Keskustelut Puukauppa Mikä nostaisi kuitupuun hinnan?

Viewing 10 replies - 251 through 260 (of 876 total)
  • Mikä nostaisi kuitupuun hinnan?

    Elämme tällä hetkellä ns. hyvässä puukaupan syklissä. Tukkipuun hinnan huitovat parhailla päätehakkuuleimikoilla 70 eurossa ja ylikin. Hinta on jo sitä tasoa, että sahatkin ovat lähteneet hakemaan halvempaa raaka-ainetta kakkosharvennuksilta. Kuitupuun hinnassa ei tasokorotusta kuitenkaan ole näkynyt, vaikkakin lievää nousua vuosikymmenten hintalaskettelun jälkeen on ollut. Toisaalta sellulla on samaan aikaan tahkottu satumaisia voittoja.

    UPMn toimari totesi lehtihaastattelussa firman ostavan puuta markkinahintaan ja sillä selvä. Toimittaja kysyi tuossa yhteydessä kuitupuun hinnannousun perään. Eli ei toiveita sillä puolella, mikä tietysti on selvä: firma pyrkii luonnollisesti minimoimaan raaka-ainekustannuksen.

    Jos ajatellaan kuitupuun ostajapuolta, niin heitähän on noin kolme. Ei tarvitse olla Sherlock, jos ajattelisi, että heillä olisi toimiva mekanismi hinnan kurissa pitämiseen. Vaikka ei Suomessa kartelleja ole… Ei tarvitse maksaa, kun saa halvallakin.

    Jos ajatellaan tarjontapuolta, niin ylitarjontaa kuitupuuhun on vuosikymmenten aikaan tahkottu niin paljon, että se ei sula koskaan. Ja kuitupuun kasvu yltyy ilmaston lämmetessä. Lisäksi tukin laatuvaatimuksia voidaan tarvittaessa muuttaa, jotta kuitupuun tarjonta pysyy hyvällä tolalla.

    Kuitupuun hintaa voisi nostaa vain ja ainoastaan kuitupuuhun kohdistuva lisäkysyntä. Huom! ei siis selluun kohdistuva lisäkysyntä, koska nämä kolme edellä mainittua firmaa hallitsevat kuitupuumarkkinaa, eikä sellun hinta siirry kuitupuun hintaan, ei sitten millään.

    Onko kiinalaisten tehdashankkeet vastaus tähän kuitupuun liian alhaiseen kysyntään? Ehkä on, mutta todennäköisesti vain paikallisesti, jolloin nykyfirmat voivat siirtää hankinta-aluettaan toisaalle ja nollata vaikutuksen. Tai sitten kiinalaiset opetetaan nopeasti vallitsevaan hintatasoon nykytoimijoiden toimesta. Pidän kahta viimeistä aika todennäköisenä skenaariona, jos joku ulkopuolinen tehtaan Suomeen saa rakennettua. Nythän tehdashankkeita jarrutetaan nykyfirmojen puolelta lobbaamalla  huolia kuitupuun riittävyydestä, vaikka puutetta on vain ilmaisesta puusta.

    Keksiikö joku perustellun mekanismin, jolla puun hinta nousisi Suomessa pysyvästi ja niin paljon, että siitä hyötyisi myös metsänomistaja? Ja vielä sellaisen mekanismin, ettei joku vedä mahdollista nousuvaraa välistä kasvavina korjuukuluina, välityspalkkioina tms? Metsänomistajat tarvitsisivat jonkun edunvalvontajärjestön.

  • Jovain

    Onhan digimittauksesta etunsa puukaupassa. Kysymys ei enää ole kaupan kohteena olevista arvioista. Ei metsänomistajan puilla käytävästä kaupasta. Ei iloisista rosvoista. Kysymys on ennakkoon tarkkaan tiedettävästä puuston ja laadun määrästä. Avoimessa puukaupassa myös ostajan edusta, mutta myös vastuusta, mitä puillaan tekee.

    Tottahan digileimikoiden teko (tarkempi cronemittaus) on ajateltu metsänomistajien (Mhy) tehtäväksi.

    Hyvähän se on nykyisessä järjestelmässä ilakoida vaikka uppotukeilla. Tiedetään että toiminta on suhteellisen turvallista. Teollisuus on puukauppajärjestelyillä (pystykauppa) torjunut metsänomistajien epäilyttävän toiminnan ja välistävedot, mutta eipäs ole ottanut huomioon sitä, että iloiset rosvot touhuavat teollisuuden omassa järjestelmässä.

    Avoimeksi jää edelleen, miten metsänomistajat on sovitettavissa uuteen järjestelmään puuntoimittajina. Nykyinen n. 5-10 % on lähinnä naurettava ja on puunhintaa alentava. Tuskin metsänomistajat herruutta edes tavoittelevat ja ei siihen ole tarvettakaan, mutta tuollainen 50/50 on luku, johon on syytä pyrkiä.

     

    Jätkä

    ”Mehtäukko, kyllä hieno ajatus mutta nyt vain sitä tavaraa tulee jopa yli tuhannen euron ha-tahdilla. Kyllä hirvieläimet ovat ainakin Harjavallassa omalta osaltaan pitäneet huolta että ensiharvennukseen poistettavaa riittää. Eilen juuri todettua kun männikköä kierreltiin. Ja tuhoalaakin löytyi josta ei juuri ole noussut loppupeleissä kuin joku hiesryhmä sieltä täältä.”

    Mahtaa tulla kaunis harvennusjälki, kun ensin kevätmyrsky, sitten syysmyrsy – vievät osan puista kumoon ja vinoon.

    Vaan eipähän se köyhää koske. Jeessi on hyvin menestynyt liikkeissään, – lähtö tyhjästä ja nyt on jo miljoona velkaa.

    Jean S

    Pihkatappi: Ohjelmisto on sveitsiläistä maksullista tekniikkaa ja data on Maanmittauslaitoksen avointa dataa. Käytännössä maanpinta löytyy noin 25 cm tarkkuudella aivan pahimpia nuoria kuusipuskia lukuun ottamatta. Samoin isovarpurämeillä näkyy käytännössä yksittäisiä isoja mättäitä, välillä näkyy vanhoja isoja kantoja ym. Kasvillisuudesta näkee pienet aukiot ym., joista pystyy päättelemään kalliot ja osan kosteista painanteista.

    Ottaisin ihan mielellään haasteen vastaan, kun se keskisuomalaisen tilan rekisterinumero ensin tulee. Tai saa se muualtakin olla. Sitten voi toivoa vielä ajouravälin maksimin ja minimin, ja varastopaikan voi selventää jotenkin.

    Lisäksi tietysti diiliin kuuluu, että kyseinen henkilö käy sitten tarkistamassa maastossa, miten hyvä tuli tai ei tullut.

    pihkatappi

    Varmaan onnistuu valtaosa ihan kartan ja ilmakuvan kanssa. Puolustusvoimilla lienee dataa, millä onnistuisi vielä varmemmin. Noita päijänteen rantojen vuoria ajattelin, en laita rekisterejä, omalla tilalla ehkä olisi helppokin ja naapuria ei viitti tähän sotkea. Pääasia että kehitys kehittyy.

    Tolopainen

    Mitä ihmeen ajouria pitää suunnitella 100m leveän ja 200m pitkän ensiharvennuksen tein yhdellä ajouralla palstan keskellä ja siitä muutama huara.

    Jätkä

    Oliko oma Huora siellä ryömintäajouran päässä?

     

    Suolla ei ole muita ongelmia kuin ojat.

    Lapissa tehtiin ajouraverkosto liputtamalla se maastoon siten, että moottirikelkalla ajettuiin ajouriin nähden poikittain ja lankamittauslaitteella mitattiin ja merkattiin ajourien välimatkat. Kelkalla ajettiin noin sadan metrin välein nuo lippujonot. Sitten ajouria pitkin kelkalla ja liputus noin keskelle ajouria.

    Maastossa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi rajoittanut ajokoneella ajamista. Ei talvella, ei kesällä.

    Vaan kun tein ensiharvennushakkuuta varten ajourien merkkauksen omaan metsään, jonka olen varhaishoitanut ja taimikonharventanut ja jossa olen kulkenut marjassakin silloin, kun seurustelin Marjan kanssa. Hankikannolla merkkasimme pojan kanssa ajourat tarkasti.

    Kesälomalla aloitin männikön harvennuksen ja kaikki oli ihan jees – kunnes tuli kohta, jossa ihmettelin, miksi ajoura on merkattu menemään tuonne? Tuostahan sen teen. hakkasin muutaman kymmenen metriä uraa sivuun, kunnes paljastui, että ei sitä tästä voi tehdä. JA OMA METSÄ! Jonka luulin tuntevani kuin omat taskuni.

    Enska-savotoissa näyttää satumaisen usein tehdyn melkoisia toriaukioita ajourien risteytyskohtiin. Ja aivan suotta.

    Jo sata metriä leveään palstaan tulee viisi 20 metristä kaistaa, joiden keskellä on ajoura. Vain ääliö tekee sellaiseen ajouraverkon, joka pitää aina kiertää takarajan kautta. Sellaisessa leimikossa Tollo harhailee vielä siellä takalenkillä, kun viisaampi ajomies on jo tuonut kuorman lanssiin.

    Jean S. Teeppä nyt aluksi ajourasuunnittelu Tollon virtoaalimetsään, jossa maantien varressa tien oikealla puolella on varastopaikan tekomahdollisuus. palsta rajoittuu tiehen sadan metrin matkalla ja leimikko jatkuu saman levyisenä kaksisataa metriä, jossa maanomistaja vaihtuu.

    Piirrä siihen ajouraverkko: Uraväli 20 m. kuitupuuta, joka hakataan 5 – metriseksi. Poistettavan puuston keskipituus 10 metriä. Ajokone keskiraskas kahdeksanpyöräinen, puomin ulottuvuus kahdeksan metriä. Hakkuukone keskiraskas kone, puomi 11,5 metriä. Koivuakin tulee ja se hakataan kolmoseksi.

    En käy katsomassa, Tollo on jo käynyt – unissaan.

    Tolopainen

    Jätkän järki ei riitä ajourien suunnitteluun. Minä en lähde metsään kääntelemään konetta vaan menen peruuttamalla tyhjänä ja ajan etuperin kuorman kanssa. Metsään ei mitään t-risteyksiä tee kuin Jätkä, joka on aivonsa juonut.

    Jätkä

    Tollo on tuskin nähnyt puunkorjuutyömaata muualla kuin unissaan.

    pihkatappi

    Viime vuonna tein muutaman ajouran riteyksen silleen että jätin keskelle puun, jolloin kone kääntyi jouhevasti kumpaan suuntaan vain ja ei tullut isoa aukkoa. Ovat pysyneet pystyssä, jos hyvin käy jäävät kakkosharvennuksessakin pystyyn.

    36 euroa motille kuitupuut kesäkelpoisen tien varressa, kun tekee ison pinon. Saas nähdä, jos sellusykli kääntyy ja sellun hinta laskee, mitä avustuksia ja verokikkoja keksitään että sellunteko kannattaa ?.

    Jätkä

    36 € ei ole vielä yhtään liikaa kuitupuusta kunnon tien varressa. Myvä, arvokas raaka-aine pitäisi arvostaa myös silloin, kun se on kotimaista tuotetta. Hinnassa ei ole senttiäkään varaa pudottaa, vaikka sellun hinta hieman laskisikin.

Viewing 10 replies - 251 through 260 (of 876 total)