Ei pelkästään mielipideasia vaan kyllä EU vaatii jäsenmailtaan nuo vertailutaseen laskelmat. En tiedä laskennan tarkkoja sääntöjä eli miksi niissä ei voitu käyttää todellisia hakkuumääriä ja pinta-aloja.

Luin tuossa TT:sta hiilen kierrosta turvemailla.    Luonnontilaisten soiden kasvihuonekaasutase riippuu mm. suotyypistä ja maantieteellisestä paikasta. Ne muodostaa  turvetta keskimäärin 210 kg/ha.   Ojitus vähentää metaanin haihtumista  soilla. Karuilla soilla ojitus keskimäärin puolittaa metaanin päästöt.   ( tupasvillan esiintyminen tosin ylläpitää metaanipäästöjä myös ojituksen jälkeen) .  Märkä, runsasravinteinen ojitettu suo voi olla jopa metaaninielu .  Jos tuommonen suo ennallistetaan , niin metaania alkaa haihtua. Turpeen kerrostuminenkin  loppuu aikanaan vaikka suo-ojat tukittaisiin ja aluksi turvetta   tulee lisää.  Ojien kohdilta vapautuu myös metaania mutta koska niiden pinta-ala kokonaispinta-alasta ei ole suuri, sen määrä ei ole merkittävä.   Maahengityksestä vapautuu co2:a ojituksen jälkeen mutta silti hiilen sitoutuminen on lisääntynyt etenkin E-Suomen karuhkoilla soilla. Kun puiden kasvu lasketaan kasvihuonekaasutaseeseen mukaan, niin vain harva turvemaakohde kannattaisi ennallistaa .

Vaihteeksi hiilinieluasiaa, kun kohta alkaa Suomen EU-puheenjohtajuuskausi.

Reijo Ruokanen Ilta-Sanomissa: ”edes tutkijoilla ei ole tällä hetkellä yhtenäistä käsitystä siitä, mikä oikea hakkuumäärä ilmaston lämpenemisen, ja luonnon monimuotoisuuden mukaan on”.

Tutkijat eivät ole kaikkitietäviä, ja kyseessä on moniulotteinen optimointiongelma: ilmasto-, monimuotoisuus- ja puuntuotantotavoitteita sekä sosiaalisia tavoitteita joudutaan sovittamaan yhteen. Joitakin määrällisiä arvioita ja raja-arvoja meillä kuitenkin on tarjolla päätöksenteon tueksi.

Yksi hakkuumahdollisuuksin liittyvä määrällinen luku tulee EU:n vertailutasolaskelmasta, joka kertoo kuinka paljon hiiltä metsiemme tulisi ilmaston hyväksi sitoa. Toinen, pinta-alaa määrittävä luku tulee ekologeilta, jotka suosittelevat, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi noin 10 prosenttia metsistä tulisi olla suojeltua, myös Etelä-Suomessa. Kolmas luku tulee metsäntutkijoilta, jotka osaavat laskea, kuinka paljon metsien kasvua on mahdollista vielä lisätä mm. soiden tuhkalannoituksella ja jalostetulla siemenellä. Yksi arvio on, että ainakin 150 miljoonan kuution vuotuinen kasvu olisi kohtuullisin ponnistuksin saavutettavissa. 40 miljoonan motin lisäkasvusta tehdashankkeet saisivat  25 miljoonaa, hiilinielu 10 miljoonaa mottia. Loput 5 miljoonaa olisi hukkapuuta ja luonnonpoistumaa ynnä monimuotoisuutta lisääviä säästö- ja lahopuita.

Oikeaa hakkuumäärää ei voida täsmällisesti määrittää, mutta voidaan pyrkiä oikeaan suuntaan sekä metsien kasvun, ilmaston, monimuotoisuuden että kansantalouden näkökulmista. Jos haluaa vielä laajemman näkökulman, voi ottaa avuksi kestävän kehityksen käsitteen. Siitä kirjoittaa metsäneuvos Liisa Saarenmaa Metsälehden kolumnissaan (12/2019) mm. näin: ”… ettei kestävyyteen voida pyrkiä sellaisilla tavoilla, jotka ovat syvässä ristiriidassa yhteiskunnissa vallalla olevan perinteen ja tapojen kanssa”.

EU-puheenjohtajakaudellaan Suomi voisi esittää, että EU:n hiilineutraaliuteen pyritään vuoteen 2050 mennessä paitsi uusiutuvilla energioilla ja energian säästötoimilla, myös laajalla metsittämisellä. Tässä Suomella on osaamista, ja toteutus voisi olla paitsi valtioiden, myös yksityisen sektorin hankkeina, rahoitus tulisi verovaroista ja päästökompensaatioista. Esitän siis eräänlaista EU:n REDD-ohjelmaa, joka ei ole kehitysmaissa toivotulla tavalla toiminut, mutta EU:ssa saattaisi toimia, kun laittomia hakkuita on minimaalisen vähän.

Ensisijaisesti turpeen energiakäyttöä on päätetty vähentää.

Tolopainen. Linkkaapa väitteesi tueksi joku juttu. Kyllä Espanjassa ainakin lämmin vesi tuotetaan monesti aurinkokeräimillä, joskus myös uima-altaaseen.