Vanha metsä – hiilivarasto vai ei?  Punapuu voi säilöä 500 tonnia hiilidioksidia. Vois kannattaa istuttaa? Jaksossa on myös kulotusta ja luonnonsuojelualueen hoitoa kuntouttavana työtoimintana.

Simon Reeve Pohjois-Amerikassa jakso 3 Kalifornia.

https://areena.yle.fi/1-50466463

Puuki, en tiedä viedäänkö vielä ja tuotetaanko enää egyptin parrua.  Tarkennus kirjoitukseesi, egyptin parrua ei tehdä sahaamalla. Egyptin parru veistetään, aikaisemmin se veistäminen tehtiin kirveellä lihsvoimin, myöhemmin veistämällä.  Voi olla etä laatu heikkeni kun viljelymänniköistä valmistivat sitä parrua, tai sitten kysyntä muutoin hiipunut. Rakennustelineiden puu.  Siellä rakennuspuut telineissä käytetään moneen kertaan. Suomessa tellinki lankut kun ja jos niitä vielä käytetään ovat kertakäyttö tavaraa, samaten muu vaastaava puutavara.

Egyptinparrujen veistoa tehtiin ennen lähes suoraan ”kannon päällä”, eli ne piiluttiin siinä, missä ne olivat varttuneetkin. Koska parru piti olla tyvipäästä paksumpi kuin latvasta, sitä ei osattu tehdä muuten kuin veistämällä. Lisäksi veistossa kirveen terä tekee parruun vettähylkivän pinnan.

Veistotyö kesäaikaan metsässä aiheutti sen verran männyille juuristoon ja tyviin vaurioita, että Männyn tyvitervastauti levisi kuin kulovalkea nuorissa männiköissä. Tauti keskittyi Saimaan rantametsiin, joissa tuota parrua tuotettiin eniten.

Kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen – paitsi insinööri. Ja niinpä kehitettiin veistosaha, jolla saatiin kyljet leikattua niin, että ne kelpasivat Egyptiläisille, Sahalla saatiin myös oikea kartiokkuus parruihin.

Nykyisin veistosahat ovat hyvin yleisiä pienten tukkien linjoilla. Ensimmäisellä kerralla esiteltiin Seikun sahalla minulle tällainen saha, mutta Porilaiset nimittivät sitä pelkkahakkuriksi: Tukki jyrsittiin neliskulmaiseksi ja keskellä oli terä, joka halkaisi aihion kahdeksi soiroksi. Nykyisin on kaksi pyöröterää päällekkäin, jotka tekevät halkaisun. Jäljen kyllä tunnistaa valmiista 50 x 125 :sta jne.

HS:n mielipidepalstalla on pohdintaa metsien kasvun hidastumisen syistä, hieman ennenaikaisesti jos minulta kysytään.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008483861.html

Maaperän hiili on peräisin kasveista. Koska metsän elävä biomassa on pääasiassa puiden biomassaa, niillä on ratkaiseva merkitys myös maan hiilivarojen kannalta. Tässä tuloksia tuoreesta väitöskirjasta. Lisää tuloksia maaperän hiilestä luvassa ensi vuonna.

Helsingin yliopistossa 12.11.2021 väitellyt Yiyang Ding, Väitöstiedote

Fine root dynamics and below- and above-ground carbon inputs into soil in boreal forests

Tuoreen Helsingin yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan mäntymetsien puiden juuret ja aluskasvillisuuden maanalaiset osat tuottavat keskimäärin kolmasosan metsämaahan kuolleen kasviaineksen mukana tulevasta orgaanisesta hiilestä. Pohjoissuomalaisessa koivikossa peräti yli puolet maaperään tulevasta hiilestä oli peräisin juurista.

Pohjoisten havumetsiemme maaperä on hiilen pitkäaikaisvarasto. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että kasvien juurista maaperään tullut hiili pysyy maaperän varastossa pidempään kuin lehti- ja neulaskarikkeen hiili.

Puilla on kahdenlaisia juuria: pitkäikäiseksi tulevia paksuja tuki- ja kuljetusjuuria sekä ravinteita ottavia hieno- eli ohutjuuria, joiden juurenkärjet ovat usein mykorritsasienten peittämiä. Juurten ja mykorritsojen sienirihmastojen uusiutumista, kasvua ja kuolemista on mitattu metsissämme vähän, ja tiedon puute on vaikeuttanut hiilitaseiden laatimista.

Yiyang Dingin väitöskirjassa mitattiin hienojuurten määrää, kasvua, kuolemista ja kariketuotantoa ja sen mukana metsämaahan tulevia hiilimääriä eri kasvupaikkojen männiköissä pääasiassa Etelä-Suomessa. Tutkimuksessa käytettiin uusimpia tutkimusmenetelmiä kuten metsämaahan upotettua erikoiskameraa ja jatkuvatoimisia skannereita. Männyn juurten kasvun ajoittumista myös verrattiin maanpäällisten ositteiden kasvuaikoihin.

Karuilla kasvupaikoilla ja Pohjois-Suomessa hienojuuria ja mykorritsasienten sienirihmastoja oli enemmän ja ne elivät pitempään. Maanalainen karike sekä puista että aluskasvillisuudesta oli keskimäärin kolmasosa tutkimusmänniköiden kokonaiskarikkeesta. Maanpäällisen karikkeen mukana maahan tuli 1310-2360 ja maanalaisen karikkeen (kuolleiden juurten ja sienirihmastojen) mukana 710-910 kg hiiltä hehtaarille vuodessa. Pohjois-Suomen koivikossa maanalaisen karikkeen osuus oli peräti 58% kokonaiskarikkeesta.

Päivittäiset mittaukset osoittivat, että intensiivinen juurten kasvu ajoittui myöhemmäksi kuin maanpäällisten ositteiden (runko, versot silmut, neulaset). kasvu. Juurten kasvu alkoi lisääntyä keskikesällä maanpäällisten puunosien kasvun vähentyessä ja jatkui syksyllä pitkään. Loppukesän kuivuus kuitenkin häiritsi juurten kasvua. Etenevä ilmastonmuutos onkin pahin uhka puiden maanalaistenkin osien häiriintymättömälle toiminnalle.