaetaan maanomistaja palat hyvää paistia. Varmasti vielä jäi aatteita kirjoittamatta, mutta jotain

    Gla Gla

    Vuokra, olkoon sitten 1 tai 2 €, tulisi aiheuttamaan monissa paikoissa sopimuksen purkautumisen. Seura vuokraisi vain keskeisimmät alueet esim. hirvieläinten metsästykseen. Kun maata on tyypillisesti 5000-15000 ha, jokainen yhdistystoiminnassa mukana oleva ymmärtää, miten tällaisen kustannuksen budjetointi vaarantaa seuran toiminnan. Silloin on turha maanomistajan soitella seuran yhdyshenkilöille, että pitäisi tulla ampumaan paaleja rikkovia rusakoita tai sirpalealueen peuroja.

    Muutama vapaamatkustaja vuokralaisena aina mahtuu joukkoon, mutta laajemmassa mittakaavassa tuo on tuhoon tuomittu tie. Kannattaa siis miettiä toiseenkin kertaan, mitä itsekkyydellä tavoittelee ja mitä veronalaisesta vuokratulosta maanomistaja hyötyy.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli

    Muutama vapaamatkustaja vuokralaisena aina mahtuu joukkoon, mutta laajemmassa mittakaavassa tuo on tuhoon tuomittu tie. Kannattaa siis miettiä toiseenkin kertaan, mitä itsekkyydellä tavoittelee ja mitä veronalaisesta vuokratulosta maanomistaja hyötyy.

    Miksi maita yleensäkään pitäisi vuokrata metsästysseuroille? Ei ne tee mitään muuta kuin vahinkoa.

    Nostokoukku

    Parin päivän aikana tässä keskustelussa on kuultu vuokralleantajilta toisenlaisiakin näkemyksiä kuin Kallella on. Arveletko Kalle, että muut, nämä tyytyväiset, ovat niin tyhmiä, että eivät ole huomanneet tulleensa hyväksikäytetyiksi? Kiinnostaisi tietää millaista vahinkoa metsästysseuran ovat Kallen metsissä tehneet? Siis seurana. Yksittäisiä törppöilijöitä saattaa aina mahtua suureen joukkoon.

    suorittava porras suorittava porras

    Taitaa Kallella olla takana vain aseistariisunta. ”Naapurin ” olisi helpompaa ottaa maa haltuun , jos ei olisi organisoituja pyssymiehiä vastassa. Metsästysseurat ovat kantona kaskessa.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli

    Kyllä hyöty on yksipuolista, maanomistajille kuuluu ehdottomasti korvaus, joka on muiden Pohjoismaiden tavoin 50% saaliin arvosta!

    Suorittavakin on niin huono ampumaan, että siitä vaaraa lähinnä läheisille. Hirvikoettakin piti helpottaa sen takia.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 70)