Keskustelut Metsänhoito Vaihtoehtoja avohakkuulle

Esillä 10 vastausta, 1,531 - 1,540 (kaikkiaan 2,399)
  • Vaihtoehtoja avohakkuulle

    Tänne kai voi kirjoittaa vastustavansa avohakkuita ja ehdotankin että niistä tehdään uudessa metsälaissa tiukasti luvanvaraisia.

  • Kumikettu

    Miekö? Ureavedellä, 40%, seassa elintarvikeväri, 100%. Auton lumiharjalla hivelen. Osaan kannoista lipeää omatkin joukkoon.

    Kiitos kysymästä.

    Puuki

    Semmonen käsitys on että Motti-ohjelmisto perustuu suureen määrään kestokoealoilta saatuja puutunnusten mittaustuloksia joten pitäsin sitä suht. luotettavana   (Päivitettynä).

    Kaikki kasvatuskokeetkaan ei  perustu Mottiohjelmistoon vaan ne on tehty oikeasti maastossa.

    Puiden kasvussa on geneettisä eroja ja ne vaikuttaa kasvueroina kuten Timppa  kertoi. Taimista lähtien ja tod. näk. jatkuu koko puun iän samansuuntaisena.    Siihen yläharvennuksen kannattavuuteen vaikuttaa kuitenkin muutkin asiat kuin puiden kasvunopeus.  Jos metsä on hyvin hoidettu, niin lisävaltapuut elpyy yleensä hyvin kasvuun harvennnuksen jälkeen. Yläharvennuksessahan ei poisteta kaikkia valtapuita ja hakataan myös osin alaharvennusperiaatteella allejääneitä puita ja  vioittuneita pois.    Metsän PPA:aa ei vaan saa laskea liian alas jolloin kokonaiskasvu ja tuotto  laskisi liiaksi.    Isoimpien tukkikoon puiden arvokasvu% on pienempi kuin vähän pienenpien.   Siksi esim. männikön kasvatusketju parilla yläharvennuksella (+ eh alaharvennuksena ja 3%/4 % koroilla laskettuna) tuottaa paremmin kuin vastaava  alaharvennuksilla tehtynä.     Vanhat männiköt varsinkin tuottaa heikosti jos ne hakataan liian harvoiksi.    Puulajeilla ja kasvupaikoilla on eroja esim. harvennusreaktiossa ,  ja kuusikoissa on vähän väljempää sen suhteen käsittelyissä mutta ei niitäkään voi harventaa liian harvoiksi kokonaistuottoa vähentämättä.   Latvusrajan siirtyminenkin pitää pitää mielessä harvennusajankohtaa pohdittaessa.

    Timppa

    Loppujen lopuksi hyvä harvennus perustuu siihen kuinka motokuski osaa lukea metsää.  Välttämättä harvennustyylit hyvin tehtyinä eivät poikkea oleellisesti toisistaan.  Vaarallista on sen sijaan, että annetaan esimerkiksi männikköön yksiselitteinen ohje tehdä yläharvennus.  Silloin pystyyn jää väistämättä heikkolatvaisia ja heikkokasvuvoimaisia kuitupuita, jotka eivät kehity koskaan tukeiksi.

    Kaikissa männikön harvennuksissa tulee pyrkiä siihen tasaiseen kokoon.  Vähänkin alle jääneet kituvat eivätkä kasva koskaan kunnolla.

    Minun ohje esimerkiksi viimeisessä männikön harvennuksessa on, että jätetään n 350 hyvälatvaista ja mahdollisimman tasakokoista runkoa hehtaarille.

    Puuki

    Jos motokuski ei osaa hommaansa tai on oikein huolimaton, niin aina on mahdollista pilata harvennusmetsä olipa ohjeistus mikä tahansa.  Harjottelemallahan sitä oppii siihenkin ja useimmat kokeneet kuskit hanskaa eri harvennustavat riittävän hyvin. On se tietysti osin olosuhteistakin kiinni onnistuuko korjuu vai ei.

    Sekametsien harvennus on vähän erilaista sekin kuin yhden puulajin metsän.  Esim. kuusikon ja männikön yhdistelmässä usein männyt kasvaa ylispuina ja kuuset ainakin osin alikasvoksena.  Havupuumetsäkin voi olla joskus ~kaksijaksoinen .

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Etsin tietoa Ruotsista ja törmäsin julkaisuun avohakkuuttoman metsätalouden julkisesta keskustelusta. Laitan tähän yhteenvedon ja myöhemmin käännöksen.

    http://www.slu.se/globalassets/ew/org/centrb/f-for/pdf/ffrapport_-debatten_om_hyggesfritt_skogsbruk_i_sverige_2017-04-02.pdf

    Debatten om hyggesfritt skogsbruk i Sverige: En analys av begrepp och argument i svenskt pressmaterial 1994–2013
    -Sammanfattning

    Rapporten har studerat den svenska debatten om hyggesfritt skogsbruk som den tagit sig uttryck i pressmaterial under 1994-2013. Det är en period som startar med skogspolitikens omläggning till lika villkor för produktion och miljö, och som sträcker sig fram till dagens diskussioner om skogens roll för bioekonomi, klimat, biodiversitet och människans upplevelser.

    Källmaterialet är artiklar hämtade ur Medie-arkivet efter sökning på fraser som innehåller hyggesfri, blädning, kontinuitetsskog och liknande ord. Totalt hämtades 730 artiklar från svensk tryckt press och svensk webb, representerande 93 olika tidningar/tidskrifter och deras nätupplagor. Artiklarna analyserades med avseende på hur hyggesfritt definieras, vad olika intressenter har för intressen, vilka begrepp som är centrala för olika intressenter och vilka argument som används i debatten. I rapporten illustreras argument och olika aktörers åsikter med flera exempel och citat.

    Begreppen

    I artiklarna dominerar varianter av hyggesfri och kontinuitetsskogsbruk, med vardera 382 respektive 268 artiklar. Efter dem följer blädning, plockhuggning och naturkultur som samtliga är mer specifika metoder för skogsskötsel. Begreppen förklaras sällan i artiklarna, och ofta används de som likvärdiga. Det handlar helt enkelt om skogsbruk utan kalhyggen. I de beskrivningar av skogsskötseln som trots allt förekommer är avverkningen det centrala, både vad som tas ut och vad som lämnas kvar i skogen.

    Begreppen har varierat något över tiden. Mellan 1994 och 2002 gav bara hyggesfri och blädning träffar i sökningarna. Kontinuerligt skogsbruk dyker upp första gången 2003 i samband med metoden naturkultur. Skogsstyrelsens rapporter om kontinuitetsskogar (med start 2004) gav också avtryck i media, och under några år (cirka 2006-2007) användes kontinuitetsskogs-begreppet oftare än hyggesfritt. Efterhand började Skogsstyrelsen använda begreppet hyggesfritt skogsbruk parallellt med kontinuitetsskogsbruk. Båda begreppen upplevde en topp i media i samband med Maciej Zarembas artikelserie om skogen i Dagens Nyheter 2012.

    En slutsats är att begreppen hyggesfritt och kontinuitetsskogsbruk, och även de andra begreppen, inte nämnvärt skiljer sig åt i artiklarna utan används blandat och odefinierat för att beteckna skogsbruk utan kalhyggen.

    Artiklarnas innehåll

    Antalet artiklar om hyggesfritt och liknande begrepp har ökat över tiden, och det finns tydliga toppar hos medierna som speglar särskilda händelser. Under 1990-talet uppmärksammades kraven på kalhyggesfritt skogsbruk från tyska Greenpeace och Springer. Skogsstyrelsens rapporter om kontinuitetsskogsbruk, och deras gemensamma arbete med Sveaskog att göra storskaliga försök, gav många medierapporter under 2006 och 2007.

    Parallellt med Skogsstyrelsen deltog också många privatpersoner i debatten. En stor mängd artiklar har motsatt sig kalhyggesbruk ur biologisk och ekonomisk synvinkel. Specifika avverkningar och intressekonflikter de lett till har också gett stora avtryck. Ett exempel är en avverkning på Storön utanför Piteå, en annan är skogsägaren Harald Holmberg som utanför Lycksele ville använda naturkulturmetoden men hamnade i juridisk konflikt med Skogsstyrelsen. Fallet Harald Holmberg pågick från 2008 fram tills att han blev frikänd av domstol 2012. Den tidigare professorn och naturkulturförespråkaren Mats Hagner spelade en stor roll i detta fall, liksom i flera andra konflikter där han varit inkallad som expert.

    Den mest intensiva mediarapporteringen uppkom i samband med Maciej Zarembas reportageserie i Dagens Nyheter i maj 2012. Kalhyggesbruket målades upp som brutalt och oekonomiskt. Kritiken riktades inte mot privata skogsägare utan mot ”skogsmaffian”.

    Argument för och emot hyggesfritt

    Olika intressenter använder olika argument för och emot hyggesfritt skogsbruk.

    Biologisk mångfald är ett mycket vanligt argument i källmaterialet. Hyggesfritt skogsbruk beskrivs som bra för biologisk mångfald i mer än 150 artiklar. Det exakta ordvalet varierar – det kan stå för växt- och djurliv, naturvärden, biologiska värden, biodiversitet, arter eller miljö – men poängen är att det hyggesfria alternativet framställs som gynnsamt för många arter.

    Klimatförändringen, klimatanpassningen och skogsbrukets betydelse dyker upp på allvar i debatten 2008, och över tiden har det varit en stor debatt om trakthyggesbrukets och den hyggesfria skogens betydelse för kolbalansen. Alla är överens om att skog binder koldioxid, men också att kalhyggen läcker koldioxid direkt efter avverkningen. Synen på hur skogsbruket ska förhålla sig till det skiljer dock de olika aktörerna. Forskare från Lund hävdar att kontinuitetsskogsbruk är bäst för klimatet, medan SLU-forskare menar att man inte kan betrakta enskilda bestånd utan att man måste ta hänsyn till hela landskap, och dessutom tiden och tillväxten i bestånden. Då är det fördel trakthyggesbruk.

    Ekonomin, både för den enskilda skogsägaren och samhället, förekommer som argument i många artiklar. Här är det jämnt mellan dem som hävdar att hyggesfritt (90 artiklar) och trakthyggesbruk (118 artiklar) är mest lönsamt. Andra är mer försiktiga och menar att hyggesfritt kan vara lönsamt (61 artiklar). Bland dem som förespråkar hyggesfritt från ekonomisk synvinkel är Mats Hagner tongivande.

    Naturliga riskfaktorer, framför allt storm, är ett argument i många artiklar. Efter stormen Gudrun menade en del aktörer att blädningsskogar klarat sig bättre än monokulturer av gran. Argumentet fördes bland annat fram av Skogsstyrelsen. Bilden komplicerades av en rapport från Skogforsk 2006 där blädningsskogsbruk bedömdes vara lika stormkänsligt som trakthyggesbruk.

    I ett vidgat ekonomiskt perspektiv lyfts samhällsnyttan fram, till exempel antal arbetstillfällen. Flera debattörer hävdar att hyggesfritt skogsbruk kräver större arbetsinsats och skapar fler jobb i glesbygden. Bland annat räknar Mats Hagner med 75 000 fler sysselsatta om skogsbruket sköts med naturkulturmetoden, och med kringtjänster ger det 300 000 fler boende på landsbygden.

    Rennäring nämns i flera artiklar, men oftast i korta kommentarer om att hyggesfritt gynnar renbetet. Turistnäringen lyfts också fram i många artiklar. Det är sällan aktiva turistföretagare som debatterar, i stället företrädare för miljöorganisationer, politiska partier eller skogsnäringen. Det skrivs om att naturkulturmetoden ska vara lättare att förena med turism än vad hyggesbruk är, däremot ges inga förklaringar till varför. Hyggesfritt nämns ofta i samband med rekreation och friluftsliv eller tätortsnära skogsbruk.

    Debatten om hyggesfritts skogsbruks betydelse för sociala värden innehåller inte några större motsättningar. De flesta instämmer i att hyggesfritt är bra för sociala värden, framför allt när det definieras som rekreationsvärden. De enda argumenten emot är de som menar att blädningsbruk resulterar i täta, mörka skogar som består av ett enda trädslag.

    Eftersom skogen är så viktig även för människors välbefinnande pekas tätortsnära skogar ut som lämpliga för hyggesfritt skogsbruk av många aktörer. Enigheten är stor. Där rör sig flest människor och därför kan flest dra nytta av det. I källmaterialet finns också konsensus om att trakthyggesbruket begränsar rekreationen. Det handlar då om att kalhyggen är fula, att skogsmaskiner lämnar spår i marken och att markberedning och täta planteringar gör markerna svårframkomliga.

    Ändrad syn över tiden

    I början av 1990-talet fanns två röster i debatten: skogsbranschen och miljöorganisationerna, särskilt Greenpeace. Debatten var polariserad, även om skogsbruket kunde hålla med om att blädning kunde vara genomförbart i enskilda fall. Under 2000-talet kom fler intressenter in, bland annat politiker, journalister, samer, forskare och en intresserad allmänhet. Skogens betydelse breddades också. Det var nu inte bara virkesproduktion som ställdes mot biologisk mångfald, utan även frågor om klimat, sociala värden och turism lyftes in.

    Fem grupper i debatten

    Argumenten hos olika intressenter kan samlas i grupper, som delvis överlappar varandra:

    1: Den svenska modellen för brukande av skog är bra

    Här återfinns skogsnäringen med bland annat Skogsstyrelsen, LRF, Svenska kyrkan, Sveaskog, skogsägarföreningar, Skogsindustrierna, enskilda skogsägare och vissa politiker, särskilt från Centerpartiet. Trakthyggesbruket ses som känt och förutsägbart, och bäst för att motverka klimatförändringarna. Kontinuitetsskogsbruk är ett begränsat komplement där biologiska och sociala värden är överordnade de ekonomiska.

    2: Hyggesfritt skogsbruk är ekonomiskt överlägset

    Denna grupp är inte så månghövdad, men desto mer högröstad i debatten. I första hand är det anhängare till naturkulturmetoden och varianter av den, samt de som företräder Lübeck-modellen. Syftet är att maximera inkomsten för den enskilda skogsägaren, som de samtidigt ser är motarbetad av stat, lagstiftning och forskning. Det finns en konspiratorisk underton i debatten där etablerade auktoriteter betraktas med misstänksamhet. I stället ses ”sunt förnuft” som minst lika sant som vetenskapliga rön.

    3: Hyggesfritt bör användas för att motverka klimatförändringarna

    Även denna grupp har stort genomslag i media. Den består främst av en grupp klimatforskare med stöd av miljöorganisationer. De menar att det är bråttom att minska koldioxidutsläppen och att substitutionseffekterna som trakthyggesbrukets förespråkare pekar på inte är tillräckliga. De pekar samtidigt på att det saknas kunskap.

    4: Hyggesfritt bevarar sociala värden

    De som i första hand ser hyggesfritt skogsbruk som ett sätt att bevara sociala värden ser på skogen som en plats för välbefinnande. Känslor är centrala, den myllrande, gröna, livskraftiga skogen ställs mot skräcken inför det fullbordade kalhygget. Hyggesfritt är en kompromiss för att samtidigt tillgodose produktionsvärden och sociala värden. Perspektivet är lokalt och man vill i första hand använda hyggesfritt i de mest välbesökta rekreationsområdena.

    5, Trakthyggesbruket är en miljökatastrof

    Denna grupp samlar motståndarna till den svenska skogsbruksmodellen. Här enas alla miljörörelser, större delen av den icke skogsägande/skogsbrukande allmänheten, flera politiker (särskilt från Miljö- och Vänsterpartiet) och journalister. Helst ska skogen inte avverkas alls, men om det måste göras är kontinuitetsskogsbruk att föredra. Även denna grupp anar en konspiration mellan skogsindustrin, staten och etablerade forskningsorganisationer som medvetet undviker forskning som äventyrar den svenska skogsbruksmodellen.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Raakakäännös edellisestä, ei editoitu.

    Keskustelu avohakkuuttomasta metsätaloudesta Ruotsissa: Analyysi käsitteistä ja argumenteista ruotsalaisessa lehtiaineistossa 1994–2013

    – Yhteenveto

    Raportissa on tutkittu Ruotsin keskustelua hakkuumetsätaloudesta, kuten se ilmaistiin lehdistöaineistossa vuosina 1994–2013. Se on ajanjakso, joka alkaa metsäpolitiikan suuntaamisesta uudelleen yhtäläisiin tuotanto- ja ympäristöolosuhteisiin ja joka ulottuu nykypäivän keskusteluihin metsien roolista biotaloudessa, ilmastossa, biologisessa monimuotoisuudessa ja ihmiskokemuksissa.

    Lähdemateriaali on artikkeleita, jotka haetaan Media-arkistosta etsittyään lauseita, jotka sisältävät hakkuita, selaamista, jatkuvuusmetsää ja vastaavia sanoja. Yhteensä 730 artikkelia haettiin ruotsalaisesta painetusta lehdestä ja ruotsalaisesta verkosta, jotka edustavat 93 erilaista sanomalehteä / niiden aikakauslehteä. Artikkeleita analysoitiin sen suhteen, miten selkeästi määritellään, mitkä eri sidosryhmät ovat kiinnostuneita siitä, mitkä käsitteet ovat keskeisiä eri sidosryhmille ja mitä argumentteja käytetään keskustelussa. Raportti havainnollistaa eri toimijoiden argumentteja ja mielipiteitä useilla esimerkeillä ja lainauksilla.

    Käsitteet

    Artikkeleissa hallitsevat hakkuumetsän ja jatkuvuustalouden muunnelmat, 382 ja 268 artikkelia. Niitä seuraavat lehdet, hakkuut ja luonnonkulttuuri, jotka kaikki ovat tarkempia metsien hoitomenetelmiä. Termejä selitetään artikkeleissa harvoin, ja niitä käytetään usein vastaavina. Kyse on yksinkertaisesti metsätaloudesta ilman avohakkuita. Siitä huolimatta esiintyvissä metsänhoidon kuvauksissa kaataminen on keskeistä sekä metsään otettavan että jätetyn suhteen.

    Käsitteet ovat vaihdelleet hieman ajan myötä. Vuosien 1994 ja 2002 välillä vain selkeät ja selailut tuottivat osumia hauissa. Jatkuva metsätalous ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2003 luonnonviljelymenetelmän yhteydessä. Myös Ruotsin metsäviraston raportit jatkuvuusmetsistä (vuodesta 2004 alkaen) tekivät vaikutelman tiedotusvälineissä, ja muutaman vuoden ajan (noin 2006–2007) jatkuvuusmetsän käsitettä käytettiin useammin kuin hakkuita. Vähitellen Ruotsin metsävirasto alkoi käyttää hakkuumetsätaloutta jatkuvuusmetsätalouden rinnalla. Molemmat käsitteet saivat huippunsa tiedotusvälineissä Maciej Zaremban Dagens Nyheter 2012 -metsää käsittelevän artikkelisarjan yhteydessä.

    Yksi johtopäätös on, että hakkuiden ja jatkuvuusmetsätalouden käsitteet ja myös muut käsitteet eivät eroa merkittävästi artikkeleissa, mutta niitä käytetään sekoitettuna ja määrittelemättömästi ilmaisemaan metsätaloutta ilman avohakkuita.

    Artikkelien sisältö

    Selkeitä hakkuita ja vastaavia käsitteitä käsittelevien artikkeleiden määrä on kasvanut ajan myötä, ja tiedotusvälineissä on selkeitä huippuja, jotka heijastavat erityisiä tapahtumia. 1990-luvulla kiinnitettiin huomiota saksalaisen Greenpeacen ja Springerin hakkuun metsätalouteen. Ruotsin metsäviraston raportit jatkuvuusmetsätaloudesta ja heidän yhteistyö Sveaskogin kanssa laajamittaisten kokeiden tekemiseksi tuottivat monia tiedotusvälineiden raportteja vuosina 2006 ja 2007.

    Samanaikaisesti Ruotsin metsäviraston kanssa keskusteluun osallistui myös monia yksityishenkilöitä. Suuri määrä artikkeleita on vastustanut raivausta biologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Erityiset hakkaukset ja eturistiriidat, joihin ne ovat johtaneet, ovat myös tehneet suuren vaikutelman. Yksi esimerkki on hakkuut Storönille Piteån ulkopuolella, toinen on metsänomistaja Harald Holmberg, joka Lyckselen ulkopuolella halusi käyttää luonnonkulttuurimenetelmää, mutta päätyi oikeudelliseen ristiriitaan Ruotsin metsäviraston kanssa. Harald Holmbergin tapaus kesti vuodesta 2008, kunnes tuomioistuin vapautti hänet vuonna 2012. Entinen professori ja luonnonkulttuurin kannattaja Mats Hagnerilla oli tärkeä rooli tässä asiassa sekä useissa muissa konflikteissa, joissa hänet kutsuttiin asiantuntijaksi.

    Voimakkain tiedotusvälineiden näkyvyys nousi Maciej Zaremban Dagens Nyheterissä toukokuussa 2012 julkaistun raporttisarjan yhteydessä. Raivaukset maalattiin julmiksi ja epätaloudellisiksi. Kritiikki ei kohdistunut yksityismetsänomistajiin vaan ”metsämaffiaan”.

    Argumentit

    Eri sidosryhmät käyttävät erilaisia ​​argumentteja hakkuumetsän puolesta ja sitä vastaan.

    Luonnon monimuotoisuus on hyvin yleinen argumentti lähdemateriaalissa. Ihmisarvoista metsätaloutta kuvaillaan biologisen monimuotoisuuden hyväksi yli 150 artikkelissa. Tarkka sanavalinta vaihtelee – se voi tarkoittaa kasvien ja eläinten elämää, luonnonarvoja, biologisia arvoja, biologista monimuotoisuutta, lajeja tai ympäristöä – mutta asia on, että selkeä vaihtoehto esitetään suotuisana monille lajeille.

    Ilmastonmuutos, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja metsätalouden merkitys näkyvät tosissaan vuoden 2008 keskustelussa, ja ajan myötä on puhuttu paljon keskustelusta hakkuu- ja hakkuumetsien merkityksestä hiilitasapainossa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että metsät sitovat hiilidioksidia, mutta myös siitä, että hakkuutoiminta vuotaa hiilidioksidia heti hakkuutyön jälkeen. Näkymä siitä, miten metsätalouden tulisi suhteutua siihen, on kuitenkin erilainen eri toimijoiden välillä. Lundin tutkijat väittävät, että jatkuvuusmetsätalous on paras ilmastolle, kun taas SLU: n tutkijoiden mielestä yksittäisiä puistoja ei voida tarkastella ottamatta huomioon kokonaisia ​​maisemia sekä puuston aikaa ja kasvua. Sitten se on edullinen hakkuulaite.

    Talous, sekä yksittäiselle metsänomistajalle että yhteiskunnalle, esiintyy argumenttina monissa artikkeleissa. Täällä on jopa niiden välillä, jotka väittävät, että kaikkein kannattavimmat ovat hakkuumetsästys (90 artikkelia) ja avohakkaus (118 artikkelia). Toiset ovat varovaisempia ja uskovat, että kaataminen voi olla kannattavaa (61 artikkelia). Niistä, jotka kannattavat hakkuita taloudellisesta näkökulmasta, Mats Hagner johtaa.

    Luonnolliset riskitekijät, erityisesti myrskyt, ovat argumentti monissa artikkeleissa. Gudrunin myrskyn jälkeen jotkut toimijat uskoivat, että lehtimetsät menivät paremmin kuin kuusen monokulttuurit. Väitteen esitti muun muassa Ruotsin metsävirasto. Kuvan vaikeutti Skogforskin raportti vuonna 2006, jossa rehumetsätalouden arvioitiin olevan yhtä herkkä myrskyille kuin avohakkuille.

    Laajemmassa taloudellisessa näkökulmassa korostetaan yhteiskunnallisia etuja, kuten työpaikkojen lukumäärä. Useat keskustelijat väittävät, että hakkuumetsätalous vaatii enemmän työtä ja luo enemmän työpaikkoja harvaanasutuilla alueilla. Mats Hagner odottaa muun muassa 75 000 työntekijää lisää, jos metsätaloutta hoidetaan luonnonkulttuurimenetelmällä, ja lisäpalvelujen avulla se tarjoaa 300 000 lisää maaseudun asukkaita.

    Poronhoito mainitaan useissa artikkeleissa, mutta yleensä lyhyissä kommenteissa, että raivaaminen hyödyttää porojen laiduntamista. Matkailuteollisuutta korostetaan myös monissa artikkeleissa. Aktiiviset matkailuyrittäjät keskustelevat harvoin ympäristöjärjestöjen, poliittisten puolueiden tai metsäteollisuuden edustajien sijaan. On kirjoitettu, että luonnonkulttuurimenetelmän tulisi olla helpompi yhdistää matkailuun kuin mikä on hakkuita, miksi sitä ei kuitenkaan selitetä. Hyggsfritt mainitaan usein virkistys- ja ulkoelämän tai kaupunkialueiden lähellä olevan metsätalouden yhteydessä.

    Keskustelu avohakkuuttoman metsätalouden merkityksestä yhteiskunnallisille arvoille ei sisällä suuria ristiriitoja. Useimmat ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että poimintahakkuu on hyödyllistä sosiaalisille arvoille, varsinkin kun se määritellään virkistysarvoiksi. Ainoat perustelut sitä vastaan ​​ovat niitä, jotka uskovat, että lehtien viljely johtaa tiheisiin, tummiin metsiin, jotka koostuvat yhdestä puulajista.

    Koska metsä on niin tärkeä myös ihmisten hyvinvoinnille, monet toimijat ovat todenneet kaupunkialueiden lähellä sijaitsevien metsien soveltuvan poimintahakkuisiin. Ykseys on suuri. Useimmat ihmiset muuttavat sinne, ja siksi suurin osa voi hyötyä siitä. Lähdemateriaalissa vallitsee myös yksimielisyys siitä, että avohakkuukäytäntö rajoittaa virkistystä. Tällöin on kyse hakkuista, että metsäkoneet jättävät jälkiä maahan ja että maaperän valmistelu ja tiheät istutukset tekevät maasta vaikean.

    Näkymä muuttui ajan myötä

    1990-luvun alussa keskustelussa oli kaksi ääntä: metsäteollisuus ja ympäristöjärjestöt, erityisesti Greenpeace. Keskustelu oli polarisoitunut, vaikka metsätalous olikin yhtä mieltä siitä, että lehtiminen voisi olla mahdollista yksittäistapauksissa. 2000-luvulla tuli mukaan enemmän sidosryhmiä, mukaan lukien poliitikot, toimittajat, saamelaiset, tutkijat ja kiinnostunut yleisö. Myös metsän merkitys laajeni. Biologista monimuotoisuutta ei asetettu vain puuntuotantoon, vaan myös ilmastoa, sosiaalisia arvoja ja matkailua koskevia kysymyksiä.

    Viisi ryhmää keskustelussa

    Eri sidosryhmien perustelut voidaan koota ryhmiin, jotka ovat osittain päällekkäisiä:

    1: Ruotsalainen metsäkäyttö malli on hyvä

    Tässä on metsäteollisuus, johon osallistuvat muun muassa Ruotsin metsävirasto, LRF, Ruotsin kirkko, Sveaskog, metsänomistajien yhdistykset, metsäteollisuuden edustajat, yksittäiset metsänomistajat ja tietyt poliitikot, erityisesti keskuspuolueelta. Selkeää hakkuukäytäntöä pidetään tunnettuna ja ennakoitavana, ja se on paras ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jatkuvuusmetsätalous on rajoitettu täydennysosa, jossa biologiset ja sosiaaliset arvot ovat etusijalla taloudellisiin nähden.

    2: Avohakkuuton metsätalous on taloudellisesti ylivoimainen

    Tämä ryhmä ei ole niin monipäinen, mutta sitä voimakkaampi keskustelu on. Se tukee ensisijaisesti luonnonkulttuurimenetelmää ja sen muunnelmia sekä niitä, jotka edustavat Lyypekin mallia. Tarkoituksena on maksimoida yksittäisen metsänomistajan tulot, joita he myös näkevät valtion, lainsäädännön ja tutkimuksen vastustavan. Keskustelussa on salaliittomainen sävy, jossa vakiintuneisiin viranomaisiin suhtaudutaan epäilevästi. Sen sijaan ”terve järki” nähdään ainakin yhtä totta kuin tieteelliset havainnot.

    3: Avohakkuutonta menetelmää tulisi käyttää ilmastonmuutoksen torjumiseksi

    Tällä ryhmällä on suuri vaikutus myös tiedotusvälineissä. Se koostuu pääasiassa ryhmästä ilmastotutkijoita ympäristöjärjestöjen tuella. He uskovat, että hiilidioksidipäästöjä on kiireellisesti vähennettävä ja että puunkorjuun kannattajien esittämät korvaavat vaikutukset eivät ole riittäviä. Samalla he huomauttavat, että tiedoista puuttuu.

    4: Avohakkuuton malli säilyttää sosiaaliset arvot

    Ne, jotka kokevat ensisijaisesti metsätalouden keinona säilyttää sosiaaliset arvot, näkevät metsän hyvinvoinnin paikkana. Tunteet ovat keskeisiä, vilkas, vihreä, elinvoimainen metsä on asetettu valmiiden hakkuiden kauhuihin. Hyggesfritt on kompromissi tuotannon ja sosiaalisten arvojen tyydyttämiseksi samanaikaisesti. Näkökulma on paikallinen ja haluat ensisijaisesti käyttää hakkuita suosituimmilla virkistysalueilla.

    5: Avohakkuumalli on ympäristökatastrofi

    Tämä ryhmä yhdistää ruotsalaisen metsätalousmallin vastustajat. Täällä kaikki ympäristöliikkeet, suurin osa metsää omistamattomista / metsätalousyleisöistä, useat poliitikot (etenkin Vihreät ja Vasemmistopuolueet) ja toimittajat ovat samaa mieltä. Ihannetapauksessa metsää ei pitäisi kaataa ollenkaan, mutta jos se on tehtävä, jatkuvuusmetsätalous on parempi. Tämä ryhmä tuntee myös salaliiton metsäteollisuuden, valtion ja vakiintuneiden tutkimusorganisaatioiden välillä, jotka tahallaan välttävät tutkimusta, joka vaarantaa Ruotsin metsätalousmallin.

    
    
                    
                
    Rane

    Otetaanpa vielä luontojärjestöjen kannanotto aiheeseen.WWF:n yms.luontojärjestöjen hallinnoiman FSC-sertifikaatin pääjohtaja Kim Carstensen sanoo seuraavassa linkissä suomennettuna mm.näin:

    ”Käytännössä avohakkuumenetelmä on vallitseva Ruotsin,Venäjän ja Kanadan havupuumetsissä.Tämä johtuu siitä että avohakkuu ei eroa luonnon omasta tavasta uudistaa metsiä näissä ekosysteemeissä.Metsät palavat säännöllisesti luonnonmetsäpalojen vuoksi tai ne tuhoutuvat kovissa myrskyissä.”

    https://fsc.org/en/newsfeed/forest-management-isnt-always-clear-cut

    Mettämakuri

    Vihreän liiton ja vasemmiston pääasiallinen tehtävä  on maaseudun  elinkeinojen tekeminen kannattamattomaksi.

    Saimme russelista 3mrd kun annoimme 6mrd, veikkaan että tästä 3 mrd puolet menee taiteeseen ja monikulttuurisuuteen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Komppaan Ranea. Näkeehän sen silimällään mitä tapahtuu hoitamattomassa pohjoisessa havumetsässä: metsää tappaa hyönteiset, myrskyt ja metsäpalot miljoonia hehtaareita vuosittain.

    Puuki

    ”Rehumetsätalous” ja ” lehtiminen” ym. melko paljon saa arvailla mitä googelkääntäjä tarkottaa milloinkin.   Mutta saahan tuosta suurin piirtein selvää. Samanlaista on naapurissakin eli pieni vähemmistö on äänekkäimpänä vaatimassa järkevän metsätalouden harjottamisen alasajoa => Parasta jos mh-hakkuita ei tehdä ollenkaan ja 2. paras jos tehdään vain jk:n hakkuita.

    Nyt kun yritykset saa tukea , niin sopisi jatkaa samaa käytäntöä metsäpuolellekin. Kun uudet sertit tulee voimaan niin esim, PEFC:n serti kustantaa 20 milj./v.  lisää suojelupuustojen jättämiseen.   Ne on osaltaan lisäämässä mo:n kuluja ja samalla yhteiskunnan kannalta hyviä hiilivarastoja (rantametsät & isot säästöpuut) joten lisäkustannus kuuluu  saavan osapuolen maksettavaksi.

Esillä 10 vastausta, 1,531 - 1,540 (kaikkiaan 2,399)