Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 581 - 590 (kaikkiaan 602)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Planter Planter

    energiapuu

    Vielä toistakymmentä vuotta sitten tällainen tavara päätyi ”isännän kasaan”. Itsekin tein polttopuuta erään hakkuun jälkeen 30 m3 vastaavasta tavarasta. Luulinpa vielä silloin, että tein ilmastoteon. Korvasin fossiilisia puulla, joka oli lahoamassa metsään ja muuttumassa hiilidioksidiksi.

    Nyt on suuri synti, jos nämä kerää pois. Itselleni sopii, jätetään sinne ja teen polttopuut tienvarren muutamasta koivusta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Eteläsuomalaisen tyvilahokuusikon hakkuussa kertyy niin paljon laholumppia, että tuhlausta niitä olisi kaikkia jättää metsään.

    Gla Gla

    Lukijoiden kuvista poimittu lainaus: ”Kyllä metsäluontokin huilauspaussinsa vaatii”.

    Tarkennatko Jees, miksi luonto huilauspaussin (avohakkuu) tarvitsee? Mitä soraharjun luonnossa tuolloin tapahtuu, kun sieltä viedään 300 m3 puuta + kenties oksat pois?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Huilauspaussi voisi tarkoittaa sitä, että maaperän hajotustoiminta vilkastuu, kun maahan tulee yhtä aikaa lisää valoa, lämpöä ja hajotettavaa kariketta. Samaan aikaan kasvillisuuden ravinnetarve on pienimmillään joten maaperä saa ”elpyä”. Ennen puhuttiin kuusikoiden kunttaantumisesta, jota kai esiintyi erityisesti paksuhumuksisissa pohjoissuomalaisissa paksusammalkuusikoissa. Näitä aurattiin männylle, ja hyvinhän ne alkoivat kasvaa, paitsi ns. absoluuttiset kuusimaat, jotka olivat alavia ja maalajiltaan hienojakoisia.

    jees h-valta

    Valo, lämpö,pintavesi eli humus mädäntyy tehokkaasti. Pinta saa ravinnetta josta saa alkunsa pioneerilajit kuten yleensä monensorttisia lehtipuita. Jotka jälleen parantavat hiekkapatjan päällistä. Olen hiukan päässyt tutkimaan harjun rakennetta pintamaiden tönkimisellä mökin lähiympäristössä. Hiukan olen lainannut ”pitkäaikaissopimuksella” naapurin hiekkaharjun syrjää tontin rajalla. Siinä kerroselämää näkee.

    Gla Gla

    Jos  puhutaan pimeästä ja siksi maaperältään kylmästä + happamasta kl 03-04 kuusikosta, valon määrän lisääntyminen varmasti tervehdyttää maaperää. Itse en kuitenkaan osaa ajatella aukkoa maaperän tervehdyttäjänä, koska ongelmana on tässä tapauksessa huonosti hoidettu eli liian pimeäksi päästetty yksipuolinen kuusikko. Vastaava tilanne voisi olla karuhkolla kasvupaikalla oleva harsintahakkuiden seurauksena heikosti kasvava kuusikko.

    Jos puustona on ajoissa harvennettu kuusivaltainen sekametsä, maaperä ei happane, eikä mikrobitoiminta muutenkaan näivety. Sen sijaan suuri määrä puustoa tuottaa suuren määrän kariketta ja sekapuustoisuus huolehtii karikkeen laadusta. Lisäksi sienilajisto on kehittynyt monipuoliseksi ja sillähän on suuri merkitys maaperän hyvinvoinnille ja ravinnekierron toimivuudelle.

    Avohakkuun seurauksena yleensä maaperä muokataan, jolloin sienirihmastot kärsivät ja maaperän eroosio sekä ravinteiden huuhtoutuminen lisääntyy. Tällöin avoin vaihe  johtaa sadan vuoden takaisen kirjallisuuden mukaan maaperän laihtumiseen, ei elpymiseen. Sikäli järkevä ajatus, että kun teoriassa maaperän ravinteet kiertävät, huuhtoutuminen aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Sen sijaan puusto sitoo ilmasta hiiltä ja sen päätyminen osaksi kiertoa on yksi edellytys metsän hyvinvoinnille. Aukkovaiheessa hiiltä nopeasti hajotetaan ja sitä päätyy takaisin ilmaan enemmän kuin maahan sitoutuu. Tällöin eloperäisen materiaalin määrä maassa vähenee, samoin tietysti mikrobitoiminta. Harjumaastossa, jossa eloperäisen aineen määrä on muutenkin vähäinen, oletan tämän olevan erityisen haitallista.

    Pioneerilajien tervehdyttävä vaikutus on tietysti totta, mutta luonnossa se ei tapahdu muokatun avohakkuuvaiheen kautta. Lisäksi talousmetsässä aukot toistuvat luonnottoman usein.

    jees h-valta

    Ihmisen avohakkuuhistoria on niin lyhyt tarina vielä ettei siitä saa luonnossa aikaan ”katekismustakaan”. Tuo muokkauskin tapahtuu pintakunttaa kierauttamalla yleensä ylösalaisin jolloin ruokaa sienirihmastolle senkun parannetaan. Samalla siihen sekoittuu hiukan hiekkaa ja sekin parantaa sen mättään ilmavuutta. Onhan täällä toisessa keskustelussa vakuuteltu ettei harjusta ilman ojia mitään huuhtoudu. Pitää uskoa viisaampia (oli varmaan Puuki) joten ei se siitä sitten huonone se harju. Aukkovaiheessa sitä hiiltä ei kovin nopeasti vapauteta. Kyllä lahoaminen on hidas prosessi. Sen kuittaa uuden kasvillisuuden ja pioneeripuuston kehittyminen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Pohjustaako Gla siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen? Siinähän kuvaamasi muutokset ovat lievempiä. On hyvä että muistetaan maaperä, sieltä se puun kasvu lähtee!

    Luonto muokkaa itsekin maaperää; näitä prosesseja ovat puiden kaatuminen juurineen ja metsäpalo.

    Avovaiheen lehtipuut eivät yleensä säily kiertoajan lopulle saakka, vaan lyhytikäisempinä poistuvat jo harvennushakkuissa, jolloin lopputulos on puhdas kuusikko. Mäntykankailta se saattavat puuttua kokonaan. Jk:ssakin on kai vaikeaa saada syntymään tai säilymään sekametsä?

    Avovaihe kiihdyttää karikkeen hajoamista, mutta toisaalta pintakasvillisuuden elpyminen pidättää niitä. Avohakkuu ja maanmuokkaus kyllä lisäävät huuhtoumia lyhytaikaisesti, mutta ravinteita poistuu myös poistetun puuston mukana sekä hakkuista riippumattomana luonnonhuuhtoumana, joten aivan täysin sitä ei voi välttää. Ravinteita tulee lisää rapautumisesta ja sadeveden mukana. Niitä voi palauttaa myös lannoittamalla. Puuston kasvun lisääntyminen lisää kariketta joka kasvattaa humusta. Jos katsotaan kiertoajan yli, avohakkuumallissa humusmäärä vaihtelee enemmän kuin jk-mallissa mutta suurempi keskikasvu kompensoi koska silloin karikettakin tulee enemmän. Jos humus on kovin ohut, voi olla hyvä soveltaa vain varovaisia poimintahakkuita.

    Gla Gla

    En pohjusta siirtymistä jk-malliin, vaan pohdin aukkovaiheen tapahtumia maaperässä, koska Jessen alkuperäinen väite maaperän elypymisestä ei mielestäni ollut riittävän perusteltu, jotta voisin sen sellaisenaan nielaista.

    Talousmetsän ratkaisut muodostuvat lukemattomien muuttujien vaikutuksen summasta ja edelleen olen sitä mieltä, että aukkovaiheen kautta metsä kannattaa uudistaa. Esim. muokkaus parantaa taimen kasvuolosuhteita luontaiseen alikasvokseen verrattuna. Mutta syynä aukon tekoon ei ole se, että metsäluonto vaatisi huilauspaussia.

    Puuki

    Luonnonhuuhtouma on muistaakseni  n. 80 % kokonaishuuhtoumasta. Maanmuokkaus voi aiheuttaa paikallisesti ravinteiden lisähuuhtoutumaa mutta siihen voi vaikuttaa mm. muokkaustavan valinnalla (suunnalla ja katkoilla äestyksessä, ojitus-ja naveromätästyksessä) ja vesistöjen ja ojan varsien suojakaistoilla .  Kääntömätästys lienee paras tapa vähentää muokkauksen aiheuttamaa huuhtoumaa säilyttäen samalla muokkauksen tuoma hyöty taimien kasvulle.

    Viljellyillä pelloilla on ainakin uudistavaa vaikutusta ns. huilausvuodella. Mutta sitä ei nykyaikana kai juuri käytetä muuten kuin vain viljelykiertoa harrastamalla.

    Suuri osa ravinnekierrosta on puilla sisäistä kiertoa.  Puiden ravinteet ei poistu käytöstä ennen kuin puut korjataan. Silloinkin osa ravinteista jää  kantoihin, juuristoon , hakkuutähteisiin ja karikkeeseen.  Ilmastakin tulee maaperään typpeä myös esim. leppien juurinystyröiden (vaimitäneoli) kautta.

Esillä 10 vastausta, 581 - 590 (kaikkiaan 602)