Terve mehtäukko

Olet oikeassa sen suhteen, että metsästysoikeuden vuokraaminen suoraan yksityisille henkilöille on relevanttia vain tietyillä seuduilla. Tällaisia seutuja luonnollisesti ovat pääasiassa alueet, jossa väestöntiheys on suurehko (isojen kaupunkien seudut). Näillä alueilla myös metsänomistajiin kohdistuu enemmän yhteisöllistä painetta välttää esimerkiksi päätehakkuita (ja tarjota hyviä vaellusmaastoja kaupunkilaisille). Tällöin metsänomistajan luonnollisesti tulisi alkaa saamaan korvausta metsän elämysarvon mukaan. Lisäksi on kyseenalaista, miten maanomistajan edut toteutuvat tilanteessa, jossa metsästysseura pidättää monopolin alueen metsästysoikeuden myöntämiselle. En usko, että metsästysseurat edes haluavat rajoittaa maanomistajien lisäansio-mahdollisuuksia, jos sellaiseen on tilaisuus. Muutos on ollut erittäin nopea joillakin alueilla: riistanhoito oli ennen vapaaehtoistyötä mutta nyt se on (myös) rahan arvoinen elämys.

Toimintatapojen muutos aiheuttaa aina vastustusta ja pelkoa. Haluan avata tässä heti, miksi metsästysseurojen ei pitäisi nähdä muutosta uhkana. Metsästysoikeuden vuokraaminen suoraan yksityisille ihmisille ei todennäköisesti ole aiheuttamassa mainitsemaasi ”hajaannusta”. Tämä siksi, että metsästysseurojen alueet ovat suhteellisen laajoja ja metsästysseura-aktiiveissa on paljon metsänomistajia. Jos muutama yksittäinen maanomistaja vuokraa maitaan esimerkiksi villisian, kauriin ja sanotaan vaikka kyyhkyn metsästämiseen, niin asiat ovat suhteellisen helposti järjesteltävissä niin, että paikallisen metsästysseuran toimintaedellytykset eivät juurikaan muutu nykyisestä. Lisäksi yksityisille suunnatuissa metsästysoikeuden vuokrasopimuksissa sopimuksen sisältö ja metsästystoiminta on suunniteltavissa siten, että metsästysseurojen rooli on huomioitu. Edelleen metsästysseurat ja paikalliset voivat kääntää tilanteen edukseen siten, että alkavat tuottamaan lisäpalveluita metsästäjille, jotka eivät ole paikallisia. Tässä on nähtävissä muutos, jossa kaikki osapuolet saavat enemmän kakkua syödäkseen, koska kakku kasvaa.

Tämä aihe menee muuten nyt vähän sivuun tästä hiilinielusta. Alun perin laitoin tänne viestiä tästä, koska näen metsästyksestä saatavat lisätulovirrat vähän samalla tavalla kuin erilaiset metsä-sertifikaatit. Eli metsä tuottaa merkittävää arvoa yhteiskunnalle jo silloin kun se on pystyssä, ei vain puumateriaalina. Purtava pähkinä tässä on, että miten metsänomistaja, jolle kuuluu tuotto/korvaus investoinnistaan maahan ja taimiin, saa tuotteistettua tämän ”lisäarvon”. Metsästysoikeuden vuokraaminen toisi lisätuloa maanomistajalle koko metsän elinkaaren ajan (riistaahan on erittäin hyvin hakkuuaukeiden, taimikoiden ja peltojen reuna-alueilla sekä rämeiköissä!). Sen takia metsästysoikeuden vuokraamisesta syntyvä kumulatiivinen tuotto (rahan aika-arvo huomioiden) voi kasvaa hyvinkin merkittäväksi.

Skotlannin Glasgow’ssa käynnissä olevassa, historiallisessa COP26-ilmastokokouksessa on päästy sopuun metsäkadon ja metsien hävittämisen lopettamisesta. Joukko valtioiden johtoa allekirjoittaa tänään sopimuksen, jossa luvataan lopettaa metsien hävittäminen vuoteen 2030 mennessä. 

Nyt loppuu Suomenkin metsien ennallistamiset soiksi.

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/glasgown-ilmastokokouksen-ensimm%c3%a4inen-merkitt%c3%a4v%c3%a4-sopimus-maailman-johtajat-lupaavat-lopettaa-metsien-h%c3%a4vitt%c3%a4misen-vuoteen-2030-menness%c3%a4/ar-AAQd3eq?li=BBr5KbI

Kun puhutaan elävän puun kokonaisbiomassasta, eli sijainnilla ole väliä. Lisäksi on hyvä muistaa, että maanalainen hiilivarasto voi olla erittäin suuri pitkään häiriöttä kehittyneessä ekosysteemissä kuten suolla tai vanhassa ikimetsässä.

Maan hiilipitoisuus saadaan selville ainakin hehkutushäviön avulla: kuumennetaan näyte, jolloin siitä poistuu kaikki hiili ja jäljelle jää tuhka ja kivennäismaa-aines.

Maan alla on paljon elämää jolla on myös massa, mutta maanalainen elämä on myös lyhytikäistä: esimerkiksi hienojuuret saattavat elää vain lyhyen aikaa, samoin sienirihmastot tai bakteerit.

Tuli bakteereista mieleen, että jaksollisen kasvatuksen avonainen vaihe voidaan ymmärtää myös maata elvyttävänä viherkesannointina: tuleehan aukolle esimerkiksi paljon ravinnekiertoa vilkastuttavia lehtipuita kuten leppää.

Jos meillä on ilmastokriisi, miksi hallitukset kaikkialla panostavat elvyttävään talouspolitiikkaan ja kulutuksen lisäämiseen. Sen seurauksena lähes kaikista tuotannon tarvikkeista on pula. Koko ajan puhutaan palkkojen nostamisesta, sehän johtaa kulutuksen ja päästöjen kasvuun. Halutaan lisää maahanmuuttajia, sekin johtaa päästöjen kasvuun, kun väkimäärä lisääntyy näin korkean elintason maassa. Vielä ei ole selvinnyt, miksi ei toimita päästöjen vähentämiseksi, vaan harrastetaan politiikkaa, joka lisää niitä. Suomalaisten muka pitäisi ostaa maailman kalleimmat sähköautot. Ilmastopolitiikassa ei ole mitään johdonmukaisuutta. Puheet ja teot ovat täydessä ristiriidassa. Ihmiset haluavat palata kerskakulutukseen ja lentää vuosittain etelän lomille, mikään ei ole muuttunut.

Maatalous ja jätesektori kattavat yli kolme neljännestä metaanipäästöistä. Hesarin piirakkakuvan selitteessä mainitaan, että maankäytön metaanipäästö sisältää mm. ojitetut turvemaat ja hoidetut kosteikot kuten turvetuotantoalueet. Näihin ne ennallistetut suotkin kuuluvat, hoidettuihin kosteikkoihin, kun ne eivät ole luonnontilaisia soita. Sitä en tiedä, voivatko ne aikojen päästä palata luonnontilaisiin, eli poistua kasvihuonekaasujen laskennasta.

Soita on ennallistettu vielä niin vähän, että metaani ei ole noussut keskusteluun. Minä olen kyllä koettanut muistaa mainita ennallistamisen metaania lisäävästä vaikutuksesta lähes joka kerta ja joka paikassa turvemaista kirjoiteltaessa.

PS. Jutussa ihan hyvää keskustelua kommenteissa. Mainitaan mm. se että lehmä käyttää tehokkaasti hyväksi nurmea ja että riisinviljely tuottaa erittäin paljon metaanipäästöjä. Muistakaahan tämä kun keittelette joulupuuroa.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008376697.html