Keskustelut Metsänhoito Mihin suuntaan metsäpolitiikkaamme pitäisi viedä?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 143)
  • Mihin suuntaan metsäpolitiikkaamme pitäisi viedä?

    Merkitty: 

    Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Näin linjataan uudessa hallitusohjelmassa. Hiilineutraalius edellyttää, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään ja toisaalta hiilinieluja kasvatetaan. Parhaillaan Suomessa on kuitenkin vireillä useampikin sellutehdashanke, jotka toteutuessaan tarvitsevat kosolti puuta. Miten metsien taloudellinen hyötykäyttö sopii yhteen hiilinielujen kasvattamistavoitteen kanssa? Mihin suuntaan tällä hetkellä suomalaista metsäpolitiikkaa pitäisi viedä?

    Live-lähetyksessä toimittaja Sari Valton kanssa keskustelemassa MetsäGroupin emoyhtiön Metsäliitto Osuuskunnan liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä, metsänomistaja ja MTK:n metsävaltuuskunnan pj Mikko Tiirola sekä Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.

    Yle Ykkösellä tiistaina 3.9.2019 kello 10. Ohjelma on kuunneltavissa Areenassa lähetyksen jälkeen 3.9.2019 klo 11.30.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    No kasvunlisäys ei ole ihan toiveunia, vaan tuo potentiaalinen kasvun lisäys oli tutkijoiden (Hannu Hökkä ja Jari Hynynen) arvio. Talouspuolta vahvistaa lisääntyvä kuitupuun kysyntä sekä turvemailla jatkuvapeitteinen kasvatus ja tuhkalannoitus, jotka vähentävät yhdessä kunnostusojitustarvetta. Määrällinen tavoite on agendalla etunojassa juuri nyt kun sitä on tarve lisätä sekä uusiin tehdashankkeisiin että hiilinieluun. 1 miljoona mottia vuodessa tulee kasvunlisää jo pelkästään siitä että hiilinielu kasvaa korkoa korolle. Kymmenissä vuosissa siitä tulee jo miljoonia ellei hiilinielua hukata. Maltillinen kiertoajan pidennys männiköissä auttaa myös. Harvennusten lykkäystä tai lievennystä saati kuusikoiden kasvatusta pitempään en uskalla suositella tuhoriskien vuoksi.

    sitolkka

    Mitäs jos käy niin kuin saksassa, että metsät kuivaa pystyyn? Miten holtittomaksi käyvä sorkkaeläinkanta? Onko puuta jo nyt aivan liikaa kun metsäyhtiöt mukisematta hyväksyvät hakkuita rajoittavia sertifikaatteja?

    sitolkka

    Mitä jos Venäjän metsät otetaan tehokkaampaan käyttöön ja pienen Suomen puuta ei enää tarvitakaan missään?

    Reima Ranta

    Sitä en epäile etteikö kasvua voida nostaa panostamalla puuntuotantoon – jollakin aikavälillä. Kokonaan toinen kysymys on mikä on realismia.

    Nuorien metsien valtava osuus lisää nyt kasvua ja sitä on merkittävästi lisännyt esim. ojien mittava kaivelu turvemaille. Jotakin on varmaan merkinnyt myös ilmastomuutos jne.

    Jatkuva kasvatus vähentää puuntuotantoa, varttuessaan metsät myös tuottavat motteja vähemmän, ojia ei turvemaille saisi enää kaivella ettei  maaperän hiilen karkaa taivaan tuuliin,  hoitamattomia metsiä on pilvin pimein – kuka hoitaa,  ötökät ja laho uhkaa, puuntuotannon maksimointiin pakottavan sääntelyn purkaminen jne. jne. Ei puuntuotannon raju kasvu mikään itsestään selvyys ole – päinvastoin.

    Rane

    Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tämmöiset firmat kuten Arvometsä tulisi lailla kieltää.Näiden bisnesideahan perustuu hiilinielujen hävittämiseen.

    Gla Gla

    Reiman 21.44 esittämät asiat ovat todellisia ja sehän tässä omituista onkin. Luontoväki ei hyväksy sitä, että Suomessa nostettaisiin kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen tuotannon määrää, jotta voitaisiin korvata yhä enemmän fossiilista tuontimateriaalia. Itse taas olen sitä mieltä, että meillä olisi varaa kasvattaa tuotantoa taloudellisesti kannattavalla tavalla ja samalla parantaa luontoarvoja. Jälkimmäiseen liittyy sekin asia, että hakkuiden lisäämisessa kyse ei ole hakattavan pinta-alan kasvusta, vaan hakattavan puuston määrän kasvusta per tietty pinta-ala. Aloituksessa mainittu sekametsäisyys ja avohakkuiden jälkeinen pioneerilajien suosiminen on keskeinen osa luontoarvoja sekä maaperän eli metsien monimuotoisuuden eli terveyden ja stressinkestävyyden parantamista (vrt. keski-euroopan metsätuhot). Siihen liittyy myös erirakenteisuus, joka ei kuitenkaan ole hiilinielua syövää jatkuvaa kasvatusta. Valitettavasti monimuotoisuuskeskustelussa maaperän rooli sivuutetaan täysin, vaikka se on avainasemassa koko aiheessa.

    Tässä viestiketjussa usein esitetty näkemys tukien kohdentamisesta edustaa mielestäni kestämätöntä politiikkaa, jolla pidetään huoli omista eduista, muttei tavoitteesta. Olennaista on luoda edellytykset kannattavalle toiminnalle ja siinä suhteessa muutos nykytilaan ei ole tukien varassa.

    Luontoväen ajatus puun jalostusasteen nostosta on kaunis, mutta sisältää kaksi ongelmaa. Jalostusasteen nosto ilman määrän kasvua ei lisää fossiilisten korvaamista. Toisaalta ns. sellutehdas on avain jalostusasteen nostolle. Tällainen tehdashan sen raaka-aineen tuottaa, jolla puun käyttöä voidaan lisätä ja löytää uusia käyttökohteita. Se, että puusta sahataan lautaa, joka käytetään betonivalun muottina ja haketetaan yhden käyttökerran jälkeen, ei ole kovin kunnianhimoinen tavoite. Potentiaali ikkunapokien ja huonekalujenkin valmistuksessa on aika pieni.

    Ajatukset hiilen sidonnasta on saanut jo kyseenalaisia voimia liikkeelle. Kun luontoväki ostaa metsää ja sen hiiltä sitovalla vaikutuksella antaa itselleen luvan lentää lomalle Japaniin kuten Alanko-Kahiluoto, ei päästöt ja fossiilisen käyttö ainakaan vähene. Minulla metsät kasvaa 8 m3/vuosi, mutta en minä sitä huomioi omien päästöjeni määrälaskennassa. Saman verran ne kasvaisi jonkun toisen omistuksessa ja silloinko minusta tulisi ongelma ilmastolle?

    Gla Gla

    Metsästyspolitiikka on toinen asia, mikä pitäisi metsäpolitiikkaan kytkeä. Hirvieläinten vaikutus metsätaloudelle on itsestäänselvä kaikille muille paitsi metsästyksen lobbauksen uhreiksi joutuneille päättäjille. Ravintoverkon vaikutus pitäisi kuitenkin ymmärtää. Nähdäänkö vihreissä tällä hetkellä peurat ainoastaan mahdollisuutena kasvattaa susien määrää ilman, että ymmärretään kokonaisuudesta mitään? Toisaalta AJ:n toisaalla esittämä ajatus ilvesten vaikutuksesta pienpetoihin ja sen heijastumisesta nyyräkantoihin on kiinnostava. En tiedä, onko asialla vaikutusta, mutta yhtään en ihmettelisi, vaikka olisi. Petojen olemassaolo on luonnossa hyvä asia, mutta ei vieraslajin räjähdysmäiseen kasvuun perustuvana.

    Tolopainen

    Metsä sitoo hilltä ainostaan niin, että hakatut puut niputetaan ja viedään Atlantille ja upotetaan hapettomaan merenpohjaan, silloin hiili ei koskaan tule takaisin kiertoon. Mutta kun uutta hiiltä koko ajan pitää kaivaa, kannattaisi hyödyntää puuta öljyn ja kivihiilen korvaajana, aika yksinkertaista, turha alkaa pöpistä hiilinieluista, ei se filosofia kestä kriittistä tarkastelua.

    Puuki

    Onhan sillä selvä ero kiertääkö hiilidioksidi kuten metsän kasvatuksessa ja käytössä vai jääkö se fossiilinen CO2 maasta kaivettuna ilmakehään.  Aikataulu on kuulemma sen verran kiireellinen joten ei auta odotella mahdollista uuden öljyn ja kivihiilen muodostumista.

    Metsän kasvatuksessa on vielä sekin etu, että osa puusta jää suht. pitkään varastointiin erilaisissa rakenteissa ja korvaa enemmän luonnonvaroja kuluttavaa betonia,  ja osa korvaa  muutenkin kuin hiilipäästöjen kannalta luonnolle  hyvin haitallista muovia.  Toinen etu syntyy siitä, että uuden puusukupolven kasvua voidaan parantaa verrattuna aiemmin kasvaneeseen hakattuun metsään.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Gla:n ja Puukin pitäisi päästä lobbaamaan päättäjiä, on sen verran tymäkkää tekstiä. Ehkä tätä palstaa lukee joku sellainenkin jolla on valtaa? Tolopaisen hiilen hautaamisajatusta en oikein osta: kansantalous kärsii ellei puuta käytetä. Uutta kivihiiltä ei synny kun meillä on nyt lahottajasienet toisin kuin kivihiilikaudella. Tekniikka kehittynee toivottavasti niin, että piipun päästä tulevat hiilipäästöt kierrätetään uudelleen polttoaineeksi.

    Susia, ilveksiä ja ahmoja saisi kyllä olla nykyistä enemmän. Karhun kanssa elo on etelän ihmiselle vaikea.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 143)