Keskustelut Puukauppa Politiikkaa metsänhakkuista.

Tämä aihe sisältää 57 vastausta, 17 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Timppa 6 kuukautta sitten.

Esillä 7 vastausta, 51 - 57 (kaikkiaan 57)
  • Politiikkaa metsänhakkuista.

    Metsänhakkuut ovat nousseet kestoaiheeksi jo poliittisessakin keskustelussa.

    Jos hakkuiden määrää aiotaan jotenkin säännellä, niin millä tavalla?  Rajoitetaanko kysyntää vai tarjontaa? Vai aletaanko maksaa puiden varastoinnista metsiin? Entä hinnanmuodostus? Ollaanko metsätaloudessa siirtymässä orastavasta markkinataloudesta suunnittelutalouteen ja miten?

  • mehtäukko

    Kyllä potitiikan täytyisi olla kaikin tavoin tukemassa ja kannustamassa tutkittuun kestävään metsätalouteen perustuvaa toimintaa.

    On järjen vastaista asioista tietämättömien,- kuten Tamperelainen viittasi-, jatkuvasti koettaa sotkeutua selviin asioihin. Ja sitä paitsi, kun asianosaiset ovat olleet ja edelleen tietävät mitä ovat tekemässä.

    Perassic Park Perassic Park

    Terve epäluulo metsänomistajalla on hyvä ominaisuus. Kun julkisuudessa käsitellään metsäasioita ja kestävää metsätaloutta, keskustelijat yleensä ovat huolissaan kaikesta muusta, mutta eivät metsänomistajan taloudellisesta tuloksesta.

    Kenelläkään ei ole intressiä puolustaa metsänomistajaa, kuin ainoastaan metsänomistajalla itsellään.

    Ehkä ajankohtainen esimerkki tästä on vellova kaivoskeskustelu, -kuinka ulkomaiset yhtiöt ’ryöväävät kansallisomaisuuttamme”.  Vähälle huomiolle on jäänyt että ”kansallisomaisuus” sijaitsee aina jonkun omistamalla maalla. Maanomistajan asemasta, tai omaistusoikeudesta maansa mineraalivaroihin,- eivät poliitikot näy huolta kantavan kritiikissään lainkaan.

    Ikävän monesti puhutaan myös metsäomaisuudesta kansallisomaisuutenamme.

    Jo nyt de facto, pohjoissuomessa käytetään metsänuudistamisessa luontaista uudistamista. Tämä tarkoittaa metsänomistajalle alhaisen puunhinnan takia kohtuullisempaa alkuinvestointia.

    Tämä kuitenkin johtaa kiertoajan kasvuun, eikä palvele yhteisiä yleviä tavoitteita.

    Puuki

    Jos halutaan yleisesti  nopeuttaa hiilen sidontaa , niin siihen pitää osoittaa varoja korvaamaan pitkän kasvatusajan tuomia lisäkustannuksia.  Ei luontainen uudistaminen ole ollenkaan huono tapa ; kun esim. hitaasti kasvavat karut mä-kankaat ei muuta tarvitse. Mutta lisäkustannus jalostettujen alkuperien  käytöstä kuuluu korvata silloin kun se muuten ei olisi järkevää. Suunnilleen alle 5 m³/ha/v keskikasvun alueilla ei ole enää yleensä kannattavaa käyttää kaikkein kalleinta uudistusketjua. Joskus olosuhteet voi sen kuitenkin vaatia.

    Hiilensidontapalkkio kasvua lisääville toimenpiteille voisi olla helpoin toteuttaa verovähennyksenä.  Suora vähennys verosta kotitalousvähennyksen tapaan.

    Vielä tuosta hakkuiden tekemättä jättämisestä :  Hiilinielun lisääminen sillä keinolla ei ole onnistunut ainakaan muualla maailmassa.  Mm. Kanadassa tuhot on muuttaneet metsät päästölähteiksi.  Hyvin hoidetut , pääasiassa sekametsärakenteiset ja eri kehitysluokkia sisältävät metsät on kestävimpiä muuttuvissa luonnon olosuhteissa.

    Timppa

    Jokohan Gla ja Jätkä uskotte, että se 150 miljoona m3/vuodessa on utopiaa.  Jossain vaiheessa tulee tilanne, että kasvu saattaa vähentyä.

    Puuki.  En ymmärrä sitä, että kuivan kankaan uudistaminen siemenpuista olisi jotenkin kannattavampaa kuin äestys ja konekylvö.  Joka tapauksessa tarvitaan maanpinnan rikkominen.  Tapahtuu se sitten kaivinkoneella tai äkeellä.  Siemenpuuasennossa jää kuviolle puita vaikkapa 25 m3.  Jos niistä kaatuu vain viidesosa, niin tappio on 5×55=275 euroa.  Siemenet ja kylvön äestyksen yhteydessä saa halvemmalla.   Jalostetun siemenen vaikutus säilyy koko kasvuiän.

    Puuki

    Oletko Timppa käynyt karukkokankaalla tai rahkarämeellä, jossa puuston k-kasvu on n. 100 vuoden kiertoaikana 1-2 m³/ha/v ?   Siellä ei tarvitse maata muokata eikä siemenpuitakaan tarvitse olla paljon.  Kiertoaikana  kustannusvaikutus on melko suuri, jos uudistaminen maksaa vaikka 300-400 €/ha .     Siemenpuut kuitenkin myydään kun ovat aikansa olleet pystyssä.  Eikä ne kaatuneetkaan arvottomia ole.    Olen uudistanut useampia kuvioita siemenpuuhakkuilla ( enimm. kuivahkoilla kankailla) ,  niistä puista on kaatunut ennen  aikojaan keskimäärin 1 – 2 kpl /ha .

    Jätkä

    Karu totuus lienee kuitenkin, että Hoitamaton ”hiilinielu , jossa on puuta vaikkapa 500 kiintoa hehtaari, kasvaessaan 5 kuutiota / v kasvaa siis lisää korkeintaan yhden prosentin. Aikanaan hoidettuna kasvatushakkuiden kera se olisi jo tuottanut pinoon 200 – 300 kiintoa , kasvu olisi käytännössä ollut koko ajan tuo sama 5 kuutiota/ v, eli prosentuaalisesti moninkertainen. Laadun korostaminen hoitotoimissa parantaa koko ajalta taloudellista tulosta. Mikä vika on menetelmässä?

    Jos pohja on VT- tai karumpi hyviä emopuita tarjolla, niin kevyt muokkaus ja hyvä siemenvuosi, niin siemenpuut voi poistaa pystyasennosta.

    Jos taimet ovat yli 3 senttiä pitkiä, voi siemenpuut poistaa.

    Jos karummilla pohjilla puunkorjuu tehdään sulanmaan aikana ja isäntä keräilee Fortsonnin kanssa poltinpuita piikkiketjut pyörissä se riittää maanpinnan rikkoutumiseen riittävästi siemenen tarttua.

    Timppa

    Eipä meillä karukkokankaita kyllä ole, joten en osaa ottaa kantaa.  Epäilemättä Puuki olet ne kuivahkot kankaat kuitenkin muokannut.   Eivät ne ainakaan meillä ilman toimenpiteitä taimetu kunnolla.  Joskus on käynyt niinkin, että siemenpuuhakkuu ei ole taimettunut kunnolla kaiketi huonon siemenvuoden vuoksi.  Ollaan käsipelissä jouduttu kuvio kuokkimaan.  Se vasta kallista on.   Itse olen sitä mieltä, että heti kärkeen mahdollisimman varma uudistusmenetelmä laatusiemenillä.  Sittenkin tulee joskus huonohko tulos.  Laatusiemenet kuittaavat vähäiset epäonnistumiset.

Esillä 7 vastausta, 51 - 57 (kaikkiaan 57)