Timpa,  esimerkkisi on mainio.  Tuohon harhaan on moni haksahtanut.  Olkoon se  sinun  metsäsi arvo vaikka 350 e arvoinen ja saat vuodessa tuloa puhtaana  7 e , niin siinä ovat ne perusluvut joilla asia raktkeaa ihan keinussa istuessa.  Vertailuksi  saat  P/E – luvun kun jakaa   350 / 7 = 50  tuo on se luku jota voi vertailla toisten yritysten vastaaviin lukuihin.  Toisinpäin saat tuoton %:n.  Nähdään myös  jotta aikaa vierähtää 50 v ennenkuin sijoitus on hankittu mutta ei vielä tuottoa.  Laske omilla luvuillasi !

Täällä kirjoittaa toisia joilla on  parempaa pörssiosaamista enkä siksi siihen puutu suuremmin.

Se miten oma metsä tuottaa on ihan mitä siltä haluaa ja etenkin miltä se itsestä tuntuu.  Jutuistasi päätellen olet syvälliseti paneutunut tehtävään ja kun se hyvälle näyttää niin mikä ettei omansa kanssa on ilo toimia.  Metsät tuottaa tuoksuja, makuja, vaikutteita jopa hoitoja, terveyttä ja mukamas halauksiakin niin   on se  vaan kaiken vaivaan arvoinen hieno sijoitus.

Ureaformaldehydi vaikuttaa siis 15 vuotta hitaasti liukenevana.  Mutta riittäneekö se teelusikallinen /taimi, joka laitetaan istutuksen yhteydessä  15 vuodeksi kirittämään paakkutaimen kasvua ? Vai pitäisikö ehkä lisätä ureaa ja lorottaa pissiä kyytipojaksi istutuksille myöhemmin tai vaikka jo istutusvaiheessa.  Männiköissä typpilisä saattaa toisaalta kasvattaa oksien kokoakin liiaksi.

Metsät ovat meillä valtaosin pieniä yksityismetsiä, ja niiden taloudellinen merkitys omistajiensa  toimeentuloon suhteellisen vähäinen. Mikä meitä sitten motivoi metsänhoitoon? Minusta hyvin oleellinen tekijä on, että saamme itse päättää metsiemme hoitotavasta. Oman päätösvallan menettämisellä on tuhoisat seuraukset. Päätösvalta on ihmisenä olemisen mielekkyyden perusedellytys. Mitä siitäkin tulisi, jos Timppa tai Mehtäukko pakotettaisiin jatkuvaan kasvatukseen. Motivaatio taitaisi olla tipotiessään. Tästä syystä vaihtoehdot ovat hyvin tärkeitä. Minusta on hyvin surullista, että metsänistuttajat on tuotava Ukrainasta ja sisäruokinnassa on liikuntakykyisiä suomalaisia pilvin pimein. Jos ruokahuoltommekin on riippuvainen ulkomaisesta halpatyövoimasta, olemme huolestuttavalla tiellä.

Kuinka kannattavaa metsätalous sitten on? Monitahoinen kysymys, jota voi luonnehtia monella tapaa. Jos istuttaa eurolla puuntaimen ja saa siitä 30-vuoden hoitamisen ja kulujen  jälkeen euron, niin eihän se kovin hyvältä kuulosta. Timppa puolestaan näkee sen loistavana, kun katsoo metsää kokonaisuutena, jossa on eri-ikäisiä kuvioita – kun vuodessa sijoittaa tonnin ja saa hakkuulla kymppitonnin. Pankkitililläkin tuoton määrä tietysti oleellisesti riippuu pääoman suuruudesta. Se lienee myös tosiseikka, että aika on heikentänyt kannattavuutta kasvun lisääntymisestä huolimatta ja kulut näyttävät selvästi kasvavan tuottoja rivakammin. Äestyksen sai parikymmentä vuotta sitten satasella ja nyt hinta on pari kolmesataa jne. Oma käsitykseni on, että oleellinen kysymys riittävän kannattavuuden saavuttamisessa on metsänomistajan omatoimisuus ja siksi pidän valinnanvapautta motivoivana tekijänä hyvin tärkeänä.

UPM on luopunut metsistään ja jättänyt täällä puuhuoltonsa pienmetsänomistajien murheeksi, vaikka puuhuollon turvaamisen näkökulmasta oma metsänomistus tuntuisi perustellulta. Etelä-Amerikassa se päinvastoin haluaa itse omistaa puuhuoltoon tarvittavan metsän. Se kertoo hyvin paljon metsätalouden kannattavuuden edellytyksistä.

Nyt laki sallii päätösvallan.  Valitettavasti lain tarkoitusta pyritään tarkoituksellisesti ja myös erittäin tehokkaasti vesittämään jakamalla metsänkasvatuksesta ja sen vaikutuksista väärää tietoa valtamedioiden toimesta, joissa asioista näyttää päättävän metsätalouteen vieroksuvasti suhtautuva porukka.  Tästähän täällä käytävässä keskustelussa on kyse.

Jos asioista kerrottaisiin totuudenmukaisesti, niin luulisin, että myös suhtautuminen avohakkuisiin muuttuisi selvästi positiivisemmaksi.

Kyllä metsurinkin pitää saada normipalkka. Valtion tukea pitää lisätä metsänomistajille tai sitten puusta pitää saada parempi hinta.